Tosi vaikeaa sanoa mitään tarkkaa tapahtumaa, mutta kyllä mun elämän kohokohtia ovat olleet molemmat vaihtoreissut. Molemmissa omat hyvät puolensa.
Lisätään tähän vielä se kun Thaimaassa bungalowin kuistilla makaa riippumatossa ja lukee hienoa kirjaa ja ryystää bisseä/ananasmehua eikä ole kiire yhtään mihinkään, eikä koulu eikä työjutut eikä mikään paina mieltä. Voi vaan olla ja rentoutua.
Mä luulen et se on ollu joku juttu minkä eteen on tehny paljon töitä ja sit on onnistunu. Kun joskus harvoin onnistuu silleen jossain maalauksen tai piirrustuksen tms. kanssa silleen että on itse tyytyväinen Mutta ei mitään yhtä kohokohtaa kyl voi millään sanoa. Ehkä se on tulossa
edit... olis kai tähän voinut jotain muutakin vastailla.
edit2: mutta tuolla tarkoitin siis koko kulttuurin löytämistä ja niitä kaikkia hienoja hetkiä mitä sen parissa on tullut vietettyä ja etenkin niitä kaikkia hienoja ihmisiä, joihin on tutustunut ja joihin ystävystynyt ja kuinka paljon on tullut ihmisenä kasvettua. Josta pääsemme aasinsillan kautta siihen, että tuossa ihmisessä kasvamisessa ovat myös studiolinjan opiskelut Joensuussa olleet yksi merkittävä tekijä. Meiksi oli aika erilainen ihminen, kun sieltä valmistuin ja jatkaaksemme samaa kasvamisen teemaa, niin myös tämän hetkinen työpaikkani, jossa olen ollut jo noin viisi vuotta on ollut myös opettavainen ja yksi niistä suurimmista jutuista mun elämässä. Siinähän niitä...urheilutaustaa mulla ei ole ja ihmissuhteetkin vähän niin ja näin, että niistä ei kauheasti voi jauhaa. Ehkäpä tässä alkaa pikkuhiljaa tuntemaan itsensä ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja se on aikasta kova juttu.
näitä on paljon.. mutta no vaikkapa tän musatyylin löytäminen,jotkun sen parissa vietetyt illat..Tonin tapaaminen ja pelaaja soppari liigaan ei noita oikeen voi laittaa paremmuus järjestykseen koska kaikis on hyvät ja huonot puolesa silleen.. tj emmä tajuu
Toukokuu 2000 kun Leevi oli syntyny,
oikeastaan seuraava viikko siitä kun oli selvinny pahimmasta
lääketokkurasta ja muista komplikaatioista ja pääsi vihdoin ja viimein
kotiin
Se, kun tajuaa, että pienet asiat tekee elämän elämisen arvoiseksi. Mun elämässä on paljon kohokohtia.
-Perheen kanssa ruokapöydässä nauraminen niin että mahaan sattuu
-kruisailu parhaan kaverin kanssa kotikaupungissa
-kun se söpö poika otti mua kädestä kiinni
-ensimmäiset festarit
-halaus siltä ihmiseltä, josta niin kovasti välitän
-uus hiusväri
-kotiin palaaminen
-ulkomaan matkat, perheen ja joukkueen kanssa
-ekat hitaiden tanssimiset ja voi että ku jännitti
-mökkireissut
-tunturin huipulle kiipeeminen
-rankkarin torjuminen tärkeessä matsissa
-ensimmäinen palkka
-onnistunut valokuva
Listaa vois jatkaa loputtomiin, enkä silti ikinä saa sitä järjestykseen. Mä en todellakaan voi nimetä vain yhtä kohokohtaa elämästäni, ne on vain ne eletyt hetket, joita myöhemmin miettii ja tajuaa juuri silloin eläneensä täysillä
En kai osaa tähän menneestä elämästäni vielä mitään yhtä ylivoimaista nimetä, sen sijaan matkan varrella on tarttunut muistiin monia "sinisiä hetkiä". Nä on semmoisia hetkiä, jolloin tuntuu, ettei ole mitään parempaa ja että vois pysähtyy siihen hetkeen ikuisuuksiin . Tällaisia mm.
- Hauskan (ja kostean) illan jälkeen kaverin kyydissä kylmänä talviaamuna. Kaveri ajaa autoa, musiikki soi ja ulkona kirpeän raikas ilma.
- Tänä kesänä reilaamassa. Ollaan Italiassa ja istuskellaan ulkona rautatieasemalla x suurinpiirtein keskellä ei mitään. Varjossa ilma on mukavan viileää ja välillä menee vielä juna ohi joka tuo mukavan tuulahduksen. Katselen raiteita nenä menosuuntaan päin ja tuntuu, et tästä voin lähtee mihin vaan, nä raiteet voi tuoda vaikka mitä uutta, jännittävää vastaan.
- Kun istutaan kaverin kanssa lapsuudenkodissa sängyllä, katotaan telkkaria ja syödään raakaa pikkuleipätaikinaa ja nauretaan jostain ihan tyhmästä asiasta vatsamme kipeeks niin että ei meinaa enää henkee saada.
- Tai joskus talvi-iltana kun kävelee ulkona ja taivaalta leijaa hiljakseen valkoisii hiutaleita.