Kuten tuolla analogirumpupuolellakin, tein vähän laitteenvaihdoksia monosynapuolella ja myin MAM:N MB-33 mk2:n pois ja sijoitin sen tilalle vähän laajemman koneen:
eli Waldorf Pulsen.
Siinä kun MAM oli vähän yhden tempun hevoinen, niin tolla saa tapahtumaan kaikenlaista muutakin, eli kolme oskillaattoria kahden sijaan, kohihagenikka, modulaatiomatriisi, pari LFO:ta, arpeggiaattori, muistipaikkoja (!), stereoulostulot ja aika paljon parempi laatuvaikutelma erottaa Pulsen MB-33:sta.
Saundi on vähäsen siistimpi ja murinat menee huomattavasti Music and Moren purkkia alemmas. Itseasiassa vähän aikaa meni siihen, että tottui vähän turhankin siistiin analogisaundiin, mutta kyllä sieltä sitten ruuvaamalla löytyy aika rouheetakin pärinää. Täysi midikontrolli löyty jo MAMistakin, mutta tässä koneessa se tuntuu vielä paremmalta, koska kontrolleja on kymmenittäin versus MAM:n noin kymmeneen.
Se mitä menetettiin oli MAM:ssa ollut särö, joka oli kyllä vähän hyödytön, joten sitä ei kaipaa ja sitä varten maailmassa on kitarapedaaleja ja muita leluja.
Kova kone, ei siinä mitään, mutta edelleenkin haikailen vähän turhan hätäisesti myymäni Moog Sourcen perään, joten jos sellanen tulee jossain vastaan midi-modifioituna, niin toi Pulse lähtee just suoraan kilometritehtaalle... Voyager ois tietty kalliin puolinen optio tuollekin, mutta vähän turhan kookas tähän nykysetuppiin.