Uskonto

Itse en oikein usko mihinkään.

Uskonto on loppuen lopuksi huono asia:
esim. miettikääs mistä melkein kaikki maailman sodat johtuvat
ei wtc:kään oltaisi tuhottu jos osama uskoisi samoihin asioihin kuin bush.

en ny sanoisi että bushkaan ajattele oikein.
uskonto on samaa propagandaa siinä missä armeijakin, toiset uskovat toiset eivät usko.

no luulen että toisilla on varmaan eri näkökulma kuin minulla.

onko sitä ikinä todistettu että jeesus on tehnyt jotakin ihmeitä, onko niitä tarinoita todistettu mitä raamatussa on. onko mooses todellakin aukassut tien meren läpi.

EPÄILEN

:019: :019: :019:

onko sitä ikinä todistettu että jeesus on tehnyt jotakin ihmeitä, onko niitä tarinoita todistettu mitä raamatussa on. onko mooses todellakin aukassut tien meren läpi.

EPÄILEN

:019: :019: :019:

Itseasiassa todistamisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa koska kyse on uskonnosta ;)

Itse en oikein usko mihinkään.

Uskonto on loppuen lopuksi huono asia:
esim. miettikääs mistä melkein kaikki maailman sodat johtuvat
ei wtc:kään oltaisi tuhottu jos osama uskoisi samoihin asioihin kuin bush.

en ny sanoisi että bushkaan ajattele oikein.
uskonto on samaa propagandaa siinä missä armeijakin, toiset uskovat toiset eivät usko.

no luulen että toisilla on varmaan eri näkökulma kuin minulla.

onko sitä ikinä todistettu että jeesus on tehnyt jotakin ihmeitä, onko niitä tarinoita todistettu mitä raamatussa on. onko mooses todellakin aukassut tien meren läpi.

EPÄILEN

:019: :019: :019:

Word!

TIesittekö että yrityksetkin maksavat kirkollisveroa? Siis vaikkei yksikään työntekijöistä tai osakkaista kuuluisi kirkkoon?


Oletteko koskaan miettinyt sitä, mitä kaikkea on uskontojen nimissä tehty maailmamme historian aikana? Montako ihmistä on tapettu? Montako sotaa on aloitettu?

Raamattuhan on suurimmaksi osaksi fiktiivinen kirja. jokainen kirjoittaja on vuosisatjoa myöhemmin tapahtumista lisännyt spekuloimalla saatuja omia tulkintoja tapahtumista?

Miksi tämä kirja on yhtään merkittävämpi kuin kenen tahansa omanelämänkerta (jotka usein ovat enemmän totta)?

Itse en pidä uskonnoista. En ensimmäisestäkään. Arvostan uskovaisia ja annan heidän uskoa, mutta kummastelen pidemmän matkan päästä.

TIesittekö että yrityksetkin maksavat kirkollisveroa? Siis vaikkei yksikään työntekijöistä tai osakkaista kuuluisi kirkkoon?

Tiesin - Koti, Uskonto, Isänmaa. Suomi on vahvasti kristillinen maa, täällä ei ole todellista uskonnonvapautta.

Itse en oikein usko mihinkään.

Uskonto on loppuen lopuksi huono asia:
esim. miettikääs mistä melkein kaikki maailman sodat johtuvat

Eturistiriidat, opportunismi, nationalismi, vallan keskittäminen...?

ei wtc:kään oltaisi tuhottu jos osama uskoisi samoihin asioihin kuin bush.

Osama otti USA:n viholliseseen persianlahden sodan vuoksi, sanottiin joissakin lehtiartikkeleissa.

Olen ateisti. Uskon että uskonnot aiheuttavat sekä hyviä että huonoja asioita. Kansa varmaankin tarvitsee joskus jonkinlaista oopiumia kivunlievitykseen. ;) (vrt. eräs kuuluisa Marxin tokaisu)

Olen todella moraaliton ihminen. Jumalalle KIITOS siitä. :003:

Mixa

TIesittekö että yrityksetkin maksavat kirkollisveroa? Siis vaikkei yksikään työntekijöistä tai osakkaista kuuluisi kirkkoon?

En tiennyt. Nyt vituttaa. Pitää ottaa välittömästi ottaa selvää voiko kirkon haastaa oikeuteen.

Ymmärän, että joissain todella köyhissä ja kehittymättömissä maissa uskotaan jumalaan tai johonkin kun ei ole mitään muutakaan toivoa kunnollisesta elämästä. Mutta että sivistysvaltiossa nimeltä Suomi vannotaan oikeudessa käsi raamatulla ja armeijassa on hartaustilaisuuksia (tai jotain sellaisia), niin perkele että pistää vihaksi :mad:

Kovasti ollaan Islamistisia maita arvostelemassa, kun samalla itse palvotaan taruhahmoja.:mad:

V*tuttaa olla suomalainen, muutan Kanadaan nillittämään!

Kirjoitetaan nyt tähän mun ajatuksia aiheesta sen verran hyvin kuin vaan pystyn/osaan.

Mulle uskonnollinen herääminen tapahtui ollessani 15 vuotta. Yksityiskohdat siitä jääneen nyt sanomatta mutta voin sanoa olevani uskovainen.

Mun elämä on helpompaa sen vuoksi. Mulle se ei ole heikkouden merkki vaan toivon ja rakkauden. Kuulostaa kliseeltä tiedän mutta oon onnellisempi ihminen sen vuoksi. On hienoa, ettei elämä lopu kuolemaan vaan voimme jatkaa elämää rajan toisella puolella toisessa olomuodossa ja jatkaa kehittymistä, kasvamista, oppimista. Se ehkä saa mut jonkun silmissä näyttämään hyväntahtoiselta "hullulta" mutta voin sanoa, että se tekee musta toiveikkaamman ja onnellisemman siinä suhteessa kuin siihen joka uskoo absoluuttiseen loppuun kuoleman sattuessa. Uskonto tuo myös mulle turvallisuuden tunteen. On kiva, kun on aina joku jolle voi puhua ja joku joka tukee ja auttaa mua aina mun elämän eri vaiheissa. Vaikeimmissa asioissa mun elämissä oon aina saanut vastauksen jotain kautta ylhäältä. Pyrin olla avarakatseinen kaikessa ja katson ettei mun uskomukset tee mua ahdasmieliseksi.

Se, että uskonnon nimissä on tehty/tehdään kaikenlaista hirveää saa mut murheelliseksi mutta ei vaikuta mun uskoon. Se on mun henk.koht juttu ja ei mun uskomuksia muuta suuntaan tai toiseen.

Tämä on mun tie ehkä vähän erilainen mutta kumminkin ikioma ;)

ps. jatkan vielä tekstiä kunhan vieraat kaikkoaa...

Hajanaisia ajatuksia:

Itse kirkosta erosin jo kymmenisen vuotta sitten,
lähinnä dogmaattisista syistä.

Uskominen ja ei-uskominen ovat sikäli mielenkiintoisia
käsitteitä, että moni joka kiistää uskovansa mihinkään
uskoo sokeasti tieteen voittokulkuun ja järjen voittoon
(terveisiä ;). Maailmankuvassani ateistirationalisti on
yhtä hakoteillä kuin dogmansa pureskelematta nielevä
Jehovan todistajakin.

Monilla tähänkin topikkiin postanneilla tuntuu olevan hankaluuksia
ymmärtää, että Kristinusko, Islam, Juutalaisuus ja muut
Lähi-idän uskonnot eivät ole ainoita mahdollisia uskonnon muotoja. Suomalaisen uskonnonopetuksen tulos.

Lainaan tähän pätkän eräältä toiselta forumilta:

Originally posted by a user
Uskonto on oopiumia, vie pahan olon pois kun ahistaa, mulle tulee uskovaisesta mieleen lähinnä että se on kevyessä kuosissa koko ajan. Siis kieltää realiteetit! Toisaalta se on hyvä juttu, moni ihminen elää parempaa elämää kun on jotain johon uskoa jotain joka auttaa kun on vaikeeta.

Vastasin:
Varsin rajoittunut kuva uskonnosta, joka välittyy myös
monista muista tämän topikin viesteistä. Uskontoja
on erilaisia, ja ihmisten tapoja uskoa yhtä lailla.
Esimerkiksi tiede-uskovaisilla on toki varmasti helpompaa
nyt, kun he voivat uskotella itselleen että tiede tarjoaa
ennenpitkää vastaukset kaikkiin olemassaoloa koskeviin
kysymyksiin. Samoin peruskristillisen kasvatuksen saaneella
on varmasti helpompaa kun äiti sanoo mummon kuoltua
tämän päässeen taivaaseen.

Nämä eivät kuitenkaan ole ainoa syy, jonka takia ihminen
saattaa ilmaista olevansa uskossa. Oletko lainkaan
ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että kokemus
elävän jumalan läsnäolosta voisi olla muutakin kuin
huuruinen visio parrakkaasta äijästä pilven reunalla
hillumassa (enkä nyt puhu Goa Gilistä)? Toki kaltaisesi
henkilö saattaa niputtaa intuitiivisen yhteyden kokeneet
henkilöt kategoriaan 'hullut ja hörhöt', mutta yhtä kaikki
nämä henkilöt ovat uskonnon piirissä omien kokemustensa
takia, eivät sen takia että heidän olisi vaikkapa helpompaa
suhtautua kuolemaan.

Lopuksi, moderaattorit: tämä topikki tulisi mielestäni sulkea.
Uskonnoista ei voi käydä rationaalista keskustelua, koska
uskon luonne on lähtökohtaisesti ei-rationaalinen, eikä
sitä voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Semminkin kun
tiederationalistit eivät yleensä hyväksy sitä tosiasiaa, että
myös he ovat uskossa. :P

Osallistun tähän keskusteluun itsekin nyt vasten parempaa
tietoani ja ymmärrystäni, koska jo nyt keskustelussa on ilmennyt
niin räikeitä väärinkäsityksiä ja suoranaista loanheittoa
uskonnon ja uskossa olevien suuntaan etten katsonut
voivani olla hiljaa.

onko sitä ikinä todistettu että jeesus on tehnyt jotakin ihmeitä, onko niitä tarinoita todistettu mitä raamatussa on. onko mooses todellakin aukassut tien meren läpi.

Lapsellinen käsitys Raamatun tekstien tulkinnasta, joka
valitettavasti on kovin yleinen paitsi ateistien, myös
eräiden kristittyjen keskuudessa. Uskonnollisilla teksteillä
on yleensä lähinnä symbolinen funktio, jolla pyritään välittämään
kunkin uskonnon arvomaailmaa, ja alkuperäistä intuitiivista
kokemusta elävän jumalan, korkeamman yhteyden, jne
luonteesta. Minään historiallisena dokumentaationa niitä
ei kannata lukea.

Lopuksi, moderaattorit: tämä topikki tulisi mielestäni sulkea.
Uskonnoista ei voi käydä rationaalista keskustelua, koska
uskon luonne on lähtökohtaisesti ei-rationaalinen, eikä
sitä voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Semminkin kun
tiederationalistit eivät yleensä hyväksy sitä tosiasiaa, että
myös he ovat uskossa. :P

Mielestäni topiikki on hyvä. Asian luonne/henkilökohtaisuus varmasti rajaavat käyttäjiä, mutta rationaalista keskustelua voi jatkaa. Onhan tämäkin sitä. Itse rationaalisena henkilönä oivallan kyllä oman uskoni olemassaolon, mutta keskustelun voisi kääntää esim. suhteesta yliluonnolliseen tai elämänfilosofointiin tai henkilökohtaisiin elämänarvoihin.

Mixa

• Mihin uskot, vai uskotko mihinkään? Miksi ja miksi et?
• Ortodoksi, Luterilainen, Katolinen, pakana vai ateisti? Vai joku muu?
• Onko Raamattu pelkkä satukirja vai onko sillä jokin suurempi merkitys?
• Onko tuolla taivaassa olemassa joku korkeampi voima, joka päättää kuinka asiat sujuvat?
• Mitä mieltä olet uskonnoista yleensä; tarvitaanko niitä?

Tarkoitus on siis kelailla ja pohtia uskontoja, niiden merkitystä ja tarpeellisuutta.

Uskonnot ovat luonnollinen osa ihmisen havaintokenttää.
Aina tulee olemaan ihmisiä joiden kokemukset ylittävät
heidän arkiset kokemuksensa. Tämän takia kysymys
uskonnon 'tarpeellisuudesta' ei mielestäni ole kovin relevantti.
Sama kuin kysyisi, onko rakastuminen ihmiselle tarpeellinen
ominaisuus.

Samoin tässä kysymyksenasettelussa niputetaan taas kerran
uskonnot luokkaan:
"Uskotko että tuolla pilven reunalla on joku gubbe vai
oletko sitä mieltä että kyseessä on lasten satu"
teet niin paljon ennakko-oletuksia uskonnon luonteesta,
ettei kysymyksiisi yksinkertaisesti voi vastata.

Tres puhuu asiaa. Sulla tuntuu olevan asiasta erittäin objektiivinen näkemys mikä on mielestäni hyvin harvinaista, propsit siitä ;)

Uskonnoista ei voi käydä rationaalista keskustelua, koska
uskon luonne on lähtökohtaisesti ei-rationaalinen, eikä
sitä voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Semminkin kun
tiederationalistit eivät yleensä hyväksy sitä tosiasiaa, että
myös he ovat uskossa. :P

Toisaalta topikin aloittaja ei erityisesti hakenutkaan rationaalista keskustelua, vaan omakohtaista pohdintaa suhteestaan uskontoon. Kysymyksen asettelu kyllä oli sovitettu selvästi kristityille, että sikäli.

Muuten olen kanssasi hyvin paljon samoilla linjoilla. Uskonnot/ uskominen ovat ominaisuus, joka ihmisillä on riippumatta siitä, mikä on uskomisen kohde. Jossain antropologiaa käsittelevässä artikkelissa jopa väitettiin, että ihmisaivot ovat suuntautuneet ennemmin uskonnollisen kuin matemaattisen tiedon käsittelyyn - syyksi esitettiin uskonnon tuoma yhteenkuuluvuuden tunne, mikä sikäli kuulostaa järkevältä, että sama yhtenäisyys on mielestäni monen muunkin ilmiön taustalla, ja se on näytellyt merkittävää osaa aikana, jolloin selviytyminen oli kiinni yhtestyöstä. Vaikka olenkin tiedeuskovainen, voin myös myöntää sen kirkkain silmin. Syy tähän on se, että tieteen historiaa lukeneena tiedän, että tiede voi erehtyä; toisaalta tiedän myös, että inhimillisellä tiedolla on rajansa, joita edes tiede ei voi ylittää. Toisaalta tiede myös eroaa perinteisistä uskonnoista monella tavalla, joista yksi merkittävämpiä on preskripitioden puute. Jokainen tiedeuskovainen joutuu etsimään muualta eettiset ohjeensa, joten puhdasta tiedeuskontoa ei varsinaisesti ole olemassa. Tieteellä voi perustella mitä kummallisimpia näkemyksiä (esimerkiksi rasismin), mutta itse tiede on ainakin periaatteessa arvovapaata.

Lapsellinen käsitys Raamatun tekstien tulkinnasta, joka
valitettavasti on kovin yleinen paitsi ateistien, myös
eräiden kristittyjen keskuudessa. Uskonnollisilla teksteillä
on yleensä lähinnä symbolinen funktio, jolla pyritään välittämään
kunkin uskonnon arvomaailmaa, ja alkuperäistä intuitiivista
kokemusta elävän jumalan, korkeamman yhteyden, jne
luonteesta. Minään historiallisena dokumentaationa niitä
ei kannata lukea.

No, kovin moni äärikristittykin ottaa Raamatun tekstit tosissaan... Vanha Testamentti on kokoelma myyttejä, joista osa kertoo juutalaisten historiaa, eikä mikään todista, etteikö niillä voisi olla jotain todellisuuspohjaa. Ainakin vedenpaisumuksesta on muistaakseni löydetty todisteita - tarina lienee himan värittynyt vuosituhansien saatossa, mutta se voitaneen antaa anteeksi. Myös Jeesus on todettu historialliseksi henkilöksi, ihmeteot ovat sitten uskon asia. Se, että Vanhaa Testamenttia edelleen kuljetetaan osana kristittyjen pyhää kirjaa, ei mielestäni kerro niinkään uskonnon arvoista (Vanhan Testamentin Jumala on aika erilainen kuin Uuden Testamentin) vaan sen historiasta, olkoonkin, että se on osana uskonnollista tekstiä.

Toisaalta topikin aloittaja ei erityisesti hakenutkaan rationaalista keskustelua, vaan omakohtaista pohdintaa suhteestaan uskontoon.

Totta, ja myönnän että uskonnot ovat itselleni niin läheinen
aihe, että suhtaudun aiheeseen usein jopa omivasti.
Nyt hiukan mietittyäni kritiikkini tätä topikkia kohtaan
kohdistuukin lähinnä tapaan, jolla topikkia ensimmäisessä
viestissä pyritään ohjaamaan uskovaisia leimaavaan
tyyliin: joko olet 'hörhö, joka uskoo satuolentoon' tai
'järkevä rationalisti'.

No, onhan täällä jo poliittisiakin topikkeja, joten ehkä
platinumin keskustelukulttuuri on kypsä tällekin aiheelle.
Toivon, että esimerkiksi Quun kirkollisveropostauksen tyyppisiä
sinänsä aiheellisia mutta aiheesta sivuun meneviä
provokaatioita ei liiemmin enää nähtäisi. Uskontojen
mustamaalaaminen tuollaisin perustein on mielestäni kuin
musiikin kuuntelemisen tuomitsemista sen takia että
teostojärjestelmä on mätä.

No, kovin moni äärikristittykin ottaa Raamatun tekstit tosissaan...

Totta, viittasinkin siihen, että esimerkiksi uskonpuhdistuksen
jälkeisissä protestanttisissa uskonnoissa Raamatun teksteillä
pitäisi olla symbolinen arvo, mutta silti yksittäiset kyseisiin
uskontokuntiin kuuluvat henkilöt saattavat ottaa Raamatun
tekstit kirjaimellisesti. Kristityn henkilön tulisi määritelmän
mukaan myös pitää etiikkansa ohjenuorana Jeesuksen
opetuksia ja ennenkaikkea rakkauden kaksoiskäskyä
esim. kymmenen käskyn asemesta, mutta silti
vanhatestamentilliset (ns. 'Vanhan Liiton') näkemykset
elävät suomalaistenkin kristittyjen keskuudessa voimakkaina.

Samaa kirjaimellisuutta esiintyy toki muidenkin uskontojen
piirissä. Esimerkiksi Jihadin, pyhän sodan käsite, joka
alunperin on viitannut yksilön henkiseen kamppailuun omaa
sisäistä Vastustajaansa (hepreaksi Satan) vastaan, on
sitten Muhamedin aikojen muuttunut pyhäksi sodaksi
ulkoisia vihollisia, vääräuskoisia vastaan. :T

Tres puhuu asiaa. Sulla tuntuu olevan asiasta erittäin objektiivinen näkemys mikä on mielestäni hyvin harvinaista, propsit siitä ;)

No jaa, olen lähes objektiivinen suhteessani kaikkiin muihin
uskontoihin ja maailmankatsomuksiin, en kuitenkaan omaani.
Minulla on ollut etuoikeus olla läheisesti tekemisissä moniin
eri uskontokuntiin kuuluvien henkilöiden kanssa, mikä on
osaltaan auttanut ymmärtämään niitä lukemattomia tapoja
joilla yksilö voi löytää uskon ja uskoa - ja yhtälailla hukata
uskonsa.

[Tres- rationaalista keskustelua ei ole olemassa muuta kuin puhtaasti rationaalisia ajatuksia omaavien kesken. Ihminen ei kuulu näihin, et edes sinä, hämmentävistä yrityksistäsi huolimatta. Eli hyvä topikki, turha tätä on sulkea]

Mun uskonnollisuuden voi lukee tosta vasemmalta.

Sori pituus, mulle tosi läheinen aihe etenkin tällasena aikana, kun uskonnollisuuden heikentyminen on jättäny länsimaat melkoseen arvotyhjiöön. Jep, pakanakin näkee risteissä ja puolikuissa omat bonuksensa; uskonnot on helpottanu ihmisten kanssakäymistä ja tuonu yhteiskuntiin rauhaa. Kristillisyyteenkin kuuluu erinomaisia arvoja, jotka on luonu vankkaa pohjaa yhteistoiminnalle- rakasta lähimmäistäsi lienee näistä tärkein.

Kuolema, lukuisten muiden elämän ilmiöiden ohella, pelottaa ja hämmentää monia. Uskonnot on mun ymmärtääkseni syntyneet selittämään näitä, antamaan ihmisille vastauksia pelkojen poistamiseks. Tiede on antanu valtavan määrän vastauksia miten/kuinka-tyyppisiin kysymyksiin, uskonnot on jo paljon ennen tiedettä antanu vastauksia miksi-kysymyksiin. Tutkimus on sittemmin vanhentanu useita uskomuksia, joita uskonnotkin sisältää. Aurinko oli aikoinaan jumala ja syystäkin, nykyisin me tiedetään et se on tähti- mitä se ikinä sitten merkitseekin.

Mä en välttämättä pidä tarpeellisena kaikkia niitä tarinoita/perusteluja/uskomuksia, mitä kaikissa uskonnoissa ahdetaan sen varsinaisen sisällön ympärille. Näillä on ollu selkee taipumus ohittaa se sisältö useemmin kun kerran. Ikävimpiä esimerkkejä oli uskomattoman brutaali inkvisitio, uskonsodat ja noitavainot. Afrikan seksiongelmat ja Lähi-Idän kriisit on nimenomaan uskonnoista, ei uskontojen perimmäisistä sanomista johtuvia todellisia ongelmia.

Mä koen vastenmielisenä niiden aiheuttaman eripuran ja etenkin tavan, jolla kristinuskoa ja käsittääkseni muitakin valtauskontoja ylläpidetään - kristillisyys on vähän niin kuin joidenkin netistä imettävien ohjelmien mukana tulevat kylkiäiset. Oletusarvoisesti sulle tuputetaan asioita, jotka saisit itsekin etsimällä, ja eroon pääseminen on hankalampaa kuin kylkiäisen kanssa eläminen. Mä dissaan, ja mielestäni perustellusti sitä, että sun ei tarvii olla täysikäinen jotta voisit liittyä kirkkoon, senkus synnyt kirkkoon kuuluville vanhemmille, mutta vaaditaan täysikäisyys / vanhempien hyväksyntä siitä eroamiseen.

Perinteinen kristillinen maailmankuva on pitänyt ihmistä luomakunnan herrana, joka on kiistämätön vaikuttaja länsimaisen kulttuurin vääristyneessä suhteessa ympäristöön. Jotkin kristillisyyden haarat tarjos aikoinaan kestävämpää "hyvä paimen"- vaihtoehtoa, mutta se jäi "kaikki on annettu ihmiselle käytettäväksi"-ajattelun jalkoihin. Muut uskonnot (etenkin idässä päin) on lähestyny asiaa harmonian kannalta, mutta jostain syystä Itä-Aasiakaan ei ole mitään ympäristö-ongelmista vapaata vyöhykettä.

Uskonko mäkin sitten johonkin? Tieteeseen? Nöyp. Tieteen voi ite todeta, jokainen. Uskomiseks vois kutsua sitä, että mun mielestä tieteen tarjoama maailmankuva on petollisen laaja. Kaiken tän tietotulvan keskellä vaatii nimittäin melkein uskomista pitää mielessä se tosiasia, että ihmisen äly ja kyky käyttää sitä kehittyy sukupolvi sukupolven jälkeen. Ennen luultiin maailmaa litteäks, nyt on käyty kurkkaamassa että onhan se saatana pyöreä. Ennen luultiin, että kaikki pyörii maapallon ympärillä, nyt tiedetään että maailma on täynnä lenteleviä bilispalloja. Joskus aikojen päästä meidän hienoihin totuuksiin ja kattamattomiin teorioihin suhtaudutaan samalla isällisellä, huvittuneella asenteella - voi kun ne ei sillon vielä tajunnu juuri mitn :)

Ois vitun hienoa, jos me jaksettais tsempata siihen asti ja pitää tää homma yhdessä kasassa. Mä esitän tän toivomuksen kaikille taloususkovaisille, demokratiauskovaisille, ufouskovaisille ja ylipäätään uskovaisille.

Kaikki ratkee aikanaan.

Ainakin vedenpaisumuksesta on muistaakseni löydetty todisteita - tarina lienee himan värittynyt vuosituhansien saatossa, mutta se voitaneen antaa anteeksi.

"Vedenpaisumus" on historiallisesti todistettu tapahtuma, joka johtui jääkauden synnyttämän jääkerroksen sulamisesta n. 10000ekr (en muista tarkkaa ajankohtaa). Asiassa ei olisi mitään uskonnollista aspektia jos sen ajan ihmiset, jotka vaikuttivat raamatun teksteihin, olisivat tienneet mistä vedenpinnan nousu johtui.
Kyseisestä tapahtumasta kerrotaan raamatun lisäksi myös Gilgames-eepoksessa.

Btw, kuulun kirkkoon, mutta en usko jesseen tai muihin heeboihin.