Posts: 3,815
siveys, 23.12.2008 18:26:
Oletetaan, että olemme ihmiskuntana mustan ja valkoisen maailman välimaastossa, niiden välimaaston absoluuttisessa keskipisteessa x:
M
x
V
Ihmiskunta voi tehdä asiantuntevan arvauksen, että utopia V on parempi vaihtoehto kuin dystopia M ja jopa parempi kuin mikään muu piste skaalalla. Utopian määritelmän mukaisesti utopia V on kuitenkin saavuttamattomissa ja ihmiskunta voi siirtyä suurella työllä vain joitakin askelia johti utopiaa V, esim. pisteeseen y:
M
y --- V
Todellisuus ei kuitenkaan ole mustavalkoinen ja meillä ei ole mitään takeita siitä, että tämä kyseinen paikka y on todellisuudessa ihmiskunnalle parempi vaihtoehto kuin jokin toinen, lähempänä alkuperäistä dystopiaa sijaitseva z:
M -- z
V
Lopulta ei siis välttämättä ole ihmiskunnan muuntautumiskyvyn rajoissa mielekästä pyrkiä laisinkaan kohti utopiaa V vaan paras vaihtoehto voisi hyvinkin olla siirtyä kohti dystopiaa M.
Kunnioitettava yritys. JOS havainnoillistaisitkin jotain muuta kuin inhimillistä toimintaa ja tulevaisuutta, niin karkea mallinnoksesi kävisikin esimerkistä. Muttet huomaa, että geometrioidessasi ongelmaa, olet samalla myös tehnyt mahdottomaksi päätellä mitään pisteistä z ja y, jolloin en oikein ymmärrä miksi edes vaivautua, havainnollistamaan yhdentekevää, nollatulosta?
Suosittelen Miettisen opusta Logiikan perusteet. Enkä nyt siis piruile tässä.
Tämän teorian valossa uskallan heittää jopa (pelihousujen repimistä aiheuttavan) väitteen siitä, että kaaottisessa multinationaalisessa talous- ja ilmastokriisissä Suomen kansalaisille voisi hyvinkin olla edullisempaa (myös kokonaisseuraamuksellisesti) korvata nykyinen ihmisoikeuksia kunnioittava perustuslaki ainakin väliaikaisesti monella tapaa yltiöfasistisella nationalismilla.
Voisi olla. MUTTA itse uskon, ettei ole. Historian valossa yltiöfasistinen nationalismi on johtanut myös omien kansalaisten vainoamiseen.
Ja teoria on teoria, siihen joko uskoo tai ei. Havainnollistuksestasi päätellen teoriasi kuuluu: "emme voi ennustaa tulevaisuutta, joten mikä tahansa ratkaisu voi johtaa mihin tahansa lopputulokseen".
Minä väitän, että totuutta en tiedä minä, etkä tiedä sinäkään. Eronamme lienee se, että sinä olet idealisti, etkä hyväksy sitä tosiasiaa, että sinä et oikeasti voi tietää. Voit vain uskoa.
Häh? Kukaan ei voi tietää mitään ihmiskunnan tulevaisuudesta, tai hallita Oikeaa Totuutta. JOS se on ehto dialogille, niin implikoitko, että sinulla sittenkin on se totuus? Olen toki idealisti, mutta tuota virhettä en tee. Itseasiassa yksi credoni kuuluu: "Kaiken minkä tiedän, uskon." Mä olen koko nettipresenssini ajan toitottanut sitä, että asiat joihin uskoo tulee erottaa asioista, jotka tietää tai joista on varma, ei tule tehdä kategoriavirheitä. Lyhyesti, tulee erottaa doksastiset (uskomisen), aleettiset (varmuuden) ja episteemiset (tietämisen) modaliteetit toisistaan. Pidemmälle ehtineille mainittakoon vielä deonttinen, eli velvollisuuden modaliteetti, ja eksistentiaalit, eli olemassaolon modaliteetit.
Lauseet voidaan jakaa monella tavalla eri "tasoihin", ja uskomisen ja tietämisen kategoria eroaa muista sillä, että sillä on "tyhjä". Lauseeseen voi uskoa, olla uskomatta TAI voi olla niin, ettei ole muodostanut asiasta mielipidettä. Samoin on laita tietämisen suhteen. MUTTA kun niitä "liikutellaan" muihin modaliteetteihin, niin silloin tulee eteen se ongelma, että muissa kategorioissa ei ole "tyhjää" kytkintä. On asioita, jotka tapahtuvat välttämättä, ovat mahdottomia TAI sellaisia, jotka eivät ole mahdottomia eivätkä välttämättömiä (eli ns kontingetit lauseet). (Deonttinen modaliteetti on rakenteeltaan samanlainen, asian huomasi ensimmäisenä suomalainen GW Wright, rip.)
Tätä sinä et tiedä. Tähän sinä uskot.
Kuten todettu, tämän tiedän. =) Niihin asioihin, joihin uskon, uskon, saavuttaaksemme korkeimman loogisen varmuuden tason, tautologian, aivan kuten sinäkin.
Minun on helppo muodostaa ajatusleikki, jossa maailman ihmiset jaetaan kahteen rymään, nimetään nämä nyt vaikka satunnaisin nimin "kristityt" ja "muslimit", erotetaan nämä ryhmät pysyvästi toisistaan ja todetaan, että koska näiden ryhmittymien väliset, ihmisoikeuksia loukkaavat konfliktit on poistettu, on maailma päätynyt ihmisoikeudellisesti parempaan tilaan.
Mitä merkitystä sillä on, mitä sinä tai minä voimme kuvitella, jos perustellut uskomuksetkin saavat sinulta huomautuksen?
Minun on helppo muodostaa ajatusleikki, että sodat loppuu ja ihmiset lakkaavat raatelemasta toisiaan. Minun on helppo muodostaa ajatusleikki, missä rakkaus voittaa.
Onko ajatusleikin "helppous" todiste sen suuremmasta mahdollisuudesta? Myönnän, että sovinnon ja rauhan tie on vaivalloinen ja raskas, ja että vihalla ja pelolla on paljon suuremmat mahdollisuudet voittaa, "konekiväärin käyttöä on helpompi opettaa kuin hyvettä", mutta en silti aio luovuttaa ja alistua.
end OT.
Se miten tämä todellisuudessa toimisi on täysi mysteeri ja sinun uskosi saattaa jopa olla äärimmäisen hyvä tapa lähestyä reaalitodellisuutta. Se on silti vain usko.
Se on usko. Olen sanonut, että eettisissä asioissa olen varma vain kahdesta asiasta. Murha on aina väärin. Rakkaus on aina parempi kuin viha. Niitä en pysty verifioimaan, enkä falsifioimaan, mutta olen niistä siis varma. Ne olivat tosilauseita tuhat vuotta sitten, ja ovat tosilauseita tuhannen vuoden päästä.
Every action causes a reaction jnejne. Kantaväestöllä kasvaa tunne että yhteiskunta ei pysty/halua suojella kansalaisia johtuen esim. vääränlaisesta (ääri) poliittisesta korrektiudesta, korruptoitumisesta (liittyen artikkeliin Pariisin barbaarilaumoista; poliisit eivät ota vastaan ilmoituksia rikoksista koska tämä huonontaisi tilastoja) tai vaikkapa poliittisen johdon haluamattomuudesta tunnustaa maahanmuuton/-muuttajien aiheuttamia ongelmia. Väistämätön seuraus on (ääri)oikeiston kannatuksen lisääntyminen ja todennäköisesti myös Charles Bronson tyylisten vigilanttien ilmestyminen. (Ainakin aiemmilla sivuilla postattujen Ruotsi aiheisten uutisten seassa oli juttua että esim. Malmössä paikalliset suunnittelevat vigilante-partioita turvaamaan "normaaleja" lähiöitä.)