Mua on petetty *suru*, mä en ole koskaan pettänyt, paitsi muutamat lupaukseni. Yksi pahimmista taisi olla nykyiselle tyttöystävälleni (vielä), kun olin luvannut lopettaa kaiken maailman aineet ja sitten menin taas sekoilemaan niiden kanssa. Perhana! No se mikä ei tapa, niin se vahvistaa... Ja muahan ei määräillä!
Vähän ristiriitaiselta kuulostaa! Vaikuttaa siltä, että olet oikeasti pahoilla mielin, kun olet luottamuksen pettänyt?
Luotan ja uskon ihmisiin aika pienellä varauksella. ehkä siksi saan useasti näpeilleni. sitten on taas hetken aikaa siipirikkona ja nuolee haavojaan ja kaikkea sen semmoista. uudet tuttavuudethan on aina vähän niin ja näin.
toisaalta taas en luota helposti kehenkään. ja mietin mielessäni kauheasti mitä mielikuvaa alan jostain ihmisestä muodostaa.. jos vaikka oon kuullu tstä ns. uudesta tuttavuudestani jotain negatiivista palautetta se tietty kiertää päässä vähän aikaa ennenkuin saa muodostettua sen oman käsityksen, koska eihän se sitä tarkoita että jos on 'paska' toiselle, olisi paska kaikille.
ja sitten taas toisinpäin.
mutta eihän kaikki voi tykätä kaikista.
öh..
täst nyt uupuu jotain mut ajatukset lähti harhailemaan*uuh*
Vähän ristiriitaiselta kuulostaa! Vaikuttaa siltä, että olet oikeasti pahoilla mielin, kun olet luottamuksen pettänyt?
aivan. No mutta sille ei voi enää mitään. Kuvittelin aikoinaan, että olisin aina luotettava kaikessa. En pystynyt siihen. Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta *suru*
Mä luotan ihan liikaa ihmisiin ja tiedän sen itsekin.. Mulla ei ole melkein mitään suodatinta joka onnistuisi pitämään sisällä esim. jotkut henkilökohtaiset asiat, joita ei kaikille kannattaisi kertoa, ja jos joku mulle jotain vakuuttaa niin uskon sitä vaikka melkein tietäisin sen valehtelevan. Mulle on monet kaveritkin sanonut että olen ihan liian luottavainen ja sinisilmäinen.. Ja sen takia olen monesti itseni satuttanut. Mutta en halua sellaista etten voisi luottaa kehenkään.. olisi kamalaa kokoajan epäillä kaikkien luotettavuutta..mielummin sitten olen avoin ja jos joku luottamukseni pettää, niin sitten kärsitään muttei silti opita.. =)
Musta tuntuu, että toi asenne ei sovi suhteeseen..en nyt tarkota, että seurustelukumppani sais määräillä toisen elämää, mutta aina kun seurustelee, täytyy mun mielestä mukautua edes jollakin tavalla myös toisen mielipiteisiin ja päästä jonkilaiseen kompromissiin sitä kautta. Kun antaa jotain, myös saa jotain takaisin. Yleensä.
Musta tuntuu, että toi asenne ei sovi suhteeseen..en nyt tarkota, että seurustelukumppani sais määräillä toisen elämää, mutta aina kun seurustelee, täytyy mun mielestä mukautua edes jollakin tavalla myös toisen mielipiteisiin ja päästä jonkilaiseen kompromissiin sitä kautta. Kun antaa jotain, myös saa jotain takaisin. Yleensä.
Kai toi on totta. Olen myöskin monessa paikassa ilmaissut sen, että en ole oikea ihminen seurustelemaan... Ainakaan vielä.
milla:joo oon sitä mieltä että älä luota kehenkään(ainakaan miehiin suhteessa), ni ei tuu pettymyksiä.
Yhdyn tähän
-
Itse otan riskin siitä että saan turpiini avoimmuuteni takia silloin kuin ihminen on vähääkään sen arvoinen. Ei ole kiva olla siili ja vetäytyä piikkiensä taakse ellei sit ole ihan pakko. Luotan ihmisiin, vaikka joskus olisi varmaan parempi olla luottamattakin.
Yritän myöskin olla sen luottamuksen arvoinen jota ihmiset vastavuoroisesti mulle suovat. Tarkoituksellisesti en ainakaan kenenkään luottamusta halua pettää.
Jos ei ota riskejä niin ei koskaan saa mitään / ketään tavoittelemisen arvoista.
Mut jos mut pettää niin se on kerralla ulos mun elämästä.
anteeksi antaminen on hyve.
ehdottomat ja mustavalkoiset ihmiset ovat ikäviä...
Totta! On tietty asioita mitä ei voi antaa eikä tarvi antaa anteeksi, mutta oikea parisuhde ja miksei ystävyyssuhdekin perustuu anteeksiantamisen jaloon taitoon!
plrprlprlrp...
tarkoitan siis jotain vakavampia juttuja, en nyt mitään että on myöhässä tapaamisesta tms.
Tota vaan on niin vaikea pitää. Itse joskus petetyksi tulleena tiedän, että on helppo antaa aina anteeksi ja aloittaa muka uudestaan. Sama juttu on mm. väkivallankin kanssa. Ei ole helppo sanoa, että nyt menit liian pitkälle ja takaisin ei ole tulemista.
Kun rakastaa oikein paljon helposti jaksaa turhaankin uskoa, että toinen muuttuisi!
oon huomannut myös kuinka parhaat kaverit voi tuhota luottamuksen ja samoin kuten he voivat olla epärehellisiä!
pari kertaa saanut todella pahasti puukosta selkään ja kepistä näpeille.
Miehiin luottamus on vähän heikkoa mutta ei ole koskaan kertaa etten jaksaisi yrittää. Annan aina parisuhteessa mahdollisuuden hankkia luotamukseni mut se ei sit niin helppoa olekaan. Samoin yritän aina hankkia toisen osapuolen luottamuksen.
Miespuoliset ystävät on taas parhaita. Niihin on kyllä paljon helpompi luottaa kuin naispuolisiin ystäviin. Syystä tai toisesta.
tosin kun mun luottamuksen pettää sen takaisin hankkiminen ei ole helppoa mutta yleensä toinen mahdollisuus on annettava.
Olen kuitenkin varovainen luottamisen suhteen! koskaan ei saa olla liian sinisilmäinen..mä olen ollut ja maksanut siitä.
Onneksi nyt pidän ne ihmiset lähellä kehen luotan ja ne kehen en luota pidän pienen matkan päässä.
Mind me, että pistän vähän huumoriksi välissä, mutta varhaisesta ajankohdasta johtuen luin että "kepistä nänneille" ja olin hetken aikaa vähän "johan kielikuvan pisti"-fiiliksissä.
Mind me, että pistän vähän huumoriksi välissä, mutta varhaisesta ajankohdasta johtuen luin että "kepistä nänneille" ja olin hetken aikaa vähän "johan kielikuvan pisti"-fiiliksissä.