Näin yöllä aika salakavalan unen.
Unessa olin jossain todella lämpimällä hiekkarantapohjaisella järvellä lillumassa ja jossain vaiheessa päätin kokeilla et pystyykö siinä vedessä kellumaan. Sehän onnistu sillee et olin vinottain siin kyljiltää jalat pohjassa ja pää hyvin veden pinnalla ja huomasin et tässähän on ovelaa ku voisin vaikka nukahtaa siihen. Sieraimet pysy siis erittäin hyvin veden yläpuolella.
Kohta havahdun et mullahan on levoton kusihätä. Siinä sitten pohdin että päästänkö suoraan siihen paikkaan kun en jaksa eväänikään liikautta ja oonhan mä järvessä. Mut siinä oli joku eukko pyöriny vähä aika sitten ni tienny pyörikö se siin ympäril vieläkin. Enhän mä nyt silmiä jaksanu avata. Siinä sit pohdin että kehtaako siihen kuseksia ja havahdun et perkele ehämmä missää järves oo ku mä oon omassa sängyssä makaamassa ja oon ihan kuivassa. Siinä sit kelailin et olis ollu nihkee ja märkä yö jos olisin siihen antanu mennä.
Rupeen sit pakertaa itteeni vessaa kuselle ja kelailen et voi vittu olis ollu perseestä kusta suoraa siihen omalle sängylle. Pääsen vessaa ja oon kohta puolii alottamassa kusemisprosessin ni sit mä heräänki ihan oikeesti sängyltäni kusihädän kanssa.
Eli ihan sama olisinko ekaan jekkuun menny vai tähän toiseen mut tatti otas sitä olis liinoja ja patjoja vaiheltu =P
No plaah. Toihan oli ihan tylsä.. olisit nyt ees vähän dramatisoinut tota juttuu.
Kai sä nyt ees ihan vähän lirautit silleen et sit ku palasit nukkuu ni siel oli hiertämäs sellanen pieni läntti jotain kohtaa, mut ei niin iso, että olisit vaihtamaan ruvennut?
No plaah. Toihan oli ihan tylsä.. olisit nyt ees vähän dramatisoinut tota juttuu.
Kai sä nyt ees ihan vähän lirautit silleen et sit ku palasit nukkuu ni siel oli hiertämäs sellanen pieni läntti jotain kohtaa, mut ei niin iso, että olisit vaihtamaan ruvennut?
En oo varma...jos olikin ni se oli ainakin aamuun mennessä kuivunut =P
Haluisinpa muistaa mitä unta oon nähny lauantai-sunnuntai -yönä.. Herätessä oli aivan hirveä olo, olin hiestä märkä ja jostain syystä oli sellanen tunne, että mä olen hikoillut jotain tosi toksista, tyyliin ydinjätettä.. Eka ajatus oli, että tarttee vaihtaa lakanat, koska ne on nyt ihan myrkyssä mut sit meninkii vessaan ja takas tultuani nukahin pian uudestaan, ja myöhemmin oli ihan hyvä olo.
Vähän hämärää..
Oon viime aikoina nähnyt tosi paljon unia, sellasia pitkiä ja selkeitä joissa on ollut kavereita ja tuttuja paikkoja jne. Ois nastaa kirjotella niitä ylös, jos näin aamuisin vain ois aikaa.
Taas viime yönä painajaista. Nyt se ei kyllä johtunut myöhään syömisestä, vaan varmaan viime päivien tapahtumista. Alitajuisesti taidan olla aika peloissani läheisille tapahtuvista muutoksista.
Unessa systeri, äiti ja iskä katosivat. Äiti tais kadota siten, että lähti kotoa avaamaan pihaporttia (mitä meillä ei kyllä kotona ole), eikä tullut takaisin. Jossain vaiheessa herään unessani ja huomaan, että iskä ja systeri eivät ole ikinä edes menneet nukkumaan, vaan ovat kadonneet jonnekin. Yritin etsiä heitä, mutta tuli aamu ja heräsin, ennen kuin ehdin löytää ketään :/
Unessa tunteet olivat ahdistavia, sekavia ja itkuisia. Pelkäsin, ja paljon.
Mutta mitä pelkään? Äiti ja iskähän muuttavat vain lähemmäs minua, ja systerikin on vain puoli vuotta pois Suomesta. Ja kaikille muutos on vain hyvä.
Ma ei tajuu.
Näin viime yönä unta, jossa olin osana porukkaa joka kapinoi V for Vendetta tyylisissä puitteissa (paitsi että kapina oli lähinnä pahan kuningattaren (?) pakoilua loistoristeilijällä). Loppuvaiheessa olin piilossa jonkun tutun hytissä ja sieltä tuli yksi opiskelukaveri noutamaan sotaoikeuteen, jossa huomautettiin että olen reservissä, eikä mun näin ollen tulisi kapinoida. Ikävä kyllä heräsin ennen tuomion julistamista.
(Eikä varmaan liity yhtään eiliseen Fahrenheit 9/11:aan ja V for Vendettaan, jonka katsoin sunnuntai-aamuna)
Aika pelottavaa katsoa sen BB Hannen hourailuita kun se kävelee & kieriskelee pitkin maita ja mantuja. Joskus tainnu jopa unissakävelijät hypätä parvekkeeltakin tai tehneet jotain muuta kauheeta...
mä näin viimeyönä tosi kauheita unia.
en oiskeestaan muista niistä muuta kuin että heräsin säikähdykseen ja nukahdin samantien. se nukahtaminen oli kuitenkin kauheen pelottavan tuntusta myös joten yritin tapella sitä vastaan joka kerta siinä onnistumatta
nukahdin varmaan 15-20kertaa siis yhteensä viimeyönä
Näin tuossa päivänä muutamana, että olin kimmerialainen (Conanin kansaa) metsästäjä-keräilijä jossain pohjoisen metsäisillä vuoristoalueilla. Päällä oli kunnon barbaarin uniformu eli karhuntaljoja ja aseena, totta kai, metsästyskeihäs. Olin menossa isäni kanssa (ei minkäänlaista yhteyttä biologiseen isääni) jonkinlaiseen heimotapaamiseen toisaalla vuoristossa. Saavuttuamme pidimme neuvonpitoa ja piirtelimme kepeillä maahan erilaisia kuvioita. Aiheena sivistyksen tunkeutuminen alueillemme ja sen aiheuttamat uhat kulttuurillemme. Väittely kiihtyi kiivaaksikin, mutten itse osallistunut siihen. Jossain vaiheessa kiipesin ylemmäs maastoon jonkinlaiselle kielekkeelle katsomaan. Alhaalla levittäytyi suuri, vehreä laakso täynnä viljelysmaita, linnoja, teitä sekä valtava määrä ihmisiä suorittamassa kuka mitäkin. Se oli juuri sitä sivilisaatiota, joka uhkasi luonnonkulttuuriamme. Muistan, että olin kovin tuohtunut.
Jago, 4.10.2006 13:31:
en oiskeestaan muista niistä muuta kuin että heräsin säikähdykseen ja nukahdin samantien. se nukahtaminen oli kuitenkin kauheen pelottavan tuntusta myös joten yritin tapella sitä vastaan joka kerta siinä onnistumatta
Tommosissa tilanteissa mä yleensä koitan nousta hetkeks, lukea vaik 5 minsaa klubbaria tai jotain sarjista, ihan vaan et saa mielen eri raiteille. Se yleensä auttaa.
sapeli, 4.10.2006 13:47:
--- Jago, 4.10.2006 13:31:
en oiskeestaan muista niistä muuta kuin että heräsin säikähdykseen ja nukahdin samantien. se nukahtaminen oli kuitenkin kauheen pelottavan tuntusta myös joten yritin tapella sitä vastaan joka kerta siinä onnistumatta
---
Tommosissa tilanteissa mä yleensä koitan nousta hetkeks, lukea vaik 5 minsaa klubbaria tai jotain sarjista, ihan vaan et saa mielen eri raiteille. Se yleensä auttaa.
näin tossa viime viikolla unta, jossa olin saanut supervoimia (lentotaidon ym) ja pääsin ryhmäX:n jäseneksi. siinä sitten taisteltiin sellasia aivorobotteja vastaan. sitten kiukustuin ihmenelosille, jotka tulivat myös taistelemaan, mutta vetelivätkin vaan kessua männyn alla syrjemmällä. :D
mä olen aika usein unissa supervoimia omaava taistelija tai sitten palaan ajassa taaksepäin.
kerran unessa käveltiin kavereitten kanssa usvaisena yönä hautausmaalla. yhtäkkiä kuului huutoja ja hautakivien takaa syöksyi joukko haamuja jotka lentelivät edestakaisin. jonkun pikkutytön haamu pysähtyi eteeni ja yhtäkkiä syöksyi kohti minua. kaaduin.
noustessani huomasin olevani jossakin asunnossa ja elettiin 50-lukua ilmeisestikkin.
edessäni näin miehen joka vanhanaikainen haulikko kädessään hiippaili pikkutytön huoneeseen, jossa tyttö nukkui. (tyttö oli se haamu)
yritin huutaa ja kirkua estääkseni miestä menemästä tekemään mitä luulin. minua ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut muille ihmisille.
kauhulla seurasin tapahtumakulkua kun mies latasi aseensa ja raotti huoneen ovea. sitten tajusin, että kaikki on pielessä.
pikkutyttö olikin hereillä ja sai jotenkin anastettua miehen aseen ja ampui miehen aivot pihalle.
seuraavaksi tyttö juoksi olohuoneeseen, jossa makasivat kauhusta kankeat isovanhemmat.
tyttö ampui pari laukausta jotka eivät osuneet onneksi kunnolla kuin vain papan olkapäähän. perheen kissa syöksyi sähisten pikkutyttöä kohti suojellen vanhuksia. tyttö heitti tyjentyneen aseen lattialle ja otti mattopiiskan jolla löi hyppäävää kissaa niin, että kissa sinkoutui päin seinää. ja hakkasi sitä sen jälkeen kunnes koko kissa oli pelkkää veristä sohjoa.
mä yritän yhä huutaa ja pyydän tyttöä lopettamaan. siinä vaiheessa tyttö löytää ammuksia aseeseensa, ottaa haulikon, katsoo suoraan minuun hullunkiilto silmissään, hymyilee ja ampuu minua.
kaverini tilaa taksin.
katson kukkulalta missä talo on alas jäälle, minne se taksi lopulta tulee.
Ajelee edestakaisin , etsien tilaajansa. Yhtäkkiä jää vajoaa taksin alta ja taksi uppoaa. kaverini juoksee perään auttamaan, minä soitan hätänumeroon.
Puheluun vastataan ja sieltä kuuluu vain räkätystä/naurua.
samalla kaverinikin uppoaa jäihin. Lähden etsimään häntä, mutten löydä.
Olen yksin. Herään.
aamulla oli viel olo että se olisi oikeasti tapahtunut..
Nyt ois haussa henkilö, jonka nimi on Hanna Emilia (tai sinne päin), blondi ja tykkää pitkistä keskusteluista, kädestä pitämisestä ja vierekkäin istuskelusta...
Eli viime yönä tuollainen henkilö oli unessa ja aamulla heräsin suorastaan onnellisena.
(No tapahtui siinä muutakin pientä.. tyttö kidnapattiin ja mä kävin sit pelastelemassa sen, mut alku ja lopputilanne olivat kuitenkin tuossa aiemmin kuvaamani.)
Ensimmäisenä löysin itseni Sairaalanmäeltä, vanhasta asuintalostani. Olin päässyt paikalle sellaisella Stigan kaltaisella "autolla". Mietiskelin talon pihalla , minne menisin ja päätin sitte katella ympärilleni vessaa etsien. Päädyin sen talon alakertaan, jossa oli kirjasto ja lastentarha. Näin ei kyl oikeesti ollu, vaan noi oli korkeemmalla mäellä. No, menin sinne kirjastoon sisään ja jotenkin siellä oli ihan kauheen tuttu tuoksu. Unessa tuli ikävä lapsuutta. Löysin kirjastosta vessan, mutta siellä oli sellaset ihan hirvittävän isot vessapytty ja pesukone. Vähän niinku jollain jättiläisellä.Lisäksi se ovi oli sellanen iiiiiiso vanha puinen liukuovi. Koska halusin nopsaa vessaan, menin kuitenkin sinne. Siinä sitte jotenkuten istuessani ovi alkoi aueta ja sisään tuli iso porukka jotain vanhoja naisia. Vähän niinku jotain pyykkimuijia. Kysyin, et eikö täällä saa käydä ja yksi niistä naisista sanoi, että tän kerran. Kerroin, että olin asunut talossa 25(?) vuotta sitten.
Sitte poistuin vessasta ja kävelin alakerrassa ympäriinsä. Lastentarhassa oli kai joulu, koska niillä oli jouluvaloja ja lapset olivat ruokapöydässä, jossa oli jouluruokia. Kävelin siis tarhan läpi siinä. Paikka näytti tavallaan tutulta, mut ei sama tarha ollu, jossa ite kävin. Tulin sitte takasin mun Stiga"autolle" ja käynnistin sen oven edessä..Siitä meidän talon edestä lähti ihan sellanen kunnon tie, ja jotenkin mun oli kauheen vaikee ohjata sitä autoa. Siinä istuttiin niinkun Stigassa, vasemmalla kädellä käytettii jarrua ja vaihteita, eli sellasta pientä nappulaa pohjalla. Oikealla kädellä ohjattiin. Ja kuski oli sidottu kauheen monimutkasella turvavyöllä kiinni. Pääsin sitte jotenkin sellaselle tiesululle, joka ympäröi Sairalanmäkeä, se oli vähän kuin joku suljettu alue. Tiesulun vahtina oli DTM:n Miikka, joka ohjasi mut sellaseen kanavasulun näköseen kopperoon. Siinä sitte jotenki yritin pitää sitä "autoa" paikallaan ja Miikka ihasteli sitä. Sanoi vielä, että ajan kuulemma old school-mallilla. Uni päättyi, kun Miikka yritti selittää mulle, etten tarvitse monimutkaisia turvavöitä, vaan kunnon kypärän.
Uni jonka näin just äsken. O____0 Ihan valmiina sarjakuvana piirustustyyliä myöten nähtynä ja tästä sais vaikka Poemaisen kauhunovellin tai ihan hyvän kauhuleffan. Pitää kirjottaa tänne kunhan saan aamukahvin juotua.
Jahaps, enpä muista kokonaan, mutta viime yönä puski taas painajaisia:
Olin vanhemman kissani Vintiön kanssa jostain syystä ulkona (joka on erikoista - oikeasti Vintiö on täysi sisäkissa) ja puuhailin siinä jotain omiani. Yhtäkkiä kuuluu sydäntäraastava kissan naukaisu ja huomaan että Vintiöllä on jotain hätänä. Sen vatsaan / kylkeen oli ilmestynyt halkaisijaltaan about nelisenttinen reikä josta ei vuotanut verta, mutta osa sisälmyksistä roikkui ulkona. Hätäännyin tietenkin aivan hemmetisti, otin kissan syliini mahdollisimman varovasti maha taivasta kohden ja juoksin vanhemmilleni. Isäni ja äitini olivat sohvalla eivätkä meinanneet ottaa kuuleviin korviinsa kun pyysin soittamaan eläinlääkärille. Monen kiihtyneen kehotuksen jälkeen jompikumpi soitti vain ilmoittaakseen heti etteivät eläinlääkärit ole auki enää.
Vetäydyin epäuskoisena vanhaan omaan huoneeseeni Vintiö sylissäni ja muistan ihmetelleeni eläinkääkäriasiaa, koska alueella on aina vähintään yksi päivystävä eläinlääkäri. Ihmettelin myöskin Vintiötä ja sen vammaa, koska en käsittänyt mistä kissa oli sellaisen voinut saada, miksi siitä ei tullut verta ja kuinka se oli edelleen hengissä. Vintiön naukuessa hiljaa sylissäni ryhdyin soitin numerotiedusteluun, josta myöskin sanottiin ettei koko maassa ole yhtään auki olevaa eläinlääkäriä. Hätäpäissäni mietin mitä voisin asialle tehdä, jotta Vintiö kestäisi aamuun asti hengissä (loukkaamisen tapahtuessa oli siis ollut päivä, mutta lääkäreille soitellessa olikin yllättäen yö). En keksinyt mitään muuta kuin soittaa Pinkille, jolta aina oikeastikin kyselen varmisteluja kissajuttuihin.
Sit heräsin kai. En ainakaan muista unta eteenpäin.
mut sit meninkii vessaan ja takas tultuani nukahin pian uudestaan, ja myöhemmin oli ihan hyvä olo.
