tupakointi & lopettaminen

Mä poltin ja yritin lopettaa melkein koko ajan sen viitisen vuotta kun poltin. Intissä alkoi vitutukseen ja taukojen tarpeeseen.

Päätin sitten lopettaa, kun mutsi lupasi tarjota Nicorettet, vaikkei mulla pahaa nikotiiniaddiktiota ollutkaan, lähinnä sosiaalinen tilaus tupakoinnille.

Nyt on mennyt juhannuksesta polttamatta, pakko toivoa, että lopetus pitää kun koulu alkaa. Vaikea paikka tulee olemaan, neljäs vuosi samassa koulussa edessä ja tupakkapaikka ja tupakointitoverit on kovin tuttuja jo. Pelottaa pikkuisen, että menee hyvä lakko ja rahan säästö.

Ai niin se mieleen jäänyt rööki oli se ensimmäinen. Just oli intissä kahden viikon leiri Parolassa alkanut, vettä tuli kuin aisaa, kaikki kamat märkinä ja väsytti, vitutti, teltat piti pystyttää ja kaikki muuten huonosti. Siihen päälle silloinen avovaimoni (yhdessä 3,5 vuotta) ilmoitti (tekstiviestillä) muuttavansa muualle. Oli vähän sellainen fiilis, ettei yksi tupakka siihen tilanteeseen enää haittaa mitään lisää. Siitä hetkestä poltin reilut 5 vuotta lähes jatkuvasti.

[ 23 July 2002: Message edited by: bulk aka. electro lt ]

Omakohtaisia kokewmuksia löytyy...

Tein erittäin "omaperäisen" uudenvuoden lupauksen tupakoinnin lopettamisesta.

Sovittiin, että saan polttaa bileissä tammikuussa 3tupakkaa, helmikuussa 2 ja maaliskuussa 1, jonka jälkeen ei enää tupakkaa. On hyvin pitänyt!

Nykyisin onnellinen savuton!

-> Niin, en ole saanut tammikuun jälkeen polttaa viikoilla ja viikonloppuisin ilman bileitä ollenkaan.

Aloitin 18-vuotiaana tupakanpolton niinkin järkevästä syystä kuin että "ei nyt viitsi heittää näitä eilisiä ryyppyillan röökejä pois vaan poltetaan nyt aski loppuun"

Siinä menikin sitten kahdeksan vuotta tuprutellessa, tosin onnekseni taidan olla sitä ihmistyyppiä joille ei jostain syystä muodosta kovaa nikotiiniriippuvutta. Yleensä poltin keskimäärin vain pikkuaskillisen tupakkaa päivässä, tosin tuohon saattoi auttaa sekin että kolmen vuoden ajan olin töissä jossa en voinut polttaa päivällä -> vasta vapaa-ajalla pystyi polttamaan.

Olin aika sairaana toista viikkoa reilut puoli vuotta sitten, enkä pystynyt kuvitellakkaan että nousisin sängystä polttamaan sinä aikana. Ainut positiivinen juttu sairastelussa olikin sitten että ne pienimmätkin fyysiset vierotusoireet katosivat sinä aikana. Oli erittäin loogista että lopettaisin tupakoinnin tuohon.

Nyt sitten tupakoimatta siis jo yli puoli vuotta, mutta olen kyllä tietysti ryypätessä polttanut muutamia tupakoita. Tuo nyt ei haittaa ollenkaan, koska seuraavana päivänä ei todkaan tee tupakkia mieli

Kannattaa muuten tehdä sitten päätös lopettamisesta, eikä vain "lakosta"... Voin sanoa useita lakkoja läpikäyneenä, että jos sitä lopettamista ei todella aidosti halua niin ei se tule onnistumaan

eihhh mikä tuplaposthirvityzzz

[ 24 July 2002: Message edited by: triip ]

Muutaman vuoden polttaneena onnistuin lopettamaan tupakoinnin viime uutena vuotena hieman yli kahdeksi kuukaudeksi. Lopettaminen oli helppoa, mutta uudelleen aloittaminen vielä helpompaa. Tuosta parista kuukaudesta jäi mieleen ainoastaan puhtaat röörit ja uskomaton rahansäästö. Nyt odotellaan vain hyvää hetkeä, jolloin voi jälleen lopettaa. takarajana kuitenkin jälleen uusi vuosi, ettei kymmentä vuotta tarvitse odottaa.

Aloitin polttamisen nelisen vuotta kun oli niin vittukyrpä työpaikka (Broilertalo Eurassa). Pari kertaa koitin lopettaa, mutta ei onnistunut. Nyt polttelen arkisin yhden tupakan päivässä (lounaan jälkeen), ryypätessä ja keikoilla. Jotenkin levarien takana täytyy olla aski lähettyvillä koko ajan.

Tosin nyt oon ollut taas kolme päivää ilman, eikä oikeastaan tee mieli yhtään. En silti oikein jaksa uskoa, että olisin lopettanut.

[ 24 July 2002: Message edited by: Homegrove ]

Poltin seiskaluokalta lukion puoleen väliin saakka, jolloin lopetin yht'äkkiä puoleksitoista vuodeksi täysin polttamisen.

Intissä sitten ratkesi uudestaan, ei niinkään vitutukseen, vaan metsässä se vaan maistui niin hyvälle. Elämäni tyhmin päätös.

Nyt menee aski päivässä, viikonloppuna enemmänkin. Bileissä mulla taitaa olla rööki koko ajan suussa. Typerämpää harrastusta ei kyllä voi keksiä.

taitaapi olla jo 10nen savullista vuotta takana ja lopettamisesta ei mitään tietoa...
mieli tekisi kyllä lopettaa mut kun ei onnistu niin ei onnistu.

nim: porkkana käteenkö?

Aloitin intissä ja hoin kovasti itselleni että tämä loppuu kun pääsen sieltä pois! No nyt olen päässyt ja tupakoin vieläkin... No yritys lopettaa jatkuu mutta hiukan huonolla menestyksella kun ei mua tarvii kun pyytää et hei lähe röökille niin...

Aloitin pari kuukautta sitten. Olen aivan helkkarin tyhmä. Mä olen halveksinut tupakanpolttoa koko elämäni, enkä ole edes teininä polttanut yhtä ainutta tupakkaa. Syynä tähän on... hm... no klubeilla kun... toiset polttaa... Pitkään sinnittelin vastaan, mutta kun rupee loppuillasta tekemään mieli.

Vielä olen siinä, että menee päivä, pari välissä, kun ei polta yhtään ja voisinkin lopettaa koska haluan. (Mutta mä en oo luovuttajatyyppiä.)

En tiedä miksi sitten en lopeta. Pitäisi vissiin, mutta varmasti tulee poltettua nyt viikonloppuna taas.

Kaippa se kohta menee siihen, että alkaa olee "niksoja" , eikä sitten enää pääse irti tupakasta. Vielä en ole yhtään kokenut, toivottavasti ei ole hirveitä. (Yeah, right...)

Antaisipa joku voimaa lopettaa... Tai no ei siinä mitään voimaa tarvita, vaan mulle vähän järkeä päähän.

Rehab is for quitters.

Oon polttanu abt. 4-5 vuotta.

Lopettanu tai ainaki yrittäny lopettaa kaks kertaa.

Intin jälkeen olin 7kk polttamatta, sitte alko koulu ja hissukseen myös taas tupakointi.

Sitten onnistuin taas vieroittautumaan ja olin 3kk polttamatta, kunnes alotin kesäduunin, ja taas röyhytellään tupakkia tauoilla.

Pystyn aika helpolla lopettamaan jos vain asennoidun oikein ja haluan sitä. Ongelma onkin siinä kun pitäisi oikeasti haluta taas lopettaa.

Olen polttanut yli 10 vuotta, vähintään 1 aski päivässä. Pahimpina saattoi mennä 2-3 askia (keikoilla ja dokatessa). Nyt 24 päivää ilman tupakkaa. Olo on kuin uudella ihmisellä. Tuo ruskea lima mitä alkaa hiljalleen irrota keuhkoista näyttää oikeasti niin pahalta ettei mieli tee yhtään tupakkaa. Vieroitusoireet olivat ekan viikon aivan infernaalisia; unettomuutta, tärinää, paskoja fiilareita ja päänsärkyä...

Suosittelen. Nyt jaksaa kantaa jo levypakkia suuremmin hengästymättä. Maistuupa muuten ruokakin paremmalle.

Aloitin neljätoistavuotiaana. Poltin yläasteen ja lukion alun pitkää punaista marlboroa puoli askia päivässä (yäk). Lukion aikana malli vaihtui kuitenkin Marlboro Lightiin ja Marlboto Light Mentoliin. Tahtikin hiljeni muutamaan tupakkaan päivässä.

Lukion lopussa aloin kuitenkin seurustelemaan ei-polttavan henkilön kanssa, joka sai mut taivuteltua lopettamaan. Lopettaminen sujui kohtuu kivuttomasti, mutta ongelmana kuitenkin oli, että omaa motiivia ei ollut, vaan lopettaminen tapahtui toisen takia. Siksi kun suhde sitten meni vituiksi, aloitin polttamisen uudestaan.

Tahti kuitenkin oli aika rauhallinen, edelleen se muutama tupakka päivässä, bileissä ehkä vähän enemmän. Villen kanssa kun rupesimme seurustelemaan, meillä molemmilla oli suunnilleen sama tahti, joten homma säilyi muuttumattomana, nyt tosin kuvioon tuli mukaan yhdessä polttaminen ja siihen liittyvät rituaalit.

Viime vuoden loppupuolella kuitenkin huomasin, että tupakka maistui yhä vähemmän ja vähemmän. Arkipolttaminen jäi oikeastaan kokonaan, ja ainoastaan bileissä tuli poltettua. Sitten marras-joulukuun tienoilla totesin yhtäkkiä, etten ole polttanut pariin viikkoon. Tulin siihen tulokseen, että ehkä ei kannattaisi sitten jatkossa polttaa ollenkaan. Ja siinä se lopettaminen sitten tapahtuikin.

Lopettaminen tapahtui siis oikeastaan aika huomaamatta, ikään kuin vahingossa. Välillä olen itsekin sitä ihmetellyt miksi näin kävi, ja joskus erittäin harvoin (=lue kerran kolmessa kuukaudessa) on tullut poltettua puoli tupakkaa ja todettua kuinka helvetin pahaa se itse asiassa olikin. Kaapissa on vielä puoli kartsaa tupakkaa jälkellä, ehkä ne pitäisi antaa jollekulle pois ennenkuin ne menevät pilalle.

Ville polttaa vielä, mutta tahti on kyllä harventunut paljon. Sinänsä jännä että lopettaminen on onnistunut ilman että toinenkin parisuhteessa lopettaa, toivottavasti Villekin jossain vaiheessa päättää vetää viimeisen röökinsä.

Originally posted by Varvana:
Ville polttaa vielä, mutta tahti on kyllä harventunut paljon. Sinänsä jännä että lopettaminen on onnistunut ilman että toinenkin parisuhteessa lopettaa, toivottavasti Villekin jossain vaiheessa päättää vetää viimeisen röökinsä.

pakko kai se on jossain vaiheessa ....

Bileissä menee 0-5 tupakkaa. Jos on alla jotain muuta niin tupakka toimii kivana buusterina, jos taas on selvänä niin röökistä tulee lähinnä huono olo.

Bileissä on kyllä vaikea olla ilman tupakkaa, voisi ehkä sanoa, että sosiaalinen tilanne vaatii röökiä. En osaa sanoa milloin lopetan, sillä oma motivaatio puuttuu. Rahasta homma ei ole kiinni, eikä terveydellisetkään haitat näillä määrillä ole kovin suuria. Ehdottomasti suurin motivaatio lopettamiseen on vaavu, voisin kuvitella, että haisen aika pahalle kun mennään nukkumaan bileillan jälkeen

Pikkaisen typerää varmaan kirjoittaa lopettamistopikkiin aloittamisesta mutta ei se varmaan haitannekaan.

Muistaako kukaan miltä ensimmäinen tupakka maistui, millainen oli tuo tunne? Mitä silloin ajattelit? Mitä muuta tapahtui?

Joskus 10 vuotta sitten minä viisitoistavuotiaana olin jo ammattimainen sätkäkoneen käyttäjä. Käärin mummolleni varmaan satoja tupakoita ihan vain siitä ilosta että homma oli mukavaa teknistä näpertelyä, ja että lopputulosta saattoi aina vain parantaa. Yksi kaunis päivä minä sitten vain ajattelin, että miltäköhän tämä maistuu - en ollut koskaan ajatellut polttamista tätä ennen. Tein muutaman savukkeen, pyöräilin lähimetsään ja yritin polttaa. Hommasta ei tehnyt mielekästä itse tupakan haju tai hajun vaikutus, vaan se että tein jotain ensimmäistä kertaa, jotain lievästi paheksuttavaa ja jotain, joka avaisi täysin uuden maailman minulle. Tupakkaa kokeillessa nimittän stondis oli järkyttävän kova. Ensimmäisen ja toisen kokeilukerran välillä oli noin vuosi. En aloittanut säännöllistä tupakanpolttoa kuitenkaan näiden kahden kokeilukerran jälkeen.

Koulussa frendeistä osa poltti, ja huomasin kuinka sosiaalista puuhaa tupakoiminen itseasiassa oli. Talvellakin se oli hiton looginen syy mennä ulos raittiiseen ilmaan, vaikka tuon ulkoilun terveydellisistä vaikutuksista voidaan kyllä väitellä ;) Itse en polttanut vaikka kaverit tarjosivatkin.

Nyt 25 vuotiaana olen ostanut vuoden aikana kaksi askia tupakaa (Vihreä LM). Voitte laskea polttotahdin. Tupakointi ei ole ollut mikään juttu, jota minun pitäisi väkisin tehdä. Sitä voisi verrata pikemminkin vaikkapa lasiin viskiä silloin tällöin. Joskus vain tuntuu siltä että pitää kaataa itselleen yksi paukku ja silloin se todella tuntuu hyvältä. Sama juttu tupakan kanssa. Miten luonnollista onkaan seistä ulkona, kuunnella kun kaupungin häly hiljalleen vaimenee, katsella kun värisävyt muuttuvat tummemmiksi taivaalla ja ihailla talojen seiniä kun auringon viimeiset säteet tuovat niiden kolmiulotteisen pinnan kauniisti esille. Kun sytyttää tupakan ja vetää ensimmäiset henkoset tuossa tilanteessa niin tuntee itsensä hyvin rentoutuneeksi ja jollain kummallisella tavalla onnelliseksi.

Itse en ole ikinä polttanut, enkä ala polttamaankaan. Joskus teininä tietysti maistoin, mutta se nortti lähinnä yskitti ja pyörrytti, joten en alkanut polttamaan vaikka kovis olinkin.

Mun mielestä se on jotain aivan käsittämätöntä sytyttää paperikäärö ja imeä siitä about 800-asteista savua keuhkoihinsa. Ajatuskin kuullostaa tosi epäterveeltä. Koska tupakka maistuu pahalle, haisee pahalta, maksaa paljon ja on pidemmän päälle vaarallista, niin en ylipäänsä käsitä miksi ihmiset noita syöpäkääryleitä jaksavat kiskoa. Mitä hienoa siinä on?
Selittäkää.

Suurin osa tupakoitsijoista on lisäksi aloittanut tupakoinnin näyttämisen halusta teini-iässä. Miksi siis ihmeessä jatkaa samaa hommaa vielä aikuisenakin?
Onko Marlboro-mies sittenkin niin kova jätkä?

Originally posted by Ante:
Miten luonnollista onkaan seistä ulkona, kuunnella kun kaupungin häly hiljalleen vaimenee, katsella kun värisävyt muuttuvat tummemmiksi taivaalla ja ihailla talojen seiniä kun auringon viimeiset säteet tuovat niiden kolmiulotteisen pinnan kauniisti esille. Kun sytyttää tupakan ja vetää ensimmäiset henkoset tuossa tilanteessa niin tuntee itsensä hyvin rentoutuneeksi ja jollain kummallisella tavalla onnelliseksi.

Tässä on jotain kieroa. Ei tupakointi voi olla tollasta.

Originally posted by Ante:
Muistaako kukaan miltä ensimmäinen tupakka maistui, millainen oli tuo tunne? Mitä silloin ajattelit? Mitä muuta tapahtui?

Maistui taivaalliselle. En tajua miksi edes halusin tupakkaa. Halusin, janosin miltei.

Originally posted by Ante:
Tupakkaa kokeillessa nimittän stondis oli järkyttävän kova.

Tälle on oma topiccikin ... no ei vaineskaan ... vitsi vitsi ... Itselläni eka tupakka poltettiin siinä tilassa, että ei varmasti seisonut.

Originally posted by Ante:
Koulussa frendeistä osa poltti, ja huomasin kuinka sosiaalista puuhaa tupakoiminen itseasiassa oli.

Joo, siitä silloin kun oltiin skidejä moni kaveri aloitti. Itse en koskenutkaan silloin. Yhtä ainutta tupakkaa en ollut kahta kuukautta sitten polttanut. Mutta moni kaveri on sanonut aloittamisen syyksi se, että ulkona ei oo välitunneilla mitään tekemistä, ja kun muut menee röökille, tuntuu tyhmältä seistä vain vieressä. No itse seisoin vain vieressä ja tein kaikkea muuta tyhmää ja vahingollista. (Monet kerrat olen tippunut puusta. Yli 20-vuotiaanakin.)

Originally posted by Ante:
Miten luonnollista onkaan seistä ulkona, kuunnella kun kaupungin häly hiljalleen vaimenee, katsella kun värisävyt muuttuvat tummemmiksi taivaalla ja ihailla talojen seiniä kun auringon viimeiset säteet tuovat niiden kolmiulotteisen pinnan kauniisti esille. Kun sytyttää tupakan ja vetää ensimmäiset henkoset tuossa tilanteessa niin tuntee itsensä hyvin rentoutuneeksi ja jollain kummallisella tavalla onnelliseksi.

Mitä sä poltitkaan? Vihree... mikä? LM?

Originally posted by Tapi T:
Itse en ole ikinä polttanut, enkä ala polttamaankaan. Joskus teininä tietysti maistoin, mutta se nortti lähinnä yskitti ja pyörrytti, joten en alkanut polttamaan vaikka kovis olinkin.

Hyvä asenne. Mullakin oli vielä pari kuukautta sitten sama. Ei se ole muuttunut mihinkään, ettenkö tupakointia pitäisi idioottimaisena. Ja joskus teininä joku henkonen kaverilta yskitti keuhkot pihalle. Bonukset sulle! Fiksu olet, jos koskaan et ole polttanut. Ja jos vielä pidät sen. Itse pidin sen alku 23-vuotta elämästäni.

Originally posted by Tapi T:
Mun mielestä se on jotain aivan käsittämätöntä sytyttää paperikäärö ja imeä siitä about 800-asteista savua keuhkoihinsa.

Tulitikku palaa noin 400-450 asteisena. (Kemman tunnilla mitattiin.) Kytevä rööki ei varmaan ole 800-asteista. Hyvä jos maksimissaan 100-asteista (Stumpin paikkeilla suoraan henkeen vedettynä). (Arvio, ei fakta) Ja 100-asteisessa saunassa ei voi hengittää?

Originally posted by Taedium:
.. paikkeilla suoraan henkeen vedettynä). (Arvio, ei fakta) Ja 100-asteisessa saunassa ei voi hengittää?

tämä reply menee hieman off/on-topic

työskentelen tällä hetkellä duunarina teollisena maalarina ja kyseisessä hommassa pulverimaali poltetaan kiinni metalliseen kappaleeseen n.230 asteisessa uunissa. sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta tuo uuni on tavallisen yksiön kokoinen pitkä huone. vaikka käsite sauna ei sovellu enään tässä tapauksessa, ainakin
noissa lämpötiloissa voi hengittää ihan normaalisti. olen jopa viettänyt siellä hetkellisesti ongelmatilanteiden sattuessa moniakin minuutteja - tupakki huulessa.

Originally posted by Varvana:
ja tulin siihen tulokseen että parempi lopettaa tupakka, siitä pääsee paljon varmemmin hautaan.

Tähän oli pakko tarttua

Just tänään muistelin duunin tupakkihuoneessa lukeneeni jostain artikkelista kirjoituksen jossa todettiin tupakoivan ihmisen kuolevan 50% suuremmalla todennäköisyydellä.

et sillai

[ 26 July 2002: Message edited by: patis ]