Replying to Lonkkari topic ^__^:
fantazia, 22.4.2010 23:25:
Nois pitää kans miettii vähä tota minkä flexin ottaa jos oma paino vähä vaihtelee just niiden flexejen max/min arvojen välissä heh. Mut esim Dervish on vissiin aika taipuvainen molemmilla flexeillä(?).
Aika moni vissiin tykkää enemmän flex ykkösestä, eli on suositumpi. Mut itse oon vaan 62 kiloa tai jotain, niin tuo kakkonen oli selkeä valinta ja tuntuu itselle paremmalta.
Bustinin vaihtoehdot vaikutti kans ihan ok. Tosin ekaks laudaks en semmosta pientä kyl ottais (sojourn,spliff), vaan jotain semmosta välimaastoa mistä saa "aidomman" longboard kokemuksen ;s Hirmuset alamäkivauhdit ei ihan alussa varmaan myöskään kiinnosta. Helppo slaidattavuus olis ainakin plussaa ja yleisesti kontrolli (voi mennä ahtaammissa kaupunkiolosuhteissa + ettei oo liian pieni rennompiin pitempiin välimatkoihin).
Bustinin liikkeestä hain ekan lautani ja ne ukot siel sanoi suoraan et Strike on eittämättä niiden monikäyttöisin ja paras malli. Noi pienemmät on tarkoitettu campuksilla ja muissa mestoissa liikkumiseen. Strike on enemmän tehty kaikkeen ruffiimpaan menoon ja mäkiin. Hiton hyvä lauta, en luopuis omastani. Dervish ja tuo on kumpikin loistavia lautoja. Kummatkin kovasti erillaisia. Dervishin kanssa tuntuu enemmän kuin lauta olis alla (tuo mieleen surffaamisen keskikokoisella laudalla), ehkä parhaimmillaan mäissä, hiton hauska esim. slaidien harjoitteluun. Kohtuu tiukka kääntösäde moisella. Strike on kuin suora jalkojen jatke (tulee mieleen shortboardit surffilaudoista). Snadisti matalampi kuin Dervish. Tykkään enemmän liikkumisesta sillä ja menee näppärästi aina mukana, kun taas Dervish on sen kokoinen että ei mee ihan huomaamattomasti mukana.
Toki noissa on eri trukit, joten kunnon vertausta on vaikea tehdä ennen kuin vaihtaa päittäin ja kokeilee. Mut kyllä kummallakin mielusti kaikkea tekee.
Sen sijaan et mikä lauta on alla ja millä setupilla, niin tärkein on se että laakerit on kondiksessa, et rullaa kunnolla. Se että kaikki mutterit ja ruuvit on kunnolla kiinni ettei hajoa mäessä. Se että mestassa missä treenailee jotain uutta tai hurjaa, ei ole ihmisiä tai autonkylkiä hazardisti, et jollekin sivulliselle voisi käydä jotain. Ja ennen kaikkea se että vähintäänkin kypärä on päässä. Ennemmin tai myöhemmin pää tulee osumaan asvalttiin jos meinaa paljon lautailla.