Originally posted by mekaanikko:
Ja kaikkia töitä ei tehdä yhdeksästä viiteen arkisin.
Ei todellakaan. Pari esimerkkiä:
Palaan himaan bileistä, paikkana Kampin McDonalds kello neljä lauantaiyönä. Asiakkaita palvelemassa ei todellakaan ole ainuttakaan "kalpeanaamaa". Ördäys, humalaisten väittely henkilökunnan kanssa, järjestyshäiriöt, jne. rikastuttavat heidän työpäiväänsä. Missä suomalaiset työntekijät ovat? Ulkomaalaiset vievät perkele meidän työpaikat saatana.
Kello 6 aamulla olen lähdössä töihin. Rapussa tulee vastaan metrineljäkymmentä pitkä aasialainen nainen, joka työntää kokoonsa nähden varsin kookasta siivouskärryä. Huomaan, että kerrokset 1-4 on jo siivottu. Tähän aikaan aamusta?!
Postin lajittelukeskus vuonna 1998, työpäivä alkaa kello 18. Television kuvausryhmä tuli työpaikalleni kuvaamaan ja haastattelemaan työtovereitani. Usea tuolla työskennellyt ulkomaalaistaustainen kun oli suorittanut akateemisen loppututkinnon! Pointti minusta on siinä, että koulutuksestaan huolimatta he halusivat olla töissä, tehdä saatavilla olevaa, yksinkertaistakin hommaa pienellä palkalla.
--
Haluan kirjoittaa muutamista seikoista, jotka kuvaavat omaa suhtautumista ulkomaalaisiin Suomessa.
Vaatteista ja pukeutumisesta:
Olet joutunut matkustamaan tuhansia kilometrejä hakien turvapaikkaa. Mukanasi kulkeva omaisuus on karsittu minimiin. Saat rahaa vaatteisiin. Ensimmäinen asia mielessäsi on, että voit menettää tuonkin saamasi omaisuuden milloin tahansa. Ehkä siksi haluat sijoittaa rahasi vaatteisiin, joita kannat päälläsi. Miksi vaatteet näyttävät uusilta? Ehkä sinä tosiaan tiedät, että vaatteet maksoivat helvetisti, ja että ne ovat sinun ainoat, joten haluat pitää niistä hyvää huolta ja välttää niiden ryvettämistä. (Tämä on siis vain minun olettamus asiasta. Itselläni on sama filosofia, jonka mukaan minusta on mielekästä sijoittaa ensin ulkonäköön. Köyhinkin kirkonrotta voi pukeutua kuin herrasmies tms. eikä niitä stereoita tai uusinta grafiikkakorttia voi esitellä muille samalla tavalla kertoen itsestään.)
Väkivalta ja rikollisuus:
Väkivalta ei synny vihasta vaan turhautumisesta. Mitäköhän tuntuu, kun kaiken sen "seikkailun" jälkeen joutuu vain odottamaan ja odottamaan tietämättä mitään tulevaisuudestaan. Voi olla vaikeaa järjestää elämäänsä, mikäli perusturva eli tässä tapauksessa tieto asunnosta, työpaikasta, tuloista etc. ei ole kunnossa. Lisätään tähän päälle vielä vieras kulttuuri, jossa sinuun suhtaudutaan ennakkoluuloisesti, ja johon sinä yrität kynsin hampain sopeutua.
Kulttuuriin sopeutuminen:
Tuli mieleeni vielä muuan seikka. Mitä ihminen, joka on joutunut jättämään taakseen kaikki; perheensä, ystävänsä, omaisuutensa, maansa pyrkii säilyttämään. Veikkaan, että yksi todennäköinen vastaus on oma identiteetti, oma kulttuuri, omat tavat ja ominaispiirteet. Mitä enemmän nämä muukalaiset haluavat palata takaisin kotiin, sitä enemmän he pyrkivät vaalimaan omaa kulttuuriaan IMO. Maassa maan tavalla, ja hyviä tapoja noudattaen on minunkin mielipiteeni, enkä katso väkivaltaa (jonka me määrittelemme) oikeutetuksi oli se sitten kuinka toiseen kulttuuriin elimellisesti liittyvä piirre esim. sukupuolielinten osittainen poistaminen tai perheen kunnian säilyttämiseksi tehty murha.
Tekopyhyys:
Usein ulkomaalaisiin liittyvässä keskustelussa jengillä tuntuu olevan tarve korostaa sitä, että heillä ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan kunhan menevät töihin, sopeutuvat maahan ja kulttuuriin, eivät aiheuta häiriöitä...muuttavat ihonvärinsä ja hiusmallinsa, vetävät lärvit viikonloppuisin, ördäävät... sarkasmi sarkasmina. Pointtini on, että ulkomaalaiset, maahanmuuttajat, erinäköiset kuin sinä itse ovat usein vasta sitten ok, kun he täyttävät jotkin laatimasi ehdoista. Sinänsä vähän käsittämätöntä vaatia ominaisuuksia, joita ei itsekään voi täyttää ahdinkoon joutuessaan tms. työn menettäminen, laskusudanne työskenetelemälläsi alalla jne.
Itse olen monikansallisen yrityksen palveluksessa törmännyt avoimeen rasismiin. Ihmettelen sitä kuinka herjattu henkilö on vain pystynyt hymyilemään ja käyttäytymään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Suurempi ihmetyksen aihe on kollegojen tapa painaa asia villaisella. Rasistinen käytös kun ei ole ainutkaan firmani arvoista. Toinen esimerkki on ystäväni. Hänen isänsä on pakistanilainen ja äiti suomalainen. Olemme tunteneet toisemme yli 15 vuotta. Kerran baarista palatessamme hätkähdin, kun kaverini pelästyi edessämme kulkevaa meluisaa miesjoukkoa. Vaihdoimme katua. Miettikää itse tilannetta - jätkä on asunut koko ikänsä Suomessa, ja joutuu pelkäämään kadulla kävelemistä.
Yleistäminen:
"Kun ne notkuu siellä asemalla". Niin, mitä sitten? Ovatko he tulleet notkumaan kotipihallesi? Olen kulkenut asumisen ja opiskelun vuoksi lähes päivittäin Helsingin rautatieaseman läpi tai ohi nyt seitsemän vuotta. Kertaakaan minua ei ole häirinnyt tai häirinneet siellä olleet ihmiset (paitsi ne keskelle kulkuväyliä patsastelevat turistit). Minulle ei kukaan aseman seudulla ole aiheuttanut vahinkoa tai väkivaltaa. Kahteen kertaan minun omaisuudestani ollaan oltu kiinnostuneita (kerran valkoinen ja kerran musta). Sille asteelle tämäkin toiminta on jäänyt, eikä se ole saanut minua muuttamaan kulkureittejäni.
Suomi:
Asenteet muuttuvat. Toivon vain, että ihmiset lukisivat, matkustaisivat, puhuisivat, tutustuisivat, pienentäisivät sitä maailmaa ulkona ja laajentaisivat sitä sisällään. Mitä tulee tuohon Joken mainitsemaan (ilmeisesti vantaalaiseen) tyyliniekkaan ja hienovaraisen ilmaisun taituriin, niin eipä hänen tarvitse minulle töihin tulla (sitten joskus). Tuskin hän viihtyisikään.
Televisiossa näytettiin ohjelmaa joskus suomalaisista rotukiihkoilijoista. Yksi ohjelman suosikkilainaus on ollut minun ja frendinin hokema jo pitkään:
Mitä ne neekerit tulevat tänne Suomeen? Enhän minäkään mene Afrikkaan syömään heidän baanaanejaan.
Niinpä.