Oletko luonteeltasi enemmän sinkku- vai seurustelijaihminen?

Originally posted by Mark:
Onko ylipäätänsä mahdollista perustaa toimivaa ja kestävää suhdetta ihmisen kanssa joka ei tajua hölkäsen pöläystä bilettämisestä, "oikeesta" musasta

Joop eipä tuolla ole yhtään mitään merkitystä suhteen onnistumiselle, näin kokemuksen pohjalta

Riippuu tietysti ihmisistä, ja ehkä -älkääpä hermostuko- iästä/kypsyydestä. Teinimpänä kun tälläisillä asioilla on kovinkin paljon enemmän merkitystä kuin sitten vähän aikuisempana.

Myönnetään kyllä et mulla itselläni on ollut aina helppoa, koska tyttöystävän kanssa ollaan aina käyty bilettämässä melko paljon omissa porukoissamme, eikä niin ole haitannut että missä toinen kavereineen käy.. Ehkä se sitten joillain nuoremmilla 24/7 bilehirmuilla on toinen juttu heh

sinkkutyyppi, tarviin liikaa tilaa...

Originally posted 28 June 2002 23:31 by Dani Cior:
aika sinkkutyyppi, vaadin paljon tilaa.

Originally posted 02 July 2002 19:51 by Dani Cior:
sinkkutyyppi, tarviin liikaa tilaa...

LOL

Minä en ole kumpaakaan. Minä olen robotti. Minuun ei ole ohjelmoitu tuollaisia ominaisuuksia.

Originally posted by Mark:
Onko ylipäätänsä mahdollista perustaa toimivaa ja kestävää suhdetta ihmisen kanssa joka ei tajua hölkäsen pöläystä bilettämisestä, "oikeesta" musasta QB]

Yritystä löytyy, huonolla menestyksellä..
Monta juttua kaatunut siihen, et "taasko sä lähet sinne ihme jumoutus kemuihin" etc..
Kai se on vaan yritettävä löytää sitten näistä ympyröistä..
Tosin siinähän on sitten vaarana se että karkaa biletys käsistä kun on kaksi sanomassa et tonne on pakko mennä..

Originally posted by Saskia:
On paljon kivempi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka tykkää myös itse biletyksestä (ja yleisesti kaikenlaisesta biletouhusta). On todella hauskaa kun oma rakas on myös yksi parhaimpia bilekavereita...

Minä seurustelin neljä vai viisi vuotta tytsyn kanssa ja jossain vaiheessa leikittiin kotiakin. Minä en pitänyt hänen kaveredensa tyylistä (hienostoa, pitää varoa mitä sanoo... Hyvät käytöstavat teepöydässä ei riitä, jos pitkä tukka roikkuu silmillä ja piikkilankapaita ei ole vallitseva asustus. Tämän opin.), eikä tytsyni pitänyt minun kavereistani. (Remuavaa rock-porukkaa pääosin.)

Meillä meni silti hyvin, eikä kumpikaan valittanut toisten menemisistä. Toki joskus menin heidän mukaan, joskus hän tuli minun mukaan.

Hänen kaverit vertasivatkin meitä sarjakuvaan "Viivi ja Wagner" ... ikävä sanoa, mutta olivatten oikeassa.

Poikki meni ihan muista syistä... noh... minä olen renttu.

Toinen esimerkki oli ajalta ennen kuin löysin konemusiikin. Minä en clubeilla viihtynyt, ja eräs kaverini taas ei rokkia sulattanut. Silti olimme hyvät ystävät ja jossain vaiheessa huomasimme olevamme naapureitakin. Monasti ilta meni niin, että jomman kumman luo istumaan ja pari kaljaa naamaan (no hän joi sidukkaa.) ja sitten molemmat omien kavereidensa kanssa omiin juhliin. Ja taas tavattiin kun raflat sulki ja mentiin jatkamaan jomman kumman luo. Kivaa se oli. Kiitos sinulle *) siitä.

*) Sinä tiedät kuka olet.

Originally posted by Saskia:
--

On paljon kivempi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka tykkää myös itse biletyksestä (ja yleisesti kaikenlaisesta biletouhusta). On todella hauskaa kun oma rakas on myös yksi parhaimpia bilekavereita...

--

Nii i, kun semmoisen vaan löytää jostain..


No kaipa se aurinko joskus paistaa kiksukarvakasaanki...

Originally posted by Angeli:
Nii i, kun semmoisen vaan löytää jostain..


No kaipa se aurinko joskus paistaa kiksukarvakasaanki...

Sitä minäkin toivon...

Seurustelu

Koko nuoruuteni olen pomppinut seurustelusuhteesta toiseen.
En ole koskaan pitänyt sinkkuna olemisesta. Inttiaikana oli niin huono itsetunto etten yksinkertaisesti kehdannut lähestyä vastakkaista sukupuolta, elämäni yksinäisimmät 6kk.

En ole koskaan hakeutunut tietoisesti suhteisiin seurustelun vuoksi, satun kiintymään vain niin helposti ja nopeasti.

Inhosin koko sinkkujuttua. Inhosin niitä kirjoittamattomia sääntöjä. Miksi ei saa soittaa kuin kolmen päivän päästä, kumpi tekee aloitteen, saanko hymyillä kahdesti, millä sanoilla aloitan lauseen... Kaikki tämä eikä siltikään ketään jonka kainaloon käpertyä iltaisin. Mä en ymmärrä että jotkut pystyy elämään käymällä kahvilla random ihmisen kanssa kerran kuussa ja pitää tilastoa siitä kuinka monta kertaa seksiä täytyy saada puolen vuoden aikana. F*ck that, mulla on ehkä hitusen erilainen arvomaailma.

Tälläkin hetkellä seurustelen todennäköisesti "sen oikean" kanssa. Jos ei nyt ihan niin läheltä liippaa. Kolmen kuukauden yhdessäolon aikana ei olla kertaakaan riidelty. Ei ole ollut riidan aihetta. Ei olla tukahdutettu tunteita, ei vaan ole tullut tilanteita missä olisi ilmaantunut mainittavia erimielisyyksiä. Nauramme joka päivä toistemme hömpötyksille, hymyilemme toisillemme. Vaikka se "muutaman kuukauden alkuinnostus" alkaa olla jo ohitse niin silti olemme yhtä ällöttäviä kuin juuri rakastuneet. Jos minun tarvitsisi viettää loppuelämä jonkun kanssa niin valitsisin hänet. Hän on söpö, hauska, mukava, lämmin jne... (tiedätte mitä tarkoitan ) Rakastan siis häntä.

Ehkä tuli taas avauduttua tarpeeksi (liikaa) tuntemattomille henkilöille...

Originally posted by Saskia:
Hmmm...ilmeisesti Plattari kaipaa omaa deittifoorumia, niin paljon kullan puuttumisesta on ollut puhetta...

Ehkä.. deittifoorumia.. mutta eiköhän se olis parempi kummiskin ihan perinteisellä tyylillä bileissä, kadulla tai baareissa.. deittifoorumijutuissa on omat vaaransa..

Originally posted by gerry:
No joo... Ei ole onneksi mulle käynyt niin mutta joillekin kavereille on... Toiseksi varmaan jokainen jolla on tästä kokemusta tietävät mistä on kyse... I hope u understand my pointti

Ymmärrän pointin.. mutta..

Eiköhän, niitä tule ja mene.. uusia löytyy aina. Uuden myötä vanha juttu unohuu nopeasti ja tunteet vanhaa kohtaan kuolee.. joten miksi kannattaa rueta ryyppään ja vetään mömmöjä ja tuhota oma elämä tommosen takia.. kun silloin menetät kaiken, sen mitä tulevaisuudessa on tulossa.

[ 14 July 2002: Message edited by: mark hamilton ]

Originally posted by mark hamilton:
Ehkä.. deittifoorumia.. mutta eiköhän se olis parempi kummiskin ihan perinteisellä tyylillä bileissä, kadulla tai baareissa.. deittifoorumijutuissa on omat vaaransa..

En mä nyt niin pelottava oo

Originally posted by pHaze:
En mä nyt niin pelottava oo

Et tietenkään.. hmm.. tuskimpa kukaan sentään hengenvaraan plattarideittifoorumin kautta joutuisi. niin.. kuin erään vanhan opettajani kertomassa tarinassa. jostain internetin deittipalstan kautta löytyneestä murhaaja muijasta. Vaikka kaikkihan on mahdollista..

edit: lisäys

[ 14 July 2002: Message edited by: mark hamilton ]

Originally posted by mark hamilton:
Et tietenkään.. hmm.. tuskimpa kukaan sentään hengenvaraan plattarideittifoorumin kautta joutuisi. niin.. kuin erään vanhan opettajani kertomassa tarinassa. jostain internetin deittipalstan kautta löytyneestä murhaaja muijasta. Vaikka kaikkihan on mahdollista..

No veikkaisin että jos pitäisi kahdesta pahasta valita, niin kyllä plattarideitti olisi ainakin jossain mielessä turvallisempi kuin täysin yleiset vastaavat palvelut. Tosin god knows taas. Tänne ihmiset kuitenkin yleisesti tulevat jostain muusta syystä kuin käyttääkseen alaikäisiä seksuaalisesti hyväkseen tms

Äiti on aina neuvonut, ettei saa ostaa sikaa säkissä. Tämä pätee myös ihmissuhteisiin. Seurustelu on sitä aikaa, kun testaillaan yhteenkuuluvuutta ja -sopivuutta.

Minun maailmassani ihmiset ovat ailahtelevaisia ja itsekeskeisiä. Minun maailmani ei ole se saippuaoopperoiden kiiltokuvamaailma, vaan raakaa todellisuutta.

Olen vasta nuori, mutta jo nyt täysin pettynyt ihmissuhteiden valheellisuuteen. Pelottaa heittäytyä mukaan mihinkään vakavampaan, sillä tiedän ettei se kestä.
Vaikka itse käyttäytyisin kunnioittavasti ja rakastavasti toista kohtaan, ei kuitenkaan voi olla varma siitä, että saa samalla mitalla takaisin. Jonakin kauniina päivänä, kun on menty naimisiin ja rakennettu nukkekoti, totuus lävähtää kylmänä rättinä keskelle kasvoja. Ja sitten riidellään, rikotaan ihmisyyttä ja erotaan.

Minä en halua enää koskaan satuttaa itseäni enkä toista. Niinpä vastasin tuolla taaempana otsikon kysymykseen, että olen enemmänkin sinkkuilija. Tosin kuvailin syyt hieman valoisammin. Sen jälkeen olen joutunut tosiaan miettimään, miten paljon uskallan ihmissuhteisiin mennä mukaan.
En vaan enää koskaan halua menettää enkä luopua.
Jos voisin olla aivan varma, että löydän rinnalleni turvallisen ja luotettava ihmisen, en muuta tarvitsisikaan.

Ei, en minä elä pilvilinnoissa. Elän keskellä kylmää maailmaa yksin ja peloissani. En halua ratsastaa vaaleanpunaiseen satuu prinssin kanssa, mutta haluan turvaan tältä kaikelta. Ehkä en koskaan löydä, mitä etsin. En ainakaan silloin, kun en uskalla edes yrittää.
Vaan sitten olen sinkkuna ja vipellän miten sattuu... ja toisinaan se sattuu.

Uhuu

Originally posted by Mark:
Onko ylipäätänsä mahdollista perustaa toimivaa ja kestävää suhdetta ihmisen kanssa joka ei tajua hölkäsen pöläystä bilettämisestä, "oikeesta" musasta?

On paljon ihmisiä joidenkanssa ei vaan yksinkertaisesti tule toimeen jos pukeutuu jos on erilainen kuin niin kutsuttut massaihmiset.. eli pukeutuu trendikkäästi, kuuntelee konemusaa tai käy bileissä tms.
Mutta, tälläisten ihmisten arvomailma ja käsitys milloin mistäkin on usein melko alhainen.

Oon joskus kuullut.. jonkun valittavan esimerkiksi siitä kun joku TV-juontajalla oli kauniit pitkät hiukset ja sitten se leikkasi ne pois ja sitten se ei ollut enää kaunis.. tuosta kommentista kyllä pikkusen kuitattiin kyseiselle henkilölle.. että, onmpa jollakin maku!!! Tuostakun saa sen kuvan, että jos kyseisen henkilön nais ystävä tekee samoin ja leikkauttaa itselleen tämänpäivän trendin mukaisen kampauksen, tulee suhteeseen ongelmia. Kyseinen henkilö oli 74 syntynyt. Tosin kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen.

Yksi jätkä on joskus kertonut jätäneensä tytöystävänsä vaan sen takia kun se oli ollut prodigyn keikalle..ja sitten kertonut tälle poikakaverilleen minkälaista keikalla oli ollut ja kuinka hienoa siellä oli ollut. Tämä kaveri taisi olla 80 syntynyt.

-- huom --
Topic koskee sitten kyllä vaan asiaa oletko luonteeltasi seurustelu vai sinkku ihminen joten voisko tälläsille keskusteluille perusta ihan oman topikin.

Originally posted by Thunderbird:
sinkkuna seurustelija ja seurustelijana sinkku... On se elämä vaan niin hankalaa... [/QB]

yhdyn edelliseen.

Mä ehkä seurustelisin, jos olis semmonen kaveri.. Kenen kanssa vois seurustella.

Seurustelu!
Seurustelin aikaisemmin ihmisen kanssa joka ei voinut ymmärtää konemusiikkia/bileitä. Kävin bileissä omien kavereiden kanssa ja hän kävi perus baareissa omien kavereidensa kanssa... Välillä itsekin eksyin baareihin ja joka kerta pitkästyin siihen meininkiin.. Jaksoin joku pari vuotta ja sitten riitti (no oli siinä vähän muutakin mutta..) Nyt seurustelen bile immeisen kanssa ja on aivan sairaan siistiä kun voi lähtee bileilemään porukalla ja voi esim kuunnella himassa konemusaa ilman että siitä joutuu taistelemaan aivan kympillä että kuunnellaanko proteusta vai jotain suomipoppia...
Eli mielipiteeni on että on se ehkä helpompaa olla sellaisen kanssa joka hiemen ymmärtää tätä kultturia.. Tai kai se vähän riipuu ihmisistäkin.. Mutta ainakin mulle on helpompaa kun olen niin itsepäinen..