"Konsensuksen ajatellaan olevan avain menestykseen. Konflikteja ja linjariitoja vältellään viimeiseen saakka ja niiden syntymistä pidetään epäonnistumisen merkkinä. Organisaation yhtenäiskulttuuria pyritään pitämään yllä iskulauseilla, joissa tehdään yhdessä, mennään eteenpäin yhdessä ja voitetaan yhdessä. (...) Avoimia kiistoja vältellään eivätkä osallistujat vaikuta kovin kiinnostuneelta käsiteltävistä asioista. (...) Seurauksena ei kuitenkaan ollut aito harmonia, vaan organisaatiokulttuuri, joka jakautui kahtia, näkyvään ja piiloiseen. Näkyvässä organisaatiokulttuurissa ongelmia ei tunnustettu ja silloinkin, kun niitä ilmeni, ne käsiteltiin 'haasteina'. Ketään ei haluttu ärsyttää ja erimielisyyksien nouseminen avoimiksi konflikteiksi estettiin tehokkaasti. Pinnan alla tyytymättömyys ja epäluulo kuitenkin kasvoivat. (...) Luova kaaos syntyy usein luonnollisesti, kun organisaation tielle tulee vaikeuksia. Kaaosta voidaan kuitenkin myös tuottaa tietoisesti luomalla 'kriisitunnelmia' organisaation jäsenten keskuuteen. Sen avulla voidaan saada jäsenet identifioimaan ongelmia ja etsimään niihin luovia ratkaisuja." (Tuomo Mörä kirjoituksessaan Konsensuksen taakka, Aula & Hakala: Kolmet kasvot, sivut 20-21)
Mörän kirjoitus kuuluu siis yhteisöviestinnän tutkimukseen,
joka käsittelee siis organisaatioiden ja yhteisöjen viestintää.
"Hiljaisuuden spiraali. (...) Teoria olettaa, että ihminen luonnostaan pelkää yhteisön hyljeksintää. Tämä saa meidät tarkkailemaan muiden mielipiteitä, ja arviomme muiden mielipiteistä vaikuttaa omaan käytökseemme: siihen, miten kerromme julki tai jätämme sanomatta kantamme. Näin tullaan tilanteeseen, jossa kaksi ihmistä voivat esittää toisilleen kannattavansa vaikkapa pakolaisten maastakarkoitusta (koska luulevat enemmistön kannattavan sitä), vaikka molemmat itse asiassa vastustavat sitä. Erityisen merkittävä tämä mekanismi voi olla silloin, jos jokin ryhmä onnistuu julkisuudessa esittämään, että mielipiteet ovat kääntymässä sen taakse: voi syntyä eräänlainen maanvyörymäilmiö." (Risto Kunelius: Viestinnän vallassa, sivu 128)
Tämä teoria sijoittuu joukkoviestinnän tutkimukseen.
edit: typo
[ 19 February 2002: Message edited by: Juho Kahilainen ]