Varvanan teksti oli suurimmaksi osaksi hyvää tekstiä. Mietitty asiat halki poikki ja pinoon. Tosin sorruttiin hieman mustavalkoiseen näkökantaan ja oman totuuden julistamiseen.
Äää, älä anna mun saarnastuolisanakäänteiden hämätä. Mun motiivini Platinumiin kirjoittamiseen ei ole oman totuuden julistaminen, vaan argumentoinnin aikaansaanti. Hyvä väittely on elämän suola, ja maailma olisi helvetin paljon tylsempi paikka jos yhden ihmisen mielipiteet olisivat pelkästään tosia. Helmasyntinäni tosin on ajoittainen verbaalinen alleviivaus, mutta sitä on pidettävä lähinnä retoriikkana eikä oman totuuden julistamisena.
Parisuhde on sopimus. Jos yhteiset pelisäännöt on normaalin länsimaisen kristillisen yhteiskunnan hyväksymät normisäännöt, ei esmes ryhmäseksi tule kuuloonkaan. Joillain saattaa toisenlainen suhde toimia.
Juu, ajattelinkin alunperin laittaa tuonne huomautuksen siitä että sallitun ja ei-sallitun raja määräytyy henkilö- ja parisuhdekohtaisesti, ja että toisenlaisiakin tilanteita löytyy... Mun ja Villen erittäin hyvä ystävä on yksi näitä henkilöitä jotka pystyvät elämään aidosti vapaassa parisuhteessa, joskus tuntuu että tämä henkilö ei oikeasti tunne käsitteitä mustasukkaisuus ja omistamisenhalu. Mutta oman kokemukseni mukaan tämä on erittäin harvinaista. Paljon puhutaan siitä kuinka eletään vapaassa parisuhteessa ja tapaillaan toisia ja kaikki menee hyvin, ja todellisuudessa kaikki onkin kulissia ja suhteen siirtyminen "vapaalle" pohjalle merkitsee viimeisiä nauloja parisuhteen arkkuun. En muista oikeastaan yhtäkään paria lähipiiristäni, jolla vapaa parisuhde olisi toiminut pitemmän päälle. Ennemmin tai myöhemmin jotakuta sattuu ja joku joutuu kärsimään. Ihminen on kuitenkin vaan niin helvetin taitava pissaamaan itseään linssiin ja uskottelemaan itselleen että sisällä ei tunnu pahalta kun toinen kertoo edellisen yön panostaan.
Mutta kuten sanoit, tämä on hyvinkin kulttuurisidonnaista, jos jos olisimme kasvaneet vaikka moniavioisessa kulttuurissa, olisi tilanne varmaan aika toinen. Kuitenkin 99,9% meistä on kasvanut länsimaisessa kristillis-protestanttisessa ympäristössä, jossa omistaminen on yksi elämän keskeisimpiä arvoja, olipa se omistamisen kohde sitten ihminen tai rahanippu. Tässä kulttuurissa parisuhde perustuu nimenomaan kahdenkeskisyyteen, siihen illuusioon että on maailmassa toiselle ainut ja ainutkertainen.
Jos fantasioi joukkoraiskauksesta, on se minun mielestäni yhtä sairasta kuin itse toteuttaminen. Sitä vaan ei kukaan mene kertomaan toiselle ja jos joku minulle kertoisikin fantasioivansa siitä, en minä häntä ihan terveenä pidä.
Minä teen niin. En sitten taida olla sinun mittapuittesi mukaan terve?
En sitten tiedä onko tämä enemmän naisille ominainen piirre, mutta useissa seksologisissa tutkimuksissa joissa on tutkittu naisten fantasioita, on havaittu että monet naiset haaveilevat sellaisista asioista joita eivät ikimaailmassa olisi valmiita toteuttamaan. Esimerkkinä eläinseksi, insesti, raiskaukset ja niin edes päin. Ehkä sitä voi pitää jonkinlaisena varoventtiinä psyykelle... Itse kammoan mitä suurimmassa määrin nöyryyttävään ja alisteiseen asemaan joutumista oikeassa elämässä, mutta kun asetan itseni fantasioissa samaan asemaan, pystyn paremmin läpikäymään ja käsittelemään näitä negatiivisia tuntemuksia.
Ja missä menee fantasian ja suunnittelun raja? Suomen lakien mukaan rikoksen suunnitteleminen on rikos. Missä vaiheessa joukkoraiskauksen suunnittelu ja fantasiointi kohtaa?
Entä jos haaveilet uhrina olemisesta? Onko sekin rikos?
Sitäpaitsi on mielestäni kuitenkin selkeästi eri asia haaveilla jostakin kuin suunnitella sitä. Haaveen funktionahan on nimen omaan miettiä jotain jota ei välttämättä koskaan tule tekemään, eli tapahtuma tapahtuu puhtaasti mielikuvitusmaailmassa. Sen sijaan suunnittelussa yritetään siirtää tämä haave reaalimaailmaan, yritetään tehdä siitä totta. Ihmismieli voi oikeasti tuottaa kaikenlaista hyvinkin perverssiä ja pahaa, sellaisia asioita jotka eivät kestä päivänvaloa. Terveyden ja sairauden raja kulkee mielestäni kuitenkin siinä, miten nämä ajatukset käsittelee, ymmärtääkö niiden olevan sellaisia joiden onkin jäätävä vain haaveeksi, vai antaako itselleen vapaat kädet niiden toteuttamiseen. Esimerkkinä: jokainen on varmasti joskus vihapäissään toivonut voivansa tappaa jonkun ihmisen. Kuitenkaan emme ole tehneet niin, tai edes yrittäneet tehdä niin, sillä oma järkemme (omatuntomme, moraalimme?) on lyönyt jarrua kehiin ja hylännyt ajatuksen pelkkänä epärealistisena haavekuvana. Yhteiskunta ei mielestäni voi toimia minään epäsopivien fantasioiden tukahduttajana, se olisi tuhat kertaa pahempi isovelivalvoo-tilanne kuin Orwell ajatteli konsanaan. Ihmisillä on oltava joitain varaventtiileitä joiden avulla pysymme yhteiskuntakelpoisina kansalaisina, ja ne varaventtiilit usein johtavat mielen pimeälle puolelle.
Lasketaanko masturbointi? Itse harrastin masturbointia vaikka olin parisuhteessa ja hehkeimmillään naimme useammankin kerran päivässä. ...no kyllä sekin laantui ihan siihen kolme-neljä kertaa viikossa tahtiin, mutta kumminkin...
Jos nimittäin itsesaastutus on mukana tässä, niin epäilen, että 3 kertaa viikossa on alakanttiin. Tiedätkö kuinka usein 15-vuotias poika "runkkaa"? (Tai sitten olen edelleen poikkeus...)
En tiedä onko masturbointi mukana, mutta epäilen. Luulisin että kyselylomakkeessa on ollut simppelisti "kuinka usein harrastatte seksiä". ja jokainen on saanut tulkita kysymyksen vapaasti. Itse en ainakaan tuollaisen kysymyksen kohdalla laskisi masturbaatiota mukaan, mutta ehkä jotkut ovat sitten tehneet niin? Suuseksi ja sellaiset kyllä mielestäni taas kuuluvat, sillä muutenhan esimerkiksi lesbojen olisi hyvin vaikea saada perinteistä penetraatiota mukaan laskuihin ollenkaan.
En tiedä kuinka usein 15-vuotias poika runkkaa, mutta luulisin että paljon. Jotkut tuntemani oman ikäiseni miehet tekevät sitä vielä monta kertaa päivässä, joten uskoisin että 15-vuotiaana sitä voi saada aikaiseksi aikamoisia roiskemällejä päivän mittaan. Mutta tuossakin taitaa olla aikamoista varianssia, jotkut tekevät hommaa harvakseltaan ja toisilla käsi käy kuin pienillä apinoilla. Eikä siinä mitään pahaa ole että näin on, kunhan vain nyt kättään ei ihan känsöille saa.
Tyttöjen kyllä ehkä pitäisi masturboida enemmän, koska mitä enemmän sitä harrastaa ennen seksin aloitusta, sitä paremmin oppii tuntemaan oman ruumiinsa, tietämään mistä pitää ja vaatimaan sitä samaa silloin mieheltäkin. Kysymykseen "mistä sä pidät" oikea vastaus ei ole "ihan sama" tai "en mä tiedä", vaan esimerkiksi "haluan ratsastaa sun päällä ja hieroa samalla klitoristani". =)
