Kuukunen, 2.5.2006 19:31:
Olen kyllä kiitollinen monista asioista tässä maassa, mm. ilmaisesta yliopistokoulutukseta (ja muusta) mutta silti olen samalla myös pettynyt siihen, erityisesti peruskouluun ja lukioon (jotka teki musta alisuorittajan ja tasapäisti). Sananvapaus ja ihmisoikeudetkin ja se että meillä on täällä lääkäreitä, vettä ja ruokaa, ovat tietenkin hyviä asioita. Mutta ei se tarkoita sitä etteikö muutosta tarvittaisi.
Mutta, mitä sitten, jos muutos tapahtuu. Mitä sitten vastustetaan?
Jatkavatko samat ihmiset muutoksen hakemista, koveneeko keinot -
ainoastaan asia vaihtuu?
Jos anarkistinen toiminta antaa pohjan muutokselle, käykö niin,
että voin lähteä ajamaan esim. T-mun mainitsemaa vihreän pipon
käyttöpakkoa keskiviikkoisin heittelemällä polttopulloja ja kiviä
erinäisten instituutioiden ikkunoihin ja oviin?
Jos demokraattisesti hyväksyttyjen lakien puitteissa ei pystytä
toteuttamaan muutosta, olisiko parempi siirtyä diktatuuriin, jotta
voitaisiin jättää anarkistiset aatteet taka-alalle?
Vallankaappaus. Viva la revolución!
P.s. mun asia luultavasti olisi ajaa sitä, että alaikäiset lapset eivät
saisi saada erisuuruista viikko/kuukausirahaa vanhemmiltaan, vaan
se pitäisi määrittää kaikille samaksi. Erotukset maksetaan valtion
verotuloista. Jos tähän päästään, maksan mielelläni vaikka 20% enemmän
veroja kuin nyt. Kunhan vain muutos tapahtuu.