Originally posted by ville:
Itse en hyväksy syrjähyppyjä missään muodossa. Suurin syy tähän on, että en itse ainakaan vielä ole huomannut, että moiseen pystyisin. Omassa haavemaailmassa sitä sitten odottaa myös samaa toiselta.
Juuri näin.
131 posts, 7 pages, 23,942 views
Originally posted by ville:
Itse en hyväksy syrjähyppyjä missään muodossa. Suurin syy tähän on, että en itse ainakaan vielä ole huomannut, että moiseen pystyisin. Omassa haavemaailmassa sitä sitten odottaa myös samaa toiselta.
Originally posted by Dani Cior:
Kun katson pitkään kestäneitä suhteita tuttavapiirissäni niin keskeisimpiä piirteitä ovat kommunikaatio, avoimuus ja välittäminen ei mitkään tiukat ja ehdottomat säännöt.
Uhuu sanoo:
Onko seurustelu ja omistautuminen toiselle ihmiselle jokin peli? Jokin sellainen asia, jossa pitää kilpailla negatiivisten toimintojen ja asenteiden suhteen?
Entäs itsekunnioitus? Entäs se tunne, kun voi olla ylpeä itsestään ja tekemisistään? Vai onko nyky-yhteiskunnassa valloillaan tilanne, jossa pelkästään sänkykumppanien määrä ratkaisee ihmisen arvon?
Uhuu jatkaa:
Olen huomannut, että innokkaimmat pettäjät ovat todellisuudessa ihmisiä, jotka kärsivät huonosta itsetunnosta. He yrittävät kaikin mahdollisin keinoin boostata egonsa viimeisiä rippeitä.... suurin osa pienimunaisia tai selluliittiongelmaisia henkisesti kehittymättömiä seikkailijoita...
Tai sitten on kyse kyltymättömästä seksihalusta. Tai yksinkertaisesti vain tunteettomasta luonteesta.
Originally posted by Felis:
No pettäminen ei kyllä osoita avoimuutta eikä välittämistä, tuskin kommunikaatiokaan siinä vaiheessa enää on kovin vahvalla pohjalla. Eri asia, jos suhde on jo alkuun sovittu vapaaksi, mutta onko kyseessä sitten enää pettäminen?
Jokaisessa suhteessa on kriisejä, tottakai, mutta ei sitä voi käyttää tekosyynä toisen satuttamiseen. Ja voiko joku tosissaan kuvitella, että luottamuksen pettäminen ei satuta?
Originally posted by Dani Cior:
Puhun ihmissuhteista, jotka ovat kestäneet 30-40 vuotta ja kyseessä olevat ihmiset ovat nyt 50-60 vuotiaita. Tiedän tuttavapiiristäni, että näihin suhteisiin on kuulunut pettämistä ja kaikenlaista muuta häröä, silti suhteet ovat kestäneet ne. Ehkä lasten takia, en tiedä.
Originally posted by Dani Cior:
Mä en usko että meidän 15-30 vuotiaiden suhteesta puoli prosenttiakaan kestää noin kauan. Näen näissä suhteissa sitä aitoa kumppanuutta, mitä ehkä joskus mielelläni vanhana haaskana hakisin.
Originally posted by Dani Cior:
Nyt on aika bailaa, että olisi joskus jotain muisteltavaa.
Originally posted by Dani Cior:
Mä en voi ymmärtää, miten joku simppeli fyysinen pano kännipäissään voidaan edes tulkita jonkun pahantahtoiseksi satuttamiseksi? Ehkä mä oon aivan liian vapaamielinen hippi käsittääkseni tällaista...
Originally posted by Fine':
Mun mielestä, pettääminen on OK kunhan toinen osapuoli ei saa tietää siitä, jos mun muija ei tiedä siitä mitään, hän on onnellinen, minä olen onnellinen, kaikki ovat onnellisia..
Nii, mut siin on se pointti et "älä petä jos et osaa!"
Mua ei oikeest kiinostaa pätkääkään se mitä mun muija tekee mun selän takaa kunhan en saa tietää!
Originally posted by Fine':
Nii, mut siin on se pointti et "älä petä jos et osaa!"
Mua ei oikeest kiinostaa pätkääkään se mitä mun muija tekee mun selän takaa kunhan en saa tietää!
Originally posted by mmm...:
Onko kukaan ikinä ajatellut, että ehkä ei aina tarvis lähtökohtaisesti olettaa omistavansa sitä toista ihmistä?!? Silloin kaikki ulospäin suuntautuminen ei ehkä automaattisesti olisikaan "pettämistä" ja "peliä". Mutta ei kukaan varmaan oo ikinä ajatellut näin, joten sorry kun häiritsin, nyhräys ja kyräily jatkukoon siis.
- ylinegatiivisen sävyn hymiö loivennus -
Originally posted by jUSSi:
hmmm, aika negatiivin näkemys. Nykyisten erotialstojen valossa aika todennäköistä. Mutta johtuuko se ihmisistä vai kulttuurin muutoksesta pois vakituisesta suhteen tavoittelusta maksimaalisen oman nautinnon tavoitteluun? Kun joku ei sytytä samalla lailla kuin ensimmäisen 3 kuukauden aikana niin vaihtoon vaan (=kertakäyttöyhteiskunta, joka ulottuu myös ihmisiin)? Tämä menee jo hiukan ohi aiheen, joten jos joku haluaa tätä pohtia niin kannattaa varmaan perustaa uusi topikki.
Originally posted by jUSSi:
Siispä sinun täytyy löytää kumppaniksesi, joku joka ajattelee samalla tavalla.
Originally posted by miiko:
eihän ketään saa pettää.. petettyyn sattuu..
Originally posted by ricebowl:
Toi kertakäyttöyhteiskunta-suhteiden laatu - teoria jäi kutkuttamaan. Jotenkin on sellainen mielikuva että vanhemman sukupolven avioliitot ovat olleet pitävämpiä/kestävämpiä. En sitten tiedä johtuisiko se siitä, että silloin joskus avioliittoa arvostettiin enemmän vai siitä, että avioeron saaminen oli hankalaa(?) Tai jopa sellainen asia jota tuli hävetä(?) Noh, se oli silloin kun leipäkin oli leipää
Originally posted by Fine':
Ok,
ehkä pettämisessä ei olekaan paljon järkeä, mut mitäs sitten ku parin seksi-elämässä on todella paljon aukkoja ja yksi puolisko on todella puuttees..?
Originally posted by jUSSi:
Mutta johtuuko se ihmisistä vai kulttuurin muutoksesta pois vakituisesta suhteen tavoittelusta maksimaalisen oman nautinnon tavoitteluun? Kun joku ei sytytä samalla lailla kuin ensimmäisen 3 kuukauden aikana niin vaihtoon vaan (=kertakäyttöyhteiskunta, joka ulottuu myös ihmisiin)?