Posts: 2,882
Posts: 1,151
no yritän ainaki..sune, 11.7.2007 15:34:
---
pipa, 9.7.2007 23:17:
oon juonu aina paljon... nytki koko kesä menny isosti juoden.. nyt tuli stoppi... ny vähän aikaa ilmanja röökin veto loppu kanssa.. :)
---
e n u s k o !
Posts: 100
Posts: 1,103
9 päivää taas jo hei kuivin suin! 
Kiitos urheilun ja sairastelun. Ja ainakin kolme-neljä päivää tullaan vielä pysymään samalla tiellä. Sit lähetäänkin mökille, et se siitä tällä erää 
Näin loppu yhteen vetona vois sanoo, et tää kesä oli kyl suht rauhallinen. Tuli juhlittuu varmaan keskimäärin se kerta viikossa. Eli ei paha. Edelliset 2-3 vuotta tos on juhliessa ja ryypätessä mennytkin, että tulevaisuus näyttää varsin selvältä
Kiitos urheilun ja sairastelun. Ja ainakin kolme-neljä päivää tullaan vielä pysymään samalla tiellä. Sit lähetäänkin mökille, et se siitä tällä erää Näin loppu yhteen vetona vois sanoo, et tää kesä oli kyl suht rauhallinen. Tuli juhlittuu varmaan keskimäärin se kerta viikossa. Eli ei paha. Edelliset 2-3 vuotta tos on juhliessa ja ryypätessä mennytkin, että tulevaisuus näyttää varsin selvältä
Posts: 250
Omalla kohdalla luokittelen alkoholi ongelman silleen, että kun ryyppää kesäduuni rahat, eikä saa ostettua pioneerin soittimia, niin sitten on ongelma kehissä:D näin kävi, nyt vituttaa, onneks on kyl jääny ne 100euron baari keikat vähemmälle, yks syy kyl siihen on et tili näyttää olevan aika lähellä nollaa=/ niin ja ilmojen viileneminen tietenki vaikuttaa siihen, ettei oo enää niin kova jano:D nykyään pystyy jo melkeen hillitsemään itsensä baarissa:P
Posts: 163
Posts: 3,206
nammo, 13.9.2007 14:40:
Edelleen mua hieman ärsyttää kun tuskin kovin moni tähän topikkiin kirjoittanut edes tietää omasta kokemuksesta mikä on AA. Ja kyllä, tiedän olevani huumorintajuton ja kirjaimellisesti kuiva.
Älä hajoa. Lue aloitusviesti, jos et jaksa, avitan:
"Tarkoituksena on siis jakaa ajatuksia ja auttaa toinen toisiamme kohti selvempää huomista :) Pilke silmäkulmassa toki."
Posts: 1,913
Posts: 163
Posts: 4,256
Posts: 2,162
Posts: 398
Olen jo pitkään harkinnut kirjoittavani tänne omia ajatuksiani alkoholiongelmista, ja nyt voisi tämän kaiken työnteon välttelyn keskellä olla sopiva hetki.
Huomasin pari vuotta sitten, että kaveriporukassa harrastettavat ryyppyreissut alkoivat mennä överiksi. Idioottiraja ylittyi usein, hukkasin tavaroitani ja hankkiuduin potentiaalisiin vaaratilanteisiin, jossa vain humalaisen tuuri pelasti pahemmalta damagelta. Kaverien asenne kulki (ja kulkee edelleen) linjaa "huh huh mitkä bileet! Satanen meni, muisti pois, kännykkä katosi, 3 päivän darra... ensi viikolla uusiksi!". Itse en ole koskaan pitänyt tällaista juhlimista normaalina. Totesin, että jos tämä meno jatkuu, katkon vielä luuni tai joudun isona AA:han.
Absolutismi ei vain sovi minulle, koska arvostan liikaa hyviä oluita, viinejä ja muita ruokakulttuurin nautintoja. Mieleeni nousee vertaus, että AA:n täydellinen raittius on kuin pyörätuoli: sitä on pakko käyttää, jos jalat ovat jo täysin paskana, mutta niin kauan kuin ne on tallella, kannattaa hiihtää itse ja katsoa hieman eteensä. Tämän hieman kärkevän vertauksen tarkoituksena ei ole halventaa AA:ta, sillä ymmärrän, että joillekin absolutismi on ainoa toimiva valinta. Haluaisin vain osoittaa, että kun pallo on vielä itsellä, kannattaa kokeilla maltillisempia keinoja.
Jotkut AA:laiset puhuvat, että heille iskee ryyppyputki päälle ensimmäisestä drinkistä. Minä en koskaan ole kokenut sellaista riippuvuutta alkoholiin - juon joko sosiaalisissa tilanteissa tai sitten makunautinnon vuoksi. Varsinaisesta humalatilasta en nauti ollenkaan, vaan koen sen melko ärsyttäväksi, puhumattakaan sen seurauksista. En myöskään juo unohtaakseni ongelmiani; sen verran tervettä järkeä täytyy itsestään löytää. Koska mopo karkasi pahiten käsistä juuri kaveriporukassa, jossa pullo kävi koko ajan suulla, tein muutamia radikaaleja muutoksia juomatapohini.
Ensiksi otetaan sellainen perusedellytys, että tavoitteena ei ole tulla perskänniin. Kannattaa juoda alusta alkaen siten, että drinkin tai tuopin jälkeen pyrkii tunnistamaan muutokset kehossaan ja päässään. Seuraava annos otetaan vasta, kun nämä muutokset ovat tasantuneet. Täytyy tunnistaa raja, jossa kontrolli alkaa kadota (puhe sössöttää, ajatus hämärtyy, tasapaino horjuu jne). Jos tämä raja alkaa häämöttää, vaihdetaan pikaisesti limsaan tai veteen kunnes känni taantuu. Kannattaa myös opetella siihen, ettei koko ajan tarvitse olla pulloa/lasia kädessä (tuota tuopinkouraisurefleksia helpottaa niin ikään alkoholiton juoma).
Nämä muutokset ovat alkaneet vähitellen kantaa hedelmää. Kun ennen saatoin ottaa etkoille mukaan 9 bisseä, otan nyt 3. Samanlainen vähennyskerroin pätee baarissa, laskekaahan tämä rahassa... Olen oppinut tosissani nauttimaan siitä, että täydellinen kontrolli tekemisistään pysyy alusta loppuun: ei sammalla, ajatus kulkee kirkkaasti ja läpätkin ovat suht fiksuja (no jaa... ainakin fiksumpia kuin perskännissä). Ironista sinänsä, että koen uudenlaisena tunteen, jonka pitäisi olla normi.
Täydellistä hallintaa ei tietenkään kannata odottaa heti; itsekin lipsuin välillä perseilyn puolelle. Mutta sen reilun vuoden aikana, jolloin olen ottanut tuon elämänmuutoksen tosissani, lipsumiset ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi (olin örvellyskännissä kerran koko tämän kesän aikana, ja sekin kaverin häiden jatkoilla). Tutuilta ja kavereilta ei sitten kannata odottaa kauheasti ymmärrystä. Täysraittius vielä menisi läpi, mutta "vähentäminen" lähinnä synnyttää reaktioita "eikä mitään, pulloa vaan käteen ja otetaan sille". Oma persoonani on ainakin tarpeeksi vahva sivuuttamaan tuollaiset kuittailut, semminkin kun tämä asennemuutos on käytännössä minimoinut alkoholinkäytön haitat ja parantanut myös elämänlaatuani.
Jos ylläoleva juttu oli ihan teal deer, niin tässä lyhyt tiivistelmä: Vähentäminen toimii, jos ymmärtää oikeasti, miksi kannattaisi vähentää.
[Eri asia sitten, jos alkoholismi on jo peruuttamattoman pitkällä, mutta siitä minulla ei onneksi ole kokemuksia.]
Huomasin pari vuotta sitten, että kaveriporukassa harrastettavat ryyppyreissut alkoivat mennä överiksi. Idioottiraja ylittyi usein, hukkasin tavaroitani ja hankkiuduin potentiaalisiin vaaratilanteisiin, jossa vain humalaisen tuuri pelasti pahemmalta damagelta. Kaverien asenne kulki (ja kulkee edelleen) linjaa "huh huh mitkä bileet! Satanen meni, muisti pois, kännykkä katosi, 3 päivän darra... ensi viikolla uusiksi!". Itse en ole koskaan pitänyt tällaista juhlimista normaalina. Totesin, että jos tämä meno jatkuu, katkon vielä luuni tai joudun isona AA:han.
Absolutismi ei vain sovi minulle, koska arvostan liikaa hyviä oluita, viinejä ja muita ruokakulttuurin nautintoja. Mieleeni nousee vertaus, että AA:n täydellinen raittius on kuin pyörätuoli: sitä on pakko käyttää, jos jalat ovat jo täysin paskana, mutta niin kauan kuin ne on tallella, kannattaa hiihtää itse ja katsoa hieman eteensä. Tämän hieman kärkevän vertauksen tarkoituksena ei ole halventaa AA:ta, sillä ymmärrän, että joillekin absolutismi on ainoa toimiva valinta. Haluaisin vain osoittaa, että kun pallo on vielä itsellä, kannattaa kokeilla maltillisempia keinoja.
Jotkut AA:laiset puhuvat, että heille iskee ryyppyputki päälle ensimmäisestä drinkistä. Minä en koskaan ole kokenut sellaista riippuvuutta alkoholiin - juon joko sosiaalisissa tilanteissa tai sitten makunautinnon vuoksi. Varsinaisesta humalatilasta en nauti ollenkaan, vaan koen sen melko ärsyttäväksi, puhumattakaan sen seurauksista. En myöskään juo unohtaakseni ongelmiani; sen verran tervettä järkeä täytyy itsestään löytää. Koska mopo karkasi pahiten käsistä juuri kaveriporukassa, jossa pullo kävi koko ajan suulla, tein muutamia radikaaleja muutoksia juomatapohini.
Ensiksi otetaan sellainen perusedellytys, että tavoitteena ei ole tulla perskänniin. Kannattaa juoda alusta alkaen siten, että drinkin tai tuopin jälkeen pyrkii tunnistamaan muutokset kehossaan ja päässään. Seuraava annos otetaan vasta, kun nämä muutokset ovat tasantuneet. Täytyy tunnistaa raja, jossa kontrolli alkaa kadota (puhe sössöttää, ajatus hämärtyy, tasapaino horjuu jne). Jos tämä raja alkaa häämöttää, vaihdetaan pikaisesti limsaan tai veteen kunnes känni taantuu. Kannattaa myös opetella siihen, ettei koko ajan tarvitse olla pulloa/lasia kädessä (tuota tuopinkouraisurefleksia helpottaa niin ikään alkoholiton juoma).
Nämä muutokset ovat alkaneet vähitellen kantaa hedelmää. Kun ennen saatoin ottaa etkoille mukaan 9 bisseä, otan nyt 3. Samanlainen vähennyskerroin pätee baarissa, laskekaahan tämä rahassa... Olen oppinut tosissani nauttimaan siitä, että täydellinen kontrolli tekemisistään pysyy alusta loppuun: ei sammalla, ajatus kulkee kirkkaasti ja läpätkin ovat suht fiksuja (no jaa... ainakin fiksumpia kuin perskännissä). Ironista sinänsä, että koen uudenlaisena tunteen, jonka pitäisi olla normi.
Täydellistä hallintaa ei tietenkään kannata odottaa heti; itsekin lipsuin välillä perseilyn puolelle. Mutta sen reilun vuoden aikana, jolloin olen ottanut tuon elämänmuutoksen tosissani, lipsumiset ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi (olin örvellyskännissä kerran koko tämän kesän aikana, ja sekin kaverin häiden jatkoilla). Tutuilta ja kavereilta ei sitten kannata odottaa kauheasti ymmärrystä. Täysraittius vielä menisi läpi, mutta "vähentäminen" lähinnä synnyttää reaktioita "eikä mitään, pulloa vaan käteen ja otetaan sille". Oma persoonani on ainakin tarpeeksi vahva sivuuttamaan tuollaiset kuittailut, semminkin kun tämä asennemuutos on käytännössä minimoinut alkoholinkäytön haitat ja parantanut myös elämänlaatuani.
Jos ylläoleva juttu oli ihan teal deer, niin tässä lyhyt tiivistelmä: Vähentäminen toimii, jos ymmärtää oikeasti, miksi kannattaisi vähentää.
[Eri asia sitten, jos alkoholismi on jo peruuttamattoman pitkällä, mutta siitä minulla ei onneksi ole kokemuksia.]
spoinkel, 19.10.2007 05:41:
Vähentäminen toimii, jos ymmärtää oikeasti, miksi kannattaisi vähentää.
nii*känni*
Posts: 4,256
Posts: 2,817
Päätin mieleisen harrastuksen löytyessä että nyt riitti dokailu näissä määrissä. Ensimmäiset 4kk meni pelkästää dokaillessa ja töissä käydessä dublinissa. Baarissa tuli vedettyä ihan otsanahkaperseet joku 3-4kertaa viikossa vakiona. Nyt kun harrastus päässy vähän vaikuttamaan muhun syvemmälle niin en oo tainnu 3kuukauteen olla kun kerran kunnon kännissä ja kahdesti pienessä hiprakassa. (viskikännejä on vieläkin vaikea vastustaa tho)
Paljon kivempaa tämä tällänen.
Paljon kivempaa tämä tällänen.
Posts: 3,054
RiD, 3.7.2008 15:39:
Päätin mieleisen harrastuksen löytyessä että nyt riitti dokailu näissä määrissä. Ensimmäiset 4kk meni pelkästää dokaillessa ja töissä käydessä dublinissa. Baarissa tuli vedettyä ihan otsanahkaperseet joku 3-4kertaa viikossa vakiona. Nyt kun harrastus päässy vähän vaikuttamaan muhun syvemmälle niin en oo tainnu 3kuukauteen olla kun kerran kunnon kännissä ja kahdesti pienessä hiprakassa. (viskikännejä on vieläkin vaikea vastustaa tho)
Paljon kivempaa tämä tällänen.
voisi olla täällä vähän aikaa
Posts: 2,227
Posts: 20