Kun toinen pettää...

Originally posted by pHaze:
"Itämainen rakkaus on kuin nostaisi kattilan vettä liedelle ja odottaisi että se alkaa lämmetä, länsimainen rakkaus on kuin ottaisi kiehuvan veden pois levyltä ja odottaisi että se alkaa viiletä".

onpa hienosti sanottu...

ja itselläsikin hienoja ajatuksia...

Tää on selkeesti Platinumin virallinen saippua-topiikki.

Anyways, pettäminen sucks!

kenkää vai ei .. itse antaisin kenkää !
kaikki kommentit on sit varmaa sanottu jo ennen minua

Originally posted by Fine':
ehkä pettämisessä ei olekaan paljon järkeä, mut mitäs sitten ku parin seksi-elämässä on todella paljon aukkoja ja yksi puolisko on todella puuttees..?

Runkkaa...

Originally posted by Caro²:
Runkkaa...

En kai mä nyt koko ajan jaksaaa....

Originally posted by pHaze:
Itse väittäisin että nykyajan parisuhteet eivät kestä koska ihmisten odotukset niitä kohtaan ovat suorastaan naurettavia. (---) Nykyajan parisuhteet perustuvat alkuaikojen huumaavalle ihastumiselle ja rakastumiselle, joka kemiallisten faktojenkin mukaan katoaa parin vuoden sisällä viimeistään. Sitten ihmetellään kun se kumppani ei enää tunnukaan yhtä täydelliseltä kuin aikoinaan ja rynnätään seuraavan ihastuksen perään sinisilmäisesti. (---)

Olen tässä kohtaa aivan samaa mieltä! Kerroin ylempänä, kuinka olin aikaisemmissa suhteissani jonkinlaisessa pettämisen kierteessä, mutta en ole enää. Nykysuhteeni on jopa niin vakaalla pohjalla, että olisi tarkoitus olla yhdessä ns. aina.

Tästä seuraa todella vakavia kysymyksiä. Parisuhteemme voi jatkua vaikka seuraavat 20-30 vuotta, mikä vielä näin viiden vuoden rajapyykin lähestyessä tuntuu todennäköiseltä. Siinä ajassa vastaan tulee todennäköisesti kiusaus jos toinenkin, ja jättäminen ja kaiken alusta aloittaminen käy varmaan mielessä. Mutta miksi niin tekisin, kun hetken huuman jälkeen arki olisi taas edessä? Eikö olisi kuitenkin parempi totaalisen läpikyllästymisen koittaessa vain käväistä vieraissa ja palata sitten arkeen edellyttäen, että tautisuoja on kunnossa?

Ei perushyvä suhde vaihtamalla parane. Tämä on totuus, jonka tähänastisten riitojemmekin aikana olen laukaissut jo monta kertaa.

Lyhyen seurustelun kääntyessä kunnon yhteiseksi rupeamaksi moraalipohdinnot alkavat saada tällaisiakin sävyjä. Onneksi olen vielä vasta teoriavaiheessa.

[ 12 March 2002: Message edited by: Mimako ]

Nyt tulis tällästä kyselyä.

Mikä on pettämistä? ELi siis onko pettäminen vain jos rakastelet jonkun toisenkanssa tai olet ns.kosketuksissa kehollisesti toiseen. Vastaus on kyllä ja ei.
Kokemuksesta tiedän että joillekin pettäminen on vain esim chattailyä tai tälläinen foorumkeskustelu varsinkin jos chattaat erisukupuolen kanssa. Pettämistä voi olla myös ajatukset ja moni muu.

Seuraavaksi minkälaisesta pettämisestä pitäisi erota? ELi siis onko vain seksuaalinen pettäminen syy erota? ja onko se näistä pettämisistä kaikkein pahin.. Tuskin tai miksi ei?

Pointtini on vain se että onko meidän maailmanne niin kumma että ainoastaan seksuaalinen pettäminen noteerataan ja taas toisaalta miksi juuri se pitää noteerata? miksei toisinpäin? ja toisaalta jos joku antaa teille anteeksi sen että chattailette vaikka hän pitää sitä pettämisenä eikö teidän pitäisi antaa anteeksi vaikka seksuaalinen pettäminen? vaikeaa sanoa.. ainakin minusta.

On vaikea sanoa mikä on pettämistä.. joillekin se on chattaily toille seksi.. jokatapauksessa se loukkaa jotain ihmistä mutta onko se silti syy lopettaa.. ehkä ehkä ei? uusiiko pettäjä rikoksenta.. kyllä varmasti jos ei itse pidä sitä pettämisenä mutta entäs jos hänkin katuu?

entäs kenen syytä pettäminen on? onko se aina vain pettäjä osapuolen? tuskin.. useasti toinen on tehnyt jotain pahaa tai jättänyt tekemättä? Antaako se silti oikeutta pettää.. en usko niin mutta petetty osapuoli voisi mennä itseensä ja miettiä mitä on itse tullut tai jäänyt tekemättä!

Jos kaikista kaikista asioista joita pidetään pettämisenä lopetettaisiin suhde saman tien en uskoisi monenkaan parin olevan yhdessä... tai täytyisi olla todella vapaa mielinen pari.. tuskin fictiota vaan täyttä faktaa eikö?

... huii.. pettäminen.. aina kiinnostava aihe.. oon ite pettäny, mua on petetty. miten päin vaan, enpä voi sanoa että ois ollu positiivisia kokemuksia.. paitsi ehkä se että oon oppinu(...kai...) jotain. pettämistä tapahtuu niiiiin paljon enemmän ku kukaan meistä voi edes kuvitella, mikä sit taas ei oo yhtään kiva juttu.. ite oon ainaki huomannu et tässä vieteltyäni sinkkuelämää jo toista vuotta, on sadellu niitä ehdotuksia vähintään yhtä paljon vapailta kuin seurustelevilta miehiltä.. yks jopa oli pyytäny naistansa kihloihin just, ja oli samana iltana valmis hyppää mun kaa sänkyyn.. huh mitä meininkiä.. mutta en jaksa edes kauhistuu noista jutuista enää, oon tajunnu et pettäminen on, ja tulee varmaan aina olemaan osa yhteiskuntia. eikä sillä että ite hyväksyisin sen.. eheiii..en todellakaan. musta tärkeetä on että jos toinen pettää, se kertoo sen.. se on ainut tapa miten voisin ehkä antaa anteeks.. rehellisyys maan perii etc etc.. ja ihmisiä me kaikki ollaan ja virheitä tehdään. mutta toistuva pettäminen, ja "suunnitelmallinen" sellanen saa kyllä nakee punasta ja hakemaan pesismailan kaapista...grrrrr

Originally posted by TomiS:
Ja suurin osa pettämisen vastustajista ovat ihmiä, joita joko ei ole koskaan petetty kunnolla tai jotka eivät uskalla kohdata sitä tosiasiaa että melkein kaikki kuitenkin pettää.

Hmmm.... Minua on petetty... oikein kunnolla!! Ja se sattui enemmän kuin mikään muu tähän asti. Tosin en tuntenut seurustelukumppaniani kohtaan varsinaista rakkautta. Se teki asian ehkä hivenen helpommaksi. Vaan kyllä tottumuskin aiheuttaa tuskallisen eron. Ei se tarvitse aina suurta tunnelatausta.

Itse olen pettänyt ja aiheuttanut hyvin hyvin pahan mielen ihmiselle, joka todella välitti minusta. Ja se opetti!!
Eli en voi sanoa, että vastustaisin pettämistä kokemattomuuttani... päinvastoin oikeastaan...
Minulla on ollut ihmissuhteita paljon. Aivan liikaa... kyllästymiseen asti... enkä silti ole oppinut tarpeeksi...

Yhden asian kuitenkin. Sitä voi jättää toisen ennen kuin hyppää sänkyyn toisen kanssa. Nymfomaani vaikka olenkin, ei minullakaan sentään niin kiire seksihalujeni kanssa ole, että en malttaisi päivää paria odottaa kunnes saan asiat selviksi vakituisen kanssa.

Pettäminen on monimutkainen juttu. Arkipäivän kohtaaminen se kaikista vaikein. Riitoja tulee... seksikkäämpiä ihmisiä (kuin se oma) tulee... ihastumisia tulee... kaikkea tulee... ja silti pitäisi olla tiukkana. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos suhde on tarpeeksi kestävä ja joustava... se selviytyy hankalistakin ajoista. Kuitenkin kaiken yhdessäolon perusta on kumppanin kunnioittaminen. Ihmettelen vaan miten kummassa omat vanhempani ovat selvinneet monikymmenvuotisen avioliittonsa... taistelleet vakavan sairauden kanssa... omistautuneet toisillensa silti ja ovat yhä yhdessä. Nykynuorisolta ei tunnu onnistuvan. Minä ainakin luovutan liian helposti ja kohtelen toista ihmistä usein kuin itsestäänselvyyttä.

Originally posted by Fine':
Mun mielestä, pettääminen on OK kunhan toinen osapuoli ei saa tietää siitä, jos mun muija ei tiedä siitä mitään, hän on onnellinen, minä olen onnellinen, kaikki ovat onnellisia..
Eihän siin tarvitsee ku pitää huolen siitä et hän ei saa tietää yhtään mitään..

ei mutt hei oikeesti, toihan oli vaan läppä??
tai sitte sä oot varmaan TOSI nuori. En nimittäin usko ett kukaan vois oikeesti olla tota mieltä, niinku tyyliin deep deep down inside, omassa päässäänkään!!
Tietty jos joku haluaa parisuhteilta noin täydellistä vapautta niin be my guest mutta voin melkein 150% sti väittää ett siinä suhteessa ei järin kasveta, yhdessä ainakaan...

Oonhan mäkin yleisesti sitä mieltä ett jos jostain ei koidu muille ihmisille haittaa niin periaatteessa mitä vaan pahaa voi tehdä kunhan ei jää kiinni mutt vaikka toi kuinka hyvin pätisi ihmissuhteisiinkin niin silti, jos haluaa terveen, kestävän ihmissuhteen niin se mun mielestä vaatii kyllä vähän mm. efforttia, avoimuutta, rehellisyyttä ja omistautumista juuri sopivassa määrin.
Omaa ihmissuhdettani ainakin arvostan niin suuresti etten pystyis pilaamaan kaikkea pettämällä!

Mutt jos toinen pettää niinku tämän poloisen topicin aloittajan kohdalle on käyny niin silloin täytyy vaan miettiä erittäin laajasti että mikä on menny vikaan kun toinen osapuoli tuntee tarvetta saada esim. seksiä suhteen ulkopuolelta tietäen että se loukkaa toista suuresti.
Silloin täytyy vaan toivoa että osapuolet tuntevat toisensa enemmän kuin hyvin jotta voidaan asioista vielä keskustella, jos tarpeen.

Huh mitä pohdintaa heti aamusta

Originally posted by pHaze:
Itse väittäisin että nykyajan parisuhteet eivät kestä koska ihmisten odotukset niitä kohtaan ovat suorastaan naurettavia. Hollywood tunkee meille malleja ikuisesta rakkaudesta ja täydellisyydestä, jotka eivät koskaan tule toimimaan todellisuudessa. Nykyajan parisuhteet perustuvat alkuaikojen huumaavalle ihastumiselle ja rakastumiselle, joka kemiallisten faktojenkin mukaan katoaa parin vuoden sisällä viimeistään. Sitten ihmetellään kun se kumppani ei enää tunnukaan yhtä täydelliseltä kuin aikoinaan ja rynnätään seuraavan ihastuksen perään sinisilmäisesti. Onhan tuo toki aikansa mukavaa ja rakastuminen/ihastuminen on maailman hienoimpia tunteita, mutta ei sen pohjalle kannata mitään vakavaa ja pysyvää parisuhdetta ruveta rakentamaan, yleensä todellisuus iskee takaisin jossain vaiheessa. Päähäni on jäänyt eräs vertaus, jonka alkuperää en enää muista: "Itämainen rakkaus on kuin nostaisi kattilan vettä liedelle ja odottaisi että se alkaa lämmetä, länsimainen rakkaus on kuin ottaisi kiehuvan veden pois levyltä ja odottaisi että se alkaa viiletä". On eri asia päättää haluavansa rakastaa jotain ihmistä tämän vioista huolimatta, kuin rakastua huumassa toiseen ja tämän jälkeen huomata ettei tämä olekaan se ihminen johon rakastui. Ihmekös jos ihmiset päätyvät pettämään petyttyään toiseen epärealististen odotuksiensa kanssa. Just my '02.

Ja ps. "Hyvä parisuhde kestää eronkin".

Erittäin hyvä teksti!

Originally posted by Dani Cior:
Itse en ainakaan halua elää erittäin tylsän ihmisen kanssa loppuelämääni, well, ehkä 50:nä. Kyllä ainakin itse näen esimerkkisuhteissani paljon luottamusta vaikka tiedän taustalla olevat pettämiset, kriisit jne.

älä sitten valitse tylsää ihmistä kumppaniksesi. Vai tuleeko kumppanista tylsä, jos suhteen kesto ylittää jonkin maagisen rajapyykin?

Varvana sanoi todella hyvin, että harva uskaltaa sitoutua siihen suhteeseen. Jos todella haluaa suhteesta kaiken mahdollisen irti, siihen täytyy uskaltaa sitoutua ja luottaa. Mutta valitettavasti suurin osa ihmisistä on sisäistänyt ajattelutavan, että oma napa on tärkein.

Phazella oli kanssa erittäin hyviä ajatuksia:
"On eri asia päättää haluavansa rakastaa jotain ihmistä tämän vioista huolimatta, kuin rakastua huumassa toiseen ja tämän jälkeen huomata ettei tämä olekaan se ihminen johon rakastui. Ihmekös jos ihmiset päätyvät pettämään petyttyään toiseen epärealististen odotuksiensa kanssa"

Tämä on niin totta. Ihan suoraan mun päästä. Minä en ihan heti edes haluaisi kuuden vuoden suhteen jälkeen aloittaa alusta jonkin "vieraan" kanssa ja opetella tuntemaan hänet yhtä hyvin kuin tunnen nykyisen kumppanini. Ja kaikille teille skeptikoille siellä, jotka ajattelette "Kuusi vuotta!?! haloo! sehän on ikuisuus?", se ei maistu puulta, ei todellakaan.

nimim. "6 vuotta ja silti onnellinen"

tulipa vain mieleen noista kommenteista, et mitä väliä jos pettää ja ei jää kiinni ja muija ei saa tietää mitään niin kaikki on ok, ni miksi ihmiset ylipäätänsä on jonkun ihmisen kanssa parisuhteessa. Eikö olisi järkevintä unohtaa parisuhteet ja elää sinkkuna ni vois olla kenen kanssa haluaa ja ei tuottaisi kenellekään sydänsuruja! Kyllä mä ainakin elän parisuhteessa sen takia että RAKASTAN omaa kultaani ja haluan olla VAIN hänen kanssaan ENKÄ KENENKÄÄN MUUN kanssa!! Sitäpaitsi valhe paljastuu ennemmin tai myöhemmin ja enemmin tai myöhemmin myös se, että jos on ollut jonkun toisen kanssa. Kyllä se on niin, että jos olet parisuhteessa niin silloin ei hypitä muualla! Jos on kiinnostunut bunkkaamaan muiden vuoteissa niin silloin on parempi pysyä sinkkuna niin ei aiheuta ylimääräistä harmia kenellekään eikä turhia kyyneleitä!!

JOoo!! JOOO!!!, kunhän heitin läppää...

ei kaikkee tarvitsee ottaa niin tosissaan!!

Originally posted by Fine':
JOoo!! JOOO!!!, kunhän heitin läppää...

ei kaikkee tarvitsee ottaa niin tosissaan!!

*huokaus* todella "kiero" huumorintaju...
kannattaisiko miettiä vähän ennenkuin
alkaa heittää läppää tällaisesta?
on meinaan monelle aika kipeä aihe..

Originally posted by Fine':
parin seksi-elämässä on todella paljon aukkoja ja yksi puolisko on todella puuttees..?

Parin seksielämässä on maksimissaan yhteensä kuusi (f+f) minimissään neljä (m+m) käytettävää aukkoa... Ellei sit oo Bateman ja poraa lisää, tai ota lisää jengiä messiin.

Läppä sikseen, tosielämän topicci, kelailu ja väsäys menossa, pitempää mietintöä tulossa...

Lav In!

- jääthymiöpettää -

Originally posted by miiko:
*huokaus* todella "kiero" huumorintaju...
kannattaisiko miettiä vähän ennenkuin
alkaa heittää läppää tällaisesta?
on meinaan monelle aika kipeä aihe..

Ei kai ny tässä iässä nää arkoja aiheita ole. Tuntuu et mä en halua muusta puhuakkaan siitä puhe mistä puute... not in this case... i hope...


Kyllähä suhteita kaatuu toisen haluttomuuteen, ja se on fakta.

Ja jos tää on kipee aihe täällä "anonyymien" maailmassa niin sitte ei kannata ottaa osaa koko keskusteluun jos pitää punastella kotona näyttöpäätteen edessä.

Tai sitten mullakin on kiero huumorintaju ... ou nou

Originally posted by funkyboy:
Ei kai ny tässä iässä nää arkoja aiheita ole. Tuntuu et mä en halua muusta puhuakkaan siitä puhe mistä puute... not in this case... i hope...

kenelle on, kenelle ei...

Kyllähä suhteita kaatuu toisen haluttomuuteen, ja se on fakta.

totta totta, suhteita kaatuu moniin asioihin...

Ja jos tää on kipee aihe täällä "anonyymien" maailmassa niin sitte ei kannata ottaa osaa koko keskusteluun jos pitää punastella kotona näyttöpäätteen edessä.

ihan hyvä neuvo... taidanpa pysytellä poissa tästä topicista.
joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön... tai sitten ei...

Pari sanaa tosta pettämisestä.

Jos toinen pettää niin mun mielestä
ei ole mitään syytä jatkaa koska
se ihminen ei ole sun arvoinen.
Sen pitäisi olla "Default"
että ei petetä. Mikä sitten on pettämistä ja mikä ei
niin sen sanoo ihan oma "Maalaisjärki" en rupea siihen
sen enempää puuttumaan koska joku tässä
keskustelufoorumissa saattaa vaan takertua siihen jne..

Mua on petetty yhden kerran ja senkin sain
vasta tietää vähän myöhemmin, mutta ei semmosta olekkaan,
että pettää eikä jää kiinni (ainakaan omalla kohdalla).
Kyllä se tulee ennemmin tai myöhemmin selville.

Minä en ole IKINÄ pettänyt ketään enkä tule pettäämään
koska se on mun mielestä väärin kumppania kohtaan.
Vaikka suhde olisin mennyt alamäkeä viimeaikoina niin
silti olisi parasta kumminkin puhua asiat selviksi
ennen kuin etsii uutta kumppania/ rupeaa pettämään.

Miettikää kumminkin aina ensin onko pettäminen sen arvoista.

--

Ensinnäkin propsit fiksuista kommenteista Carolle, Uhuulle, PhaZelle ja Vaavulle.

Teoriassa mun mielestä ei saa pettää. Jos haluaa olla suhteessa, niin pitää pystyä kunnioittamaan toista sen verran että pitää näpit erossa muista. Ja mä en voi tajuta miten jonkun vieraan kainalo vois voittaa oman kullan sylin???

Käytäntö on sitten osoittautunut olevan toista maata. Itse on ole koskaan pettänyt/ollut petetty mutta olen seurannut useampaakin "tapausta" läheltä.

Ihmiset ovat todella inhimillisiä ja erehtyväisiä, eikä _kukaan_ ole täydellinen. (Silloin täällä vasta tylsää olisikin!) Jokainen meistä tekee virheitä, joita katuu jälkeenpäin todella paljon. Ja kuten Ville totesi, ihmiset voivat olla yhdessä myös sen takia etteivät ole löytäneet ketään muuta, jolloin pettäminen on tosiaan helpompaa. Toisaalta mun mielestä se, että alkaa seurustelemaan on lupaus siitä että sitoutuu olemaan kumppaninsa kanssa yhdessä. Jos haluaa katsella muita, silloin on parempi olla sinkku. No, tästä oikeastaan päästään siihen että kannattaa tosissaan miettiä ennen kuin alkaa seurustelemaan, vaikka en halua arvostella ihmisten motiiveja niin silti musta on aika säälittävää olla yhdessä vaan siksi että ois joku (ja uskokaa, olen miettinyt tätä paljon!). Then again, ihmisiä me vaan ollaan.

Mä en halua pettää kultaani. En todellakaan. On vaikee kuvitella että saisin joltain muulta sellaista mitä suhteessani ei ole. Mutta eihän sitä voi koskaan tietää mitä tapahtuu...silti haluan tehdä kaikkeni että pysymme yhdessä onnellisina (ja joskus parin vuoden päästä toi tarkottaa sitä että eletään arkea, tasaista mutta silti se ois parasta mitä tiedän).

Se miten itse petetyksi tulemiseen suhtautuisin...olen miettinyt asiaa ja luultavasti pystyisin antamaan anteeksi, jos katsoisin että suhde on jatkamisen arvoinen.

--

[ 13 March 2002: Message edited by: Saskia ]

[ 13 March 2002: Message edited by: Saskia ]