Kun toinen pettää...

131 posts, 7 pages, 23,945 views

Avatar
#81 • • caddy Guest

Originally posted by Uhuu:
Onko seurustelu ja omistautuminen toiselle ihmiselle jokin peli? Jokin sellainen asia, jossa pitää kilpailla negatiivisten toimintojen ja asenteiden suhteen?



Peli? Mitäpä muutakaan nykymaailman parisuhteet on. Kirjoittamattomia ja kirjoitettuja sääntöjä siitä kuka saa mitä, milloin ja miksi, sääntöjä siitä, miten toista tulee miellyttää. Sääntöjä siitä, miten tunteitansa käsitellä, jopa sääntöjä siitä, mitä tuntea ja missä tilanteessa. Ja pitää tehdä kompromisseja ja hylätä omia halujaan. Pitää hyväksyä toisen haluja ja pitää kiinni siitä kuka on. Ja pitää hyväksyä kuka toinen on ja mennä naimisiin ja saada lapsia, hankkia punainen tupa, perunamaa ja kaikki muutkin tuiki tarpeelliset tykötarpeet onnellisuuteen.

Ei. Näitä isiemme sääntöjähän me emme halua hyväksyä, vaan luomme omat sääntömme minkä mukaan elää, mutta kuitenkin, kuitenkin huomaamattamme palaamme sen kirjoittamattoman totuuden äärelle kysymään kysymyksiä niiltä, joiden luulemme tietävän paremmin miten meidän pitäisi elämäämme elää. Siksikin, koska emme itse osaa tehdä järkeviä päätöksiä tunteidemme palossa, emmekä itse enää tiedä mitä pitäisi tuntea. Tai sitten harhaudumme, tahattomasti, tahallamme ja teemme niinkuin tunnelma ja hetken houkutus määrää.

Ja ihminen ihastuu ja rakastuu ja innostuu ja tarttuu kiinni ja tulee hylätyksi, petetyksi tai kyllästyy ja hylkää tai toinen heittää pois läheltään ja liikkuu eteenpäin. Ja ihminen tarrautuu, saa seksiä ja hylkää kun on saanut mitä tarvitsee. Ja sitten puhutaan hoidoista, ollaan ylpeitä, valloitetaan ja nautitaan omasta seksuaalisuudesta, omasta ylemmyydestä, omasta voitosta. Tai sitten surraan, tullaan hylätyiksi, ei koskaan saada katsoa rakkautta silmiin. Ja nautitaan ja surraan ja unohdetaan ja rakastutaan ja hylätään ja petetään. Ja lopulta nautitaan surusta ja surraan onnea.

Eikä kukaan saa haluta ketään, eikä kukaan saa sanoa mitä haluaa, eikä olla rakastunut, eikä uskoa ikuisuuteen. Eikä ikinä, ei ikinä olla riippuvainen toisesta. Koska sehän on heikkoutta, eikä tässä maailmassa, tässä ajassa saa olla heikko, paitsi puheissaan, milloin se onkin merkki voimasta.

Tätä on nuoruus, kaikkine merkillisine parisuhteineen, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Rakkauskin pelkkä illuusio oman pään sisällä, vaikka se tapahtuisikin kahden ihmisen välillä samaanaikaan, ei se ikinä tapahdu samalla tavalla. Lopulta rakkaus on pelkkää kuvitelmaa, itsesuggestiota, tahtomme ja halumme heijastettuna leveälantioiseen satunnaiseen vastaantulijaan.

Tuskin sitä tarvitsee edes miettiä, miksi ihmiset pettää, sehän on meillä jo luonnossa. Vielä enemmän meillä on länsimaalaisilla on luonnossa auktoriteettien vastustaminen ja valtavirtaa päin kulkeminen, ja jos kerran parisuhde ja sen säännöt ovat valtavirtaa niin pois se minusta - vaikka pettämällä. Ja niinhän se on, jokainen tekee miten haluaa ja tahtoo, vaikkei toista haluaisikaan satuttaa, on se ehkä välttämättätöntä, niin ei sitten tulevaisuudessa satuta enempää... niinhän?

Ja kaikessa monimutkaisuudessaankin kaikki rakkaus on tavoiteltavaa, kaikki tavallisuus kadotettavaa. Eikä rakkaus voi olla tavallista, eihän?

Rakkaus on kaikista ihmisen leikeistä suurin ja haluttavin, mutta jos pää ei leikkiä kestä, niin eihän siihen ole pakko osallistua.



[ 13 March 2002: Message edited by: caddy ]
Avatar
#82 • • SAMi Guest

Originally posted by jUSSi:
Phazella oli kanssa erittäin hyviä ajatuksia:
"On eri asia päättää haluavansa rakastaa jotain ihmistä tämän vioista huolimatta, kuin rakastua huumassa toiseen ja tämän jälkeen huomata ettei tämä olekaan se ihminen johon rakastui. Ihmekös jos ihmiset päätyvät pettämään petyttyään toiseen epärealististen odotuksiensa kanssa"

Tämä on niin totta. Ihan suoraan mun päästä. Minä en ihan heti edes haluaisi kuuden vuoden suhteen jälkeen aloittaa alusta jonkin "vieraan" kanssa ja opetella tuntemaan hänet yhtä hyvin kuin tunnen nykyisen kumppanini. Ja kaikille teille skeptikoille siellä, jotka ajattelette "Kuusi vuotta!?! haloo! sehän on ikuisuus?", se ei maistu puulta, ei todellakaan.

nimim. "6 vuotta ja silti onnellinen"



itse oon jUSSi sun kanssa samaa mieltä.nyt kolmen vuoden suhteen jälkeen tuntuu oudolta...ei pysty ajattelemaan mitään uutta.mitä pettämiseen tulee, niin ite oon ollut tilanteessa jossa kuulin 2kk suhteen poikki menemisen jälkeen että entinen tyttöystäväni oli pannut "parhaan" kaverini kanssa.se vasta oli kivaa!!!

ps.elkää pettäkö
Avatar
#83 • • kalle k Guest

Originally posted by Saskia:
Teoriassa mun mielestä ei saa pettää. Jos haluaa olla suhteessa, niin pitää pystyä kunnioittamaan toista sen verran että pitää näpit erossa muista. Ja mä en voi tajuta miten jonkun vieraan kainalo vois voittaa oman kullan sylin???

Käytäntö on sitten osoittautunut olevan toista maata. Itse on ole koskaan pettänyt/ollut petetty mutta olen seurannut useampaakin "tapausta" läheltä.



Toi on kyllä valitettavan - ihmiset kyllä vetää tarvittaessa käsityksensä pettämisestä todella pitkälle, eikä se näytä korreloivan yhtään muutoin korkean moraalin kanssa.

Seuraavan kerran kun vierestä näkee kuinka poika tai tyttöystävä muuttuu seksuaalisesti mielenkiinnottomaksi, niin sanon suoraan että otat tai jätät. Tuollaisia SAMille tapahtuneita erotilanteita on nähty ihan tarpeeksi - eihän se heti saata paljastua, mutta kyllä se vuosienkin jälkeen paljastuttua vituttaa.

Onhan pettäminen kyllä hyvä tapa polttaa sillat jälkeensä, mutta kuten phaze totesikin, hyvä ihmissuhde jatkuu myös eron jälkeen.


btw. Kuka hullu panee parhaan kaverin muijan kanssa? Saa olla melkoinen järkipeluri - tai muuten kauheessa tuubassa. Pahimmassa tapauksessa kaveri antaa muijalle anteeksi, mutta sinulle ei koskaan.
Avatar
#84 • • Dani Cior Guest
Uhuu puhuu totta, saa olla kyllä henkilönä aika lämmin ja ihana kumppani että kestä ne kaikki vastaantulevat, paremman näköiset ja vetävämmät tyypit. Joidenkin sisältö on aika tyhjä sen kuoren lisäksi, mutta se kuori voi olla mitä tiukin ja pinkein.

Oma 7 vuoden suhteeni loppui lähinnä siihen ettei enää kestetty toistemme persoonallisuuksia. Alkuvaiheessa kun tilaa riitti ja oli runsaasti yhteisiä intresseja se ei tullut yhtä pahasti ongelmaksi. Lopussa suhde oli silkkaa helvettiä eli nyt ei haluta edes nähdä toisiamme ja kaikki ns. "ystävyys" on ainakin melko pitkäksi aikaa tipotiessään kun ei voida sietää toistemme seuraa. Tosin itsessänikin oli paljon "vikoja", ne viat vain alkoi molemminpuolisesti hiertää liikaa.

En tunne oikeastaan yhtään ihmistä koko tuttavapiiristäni, jonka kanssa edes potentiaalisesti kiinnostaisi seurustella. En kadehdi yhdenkään kaverini suhdetta, jotenkin niissä kaikissa jokin kusee tai ei ainakaan toimisi mulla. Ainakin ajattelen näin tällä hetkellä...

ps. Bateman drills like a muthafucka, aye...


[ 14 March 2002: Message edited by: Dani Cior ]
Avatar
#85 • • jUSSi Guest

Originally posted by Dani Cior:
Uhuu puhuu totta, saa olla kyllä henkilönä aika lämmin ja ihana kumppani että kestä ne kaikki vastaantulevat, paremman näköiset ja vetävämmät tyypit. Joidenkin sisältö on aika tyhjä sen kuoren lisäksi, mutta se kuori voi olla mitä tiukin ja pinkein.



Minun mielestäni ei ole kovin paljon vaadittu, että jos seurustelee niin kunnioittaa toista sen verran ettei vilkuilisi muita sillä silmällä. Ja katsojassa on kyllä kanssa hyvin vähän sisältöä, jos kuori on loppujen lopuksi tärkeämpi kuin se sisältö.

Siis ihan oikeasti, laitatko ulkonäön suoraan muiden ominaisuuksien edelle?? (onhan se vaikuttava osa, mutta vanha jää heti kun joku ulkoisilta avuiltaan on paremman näkönen?)
Avatar
#86 • • pHaze Guest

Originally posted by jUSSi:
Minun mielestäni ei ole kovin paljon vaadittu, että jos seurustelee niin kunnioittaa toista sen verran ettei vilkuilisi muita sillä silmällä. Ja katsojassa on kyllä kanssa hyvin vähän sisältöä, jos kuori on loppujen lopuksi tärkeämpi kuin se sisältö.

Siis ihan oikeasti, laitatko ulkonäön suoraan muiden ominaisuuksien edelle?? (onhan se vaikuttava osa, mutta vanha jää heti kun joku ulkoisilta avuiltaan on paremman näkönen?)



Agreed. Henkkoht ei tuota mitään vaikeuksia pysyä aisoissa jos suhde on yhtään sellainen että siihen haluaa panostaa. Ja jos ei halua, niin omasta mielestäni on parempi olla pitämättä mitään vakavampaa suhdetta. Edelleen, kysehän on vain täysin tietoisista valinnoista. Pakkoko sitä on laittaa itseään kiusauksiin jos niihin ei ole varaa ja oma itsehillintä ei kestä niitä... Eiköhän tuossa ole taas vain kyse siitä, että haluaa itse kaiken, jopa oman rakkaansa onnellisuuden kustannuksella. Itsekkyys on maailman syöpä.
Avatar
#87 • • Dani Cior Guest

Originally posted by jUSSi:
Minun mielestäni ei ole kovin paljon vaadittu, että jos seurustelee niin kunnioittaa toista sen verran ettei vilkuilisi muita sillä silmällä. Ja katsojassa on kyllä kanssa hyvin vähän sisältöä, jos kuori on loppujen lopuksi tärkeämpi kuin se sisältö.

Siis ihan oikeasti, laitatko ulkonäön suoraan muiden ominaisuuksien edelle?? (onhan se vaikuttava osa, mutta vanha jää heti kun joku ulkoisilta avuiltaan on paremman näkönen?)



Mitä vikaa on vilkuilussa? En sanonut että kuori olisi tärkeämpi kuin sisältö. Kuorissakin on eroja.

Enkä laita ulkonäköäkään muiden ominaisuuksien edelle. Enkä dumppaisi vanhaa heti kuin se rapistuisi. Ihme johtopäätöksiä sulla?

Ulkoisia avuja on aika turha dissaa kun koko nykyinen yhteiskunta perustuu siihen. Toki, voi dissaa koko nykyyhteiskuntaa, mutta en näe jossain yksiavoisuudessa mitään sen autuaampaa. Käytännössä ja perinteisesti avioliitto ei ole mikään muu kuin lisääntymisyksikkö.

Mielestäni suhteiden ehdot on paljon fiksumpaa neuvotella valmiiksi heti alussa ettei tule liian suuria pettymyksiä.
Avatar
#88 • • emilia Guest
En lukenu lainkaa mitä tänne on kirjoitettu
eli joku muu on voinu sanoo jo samat hommelit,
mut kokemuksen syvällä rintaäänellä olen tullut
siihen tulokseen,että se on yx ainut kerta
kun voi antaa anteeksi!! Siinäkin on jo riskinsä!!!
Mut toisen pettämiskerran jälkeen se on menetetty peli..
Pahalta se kuulostaa, mutta ajan kanssa siitä yli
pääsee..
Aika voi olla lyhyt tai pitkä>
Mulla meni melkeen 2 vuotta
Taisi olla ensi rakkaus!!!

Ja valehtelu on mun mielestä vielä pahempaa ku
koko pettäminen.

Loppujen lopuksi tää v...n maailma on menny
siihen pisteeseen, että harvassa on ihmiset
jotka ei enää pettäisi, mikä on valitettavaa.

Anteeksi voi antaa mutta unohtaa ei...

-e-
Avatar
#89 • • jUSSi Guest

Originally posted by Dani Cior:
Mitä vikaa on vilkuilussa? En sanonut että kuori olisi tärkeämpi kuin sisältö. Kuorissakin on eroja.



Se onko vilkuilussa vikaa riippuu ihmisestä. Jotkut katsovat jo senkin olevan loukkaus itseään kohtaan tyyliin "Eikö minussa muka ole mitään katseltavaa".

Originally posted by Dani Cior:
Enkä laita ulkonäköäkään muiden ominaisuuksien edelle. Enkä dumppaisi vanhaa heti kuin se rapistuisi. Ihme johtopäätöksiä sulla?



No, hieman kärjistetysti sen tuosta postistasi hain

Originally posted by Dani Cior:
Ulkoisia avuja on aika turha dissaa kun koko nykyinen yhteiskunta perustuu siihen. Toki, voi dissaa koko nykyyhteiskuntaa, mutta en näe jossain yksiavoisuudessa mitään sen autuaampaa. Käytännössä ja perinteisesti avioliitto ei ole mikään muu kuin lisääntymisyksikkö.



Tämähän on henkilökohtainen valinta eikä mikään yhteiskunnan määräämä vakio. Jos et halua arvostaa ihmisiä pelkän ulkonäön perusteella niin kuka sinua estää?

Originally posted by Dani Cior:
Mielestäni suhteiden ehdot on paljon fiksumpaa neuvotella valmiiksi heti alussa ettei tule liian suuria pettymyksiä.



Totta. Oma suhtautuminen suhteisiin kannattaa jossain vaiheessa suhdetta käydä lpi kumppanin kanssa, jotta tiedetään liikutaanko edes lähellekään samaa aaltopituutta.
Avatar
#90 • • Dani Cior Guest

Originally posted by jUSSi:
vilkuilu...



C'mon jos toisia ei saa edes vilkuilla niin se tossu painaa tai panta puristaa aika lujaa. En suosittele, vilkuilusta on kuitenkin aika pitkä tie johonkin sänkyyn kuten varmasti itse tiedätkin?
Avatar
#91 • • jUSSi Guest

Originally posted by Dani Cior:
C'mon jos toisia ei saa edes vilkuilla niin se tossu painaa tai panta puristaa aika lujaa. En suosittele, vilkuilusta on kuitenkin aika pitkä tie johonkin sänkyyn kuten varmasti itse tiedätkin?



totta, ei tämä minua häiritse. Tiedän kuitenkin ihmisiä joita jopa pelkkä vilkuilu satuttaa.
Avatar
#92 • • Late Guest
No sainpas vihdoin luettua topicin läpi, nyt voi sitten jotain kommenttia krijotella omastakin puolesta. Mun mielestä pettäminen on niitä kauheimpia asioita mitä ihmiselle voi parisuhteessa tehdä, enkä hyväksy niitä missään nimessä. Vastaavasti en koskaan vois pettää kumppaniani. Itselläni on vajaa 4 vuotta seurustelua plakkarissa, enkä pettäis kultaani mistään hinnasta [piste]

-Törkeää ja naurettavaa touhua sanon minä!
Avatar
#93 • • Felis Guest

Originally posted by Dani Cior:
C'mon jos toisia ei saa edes vilkuilla niin se tossu painaa tai panta puristaa aika lujaa. En suosittele, vilkuilusta on kuitenkin aika pitkä tie johonkin sänkyyn kuten varmasti itse tiedätkin?



Hmh.. tai sitten on meitä hölmöjä, joita ei edes nappaa vilkuilla sivusuuntaan. Mikään panta ei purista lujempaa kuin vapaasti valittu panta.
Avatar
#94 • • Dani Cior Guest
Noh, eikö pieni vilkuilu ole kuiteskin ihan tervettä... Turha olla niin överherkkähipiäinen?

Mutta, jos valitsee omat pannat niin kaikki on jees.
Avatar
#95 • • mmm... Guest

Originally posted by jUSSi:
Tämähän on henkilökohtainen valinta eikä mikään yhteiskunnan määräämä vakio. Jos et halua arvostaa ihmisiä pelkän ulkonäön perusteella niin kuka sinua estää?



Pakko olla hyvin eri mieltä. Tiedäthän kai, että yks meidän yhteiskunnan peruspilareista on ns. individualismi jota tuo sunkin "henkilökohtainen valinta" -kommentti IMO kuvastaa aika vahvasti. Jo siinä näkyy yhteiskunnan vaikutus. Ja eikö muka yhteiskunta vaikuta myös henkilökohtaisiin valintoihin? _Kuka_ estää ulkonäkökeskeisyydestä luopumisen...on "henkilö" nimeltä yhteisöllinen paine. No, okei, ei ehkä estä mutta varmasti vaikeuttaa. Joskus tuntuu siltä että kun menee puhumaan oudolle vastakkaista sukupuolta edustavalle ihmiselle (erityisesti tietyissä konteksteissa, esim. rafloissa) niin heti sulla tulkitaan olevan jotain seksiin liittyviä ajatuksia taustalla. Kauanko huvittaa silloin tehdä aktiivisesti tuttavuutta ihmisiin joltain vaihtoehtoisilta arvostuspohjilta?
Avatar
#96 • • Anonymous Guest

Originally posted by mmm...:
Joskus tuntuu siltä että kun menee puhumaan oudolle vastakkaista sukupuolta edustavalle ihmiselle (erityisesti tietyissä konteksteissa, esim. rafloissa) niin heti sulla tulkitaan olevan jotain seksiin liittyviä ajatuksia taustalla. Kauanko huvittaa silloin tehdä aktiivisesti tuttavuutta ihmisiin joltain vaihtoehtoisilta arvostuspohjilta?




Niinpä niin....
On erittäin inhottavaa olla ulospäinsuuntautunut ihminen. Jos lähden kaupungin iltavilinään, niin varmasti haluan tutustua uusiin ihmisiin. Valitettavasti tuo mmm...n lausahdus tuossa yläpuolella pitää paikkansa 100% noissa känniörvellyspaikoissa. Ei siellä voi mennä puhumaan kenellekään tuosta vaan. Heti on saanut sen leiman, että panettaa!

Onneksi teknottelukulttuurissa raja-aidat on hieman löysemmät. Yleensä, jos osaa tarkkaan valita sopivan tutustumiskohteen, ei tarvitse pelätä panetusyleistämistä. Tai toivottavasti ainakaan.

Ennakkoluuloista huolimatta käännyn silti ulospäin. Teen tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen myös seurustellessani. Minusta ei ole oikein sulkea seurustellessa muita ihmisiä elämän ulkopuolelle. Ystäviä on hyvä olla... on vaan eri asia miten ne ystävyyssuhteet hoitaa. Ja kyllähän sitä kaiketi vilkuilee kuitenkin ihan jokainen.... Tytöt keskenään iltaa viettäessään kikattelee komeiden palomiesten tiukoille pepuille ja pojat nostaa tuoppia naapuripöydän pyöreärintaiselle blondille.
Turha kenenkään on itsestään pyhimystä tehdä. ei se kannata... tulee vaikeuksia ja turhia itsesyytöksiä, kun ei sitten onnistukaan.
Näkemykseni mukaan (siis taas kertaan), toisen kunnioittaminen on kaiken perusta. Ei rakkaus kaadu siihen, että huomaamme toisissakin ihmisissä mukavia piirteitä. Yleensä ne saavat vain sen oman murusen näyttämään entistä paremmalta!!
Avatar
#97 • • jUSSi Guest

Originally posted by Uhuu:
Minusta ei ole oikein sulkea seurustellessa muita ihmisiä elämän ulkopuolelle. Ystäviä on hyvä olla... on vaan eri asia miten ne ystävyyssuhteet hoitaa. Ja kyllähän sitä kaiketi vilkuilee kuitenkin ihan jokainen.... Tytöt keskenään iltaa viettäessään kikattelee komeiden palomiesten tiukoille pepuille ja pojat nostaa tuoppia naapuripöydän pyöreärintaiselle blondille.
Turha kenenkään on itsestään pyhimystä tehdä. ei se kannata... tulee vaikeuksia ja turhia itsesyytöksiä, kun ei sitten onnistukaan.
Näkemykseni mukaan (siis taas kertaan), toisen kunnioittaminen on kaiken perusta. Ei rakkaus kaadu siihen, että huomaamme toisissakin ihmisissä mukavia piirteitä. Yleensä ne saavat vain sen oman murusen näyttämään entistä paremmalta!!



Ei täällä kukaan muita ihmisiä pois sulje, jos seurustelee. Jos joku ei vilkuile sillä silämällä muita, niin ei se tarkoita, että hän haluaisi olla maailmassa yksin oman kultansa kanssa. Muuten erittäin hyvä postaus ja yhdyn siihen täydellä rinnalla.

Topikin alkuperäinen kysymys tais kuulua näin: Saako pettää tai hyväksytkö pettämisen? Niin oma vastaukseni on, että ei ja en.

respect your partner!
Avatar
#98 • • Dani Cior Guest

Originally posted by mmm...:
Joskus tuntuu siltä että kun menee puhumaan oudolle vastakkaista sukupuolta edustavalle ihmiselle (erityisesti tietyissä konteksteissa, esim. rafloissa) niin heti sulla tulkitaan olevan jotain seksiin liittyviä ajatuksia taustalla. Kauanko huvittaa silloin tehdä aktiivisesti tuttavuutta ihmisiin joltain vaihtoehtoisilta arvostuspohjilta?




Erittäin totta, kulttuurista kontekstia on vaikeaa paeta. Varmaan satoja kertoja on joku viaton läppä tulkittu lähestymisyritykseksi, kun on vain yrittänyt ottaa vieressä olevan henkilön huomioon ja kommentoinut "small talk" - maisesti jotain epäolennaista. Suomalaiset on yleensä aika jäyhää ja kireää kansaa, paitsi kovassa tuubassa, verratkaa kun ootte maailmalla niin jengi on yleensä pikkaisen avoimempaa ja rennompaa. Kaikki lähestyminen tulkitaan täällä aika helposti taka-ajatuksia omaavaksi toiminnaksi.
Avatar
#99 • • Progepää Guest
Kaikki on suhteellista.
Onhan nykyään näitä vähän vapaamielisempiäkin pareja?

Tuolla aikaisemmin joku jo mainitsikin, että kannattaa neuvotella heilansa kanssa mitä suhteeltaan odottaa.

edit: typot

[ 19 March 2002: Message edited by: Progepää ]
Avatar
#100 • • Mikco Guest

Originally posted by Progepää:
kannattaa neuvotella heilansa kanssa mitä suhteeltaan odottaa.



Tota ei nyt noin vaan sanota heilalle.
Jos ton möläyttää, niin muija saa sen käsityksen että
sua ei kiinnosta vakavasti seurustella hänen kanssaan.