Mun piti käristää taskurapuja elävältä semmosessa isossa pannussa. Niitä oli tosi paljon ja hyvä, että ne mahtu siihen pannuun. Yksi taskurapu ei sitten ollutkaan kuollut siihen, mutta sillä oli jäljellä enää kaksi toisen puolen jalkaa. Se alkoi sitten vikistä ja mua alkoi säälittää se kauheasti. Olisin halunnut säästää sen hengen, mutta ymmärsin, etten voi, kun ei se voisi elää ilman jalkojaan. Käänsin sen selälleen ja painoin keittiöveitsellä sen halki, että se kuolisi nopeasti eikä sen tarvitsisi kitua.
Heräsin ja mulla oli tosi outo fiilis. Mielessä kävi ennen kuin nukahdin uudestaan, että nyt mä alan kasvissyöjäksi.