[o]Ei, mutta siihen voi vaikuttaa, että miten antaa sen vaikuttaa.[/o]Kolera, 6.9.2008 14:20:
mihin edelliseen =P eikö se nyt ihan itsestä ole kiinni antaako järjettömyyden masentaa vai ei
Edit: Ei kun sä oot oikeessa... happy?
Edit: Ei kun sä oot oikeessa... happy?
Posts: 3,891
Posts: 1,289
En tiedä onko tästä asiasta jo keretty puhumaan, mutta en jaksa lukea koko ketjua läpi.
Mutta siis joo, mä olen miettinyt tätä masennusta. Miks 'kaikkia' masentaa?
Mikä siinä on? Sit musta tuntuu, että yksi jos toinenkin käyttää masennusta tekosyynä kaikkeen. En vähättele niitä ihmisiä joilla on masennusta, mutta tuntuu, että monet kokevat elämän normaali vastoinkäymisest masennuksena. Jos on paska päivä tai viikko tai kaikki asiat meni hetkellisti päin helvettiä, niin ei se ole masennusta, se on elämää.
Ihmiset puhuvat ihan normiasiana, että kuka popsii millasia onnellisuuspillereitä ja kuinka masennuksen syövereissä on oltukaan. Musta ne pillerit ei sitä syytä poista miksi jotain ihmistä masentaa.
Masennus on elintasosairaus. Ei sotien jälkeen Suomessa tai jossain kehitysmaassa keritä masentelemaan, koska siellä on kyse niin paljon vakavammista asioista, kuten vaikkapa ihan miten selvitä hengissä. Mitä parempi elintaso, sitä enemmän masennusta ilmenee ihmisillä. Mikä siinä on? Onko se niinkun tää Levottomat 3 slogan, että mikään ei tunnu miltään?
Jotkut teistä varmaan vetää herneet tästä nenään, mutta so be it, meikä ei vaan hiffaa tätä juttua. Tuntuu olevan tabu puhua mitään negatiivista tai arvostella tätä masennus -asiaa.
Mutta siis joo, mä olen miettinyt tätä masennusta. Miks 'kaikkia' masentaa?
Mikä siinä on? Sit musta tuntuu, että yksi jos toinenkin käyttää masennusta tekosyynä kaikkeen. En vähättele niitä ihmisiä joilla on masennusta, mutta tuntuu, että monet kokevat elämän normaali vastoinkäymisest masennuksena. Jos on paska päivä tai viikko tai kaikki asiat meni hetkellisti päin helvettiä, niin ei se ole masennusta, se on elämää.Ihmiset puhuvat ihan normiasiana, että kuka popsii millasia onnellisuuspillereitä ja kuinka masennuksen syövereissä on oltukaan. Musta ne pillerit ei sitä syytä poista miksi jotain ihmistä masentaa.
Masennus on elintasosairaus. Ei sotien jälkeen Suomessa tai jossain kehitysmaassa keritä masentelemaan, koska siellä on kyse niin paljon vakavammista asioista, kuten vaikkapa ihan miten selvitä hengissä. Mitä parempi elintaso, sitä enemmän masennusta ilmenee ihmisillä. Mikä siinä on? Onko se niinkun tää Levottomat 3 slogan, että mikään ei tunnu miltään?
Jotkut teistä varmaan vetää herneet tästä nenään, mutta so be it, meikä ei vaan hiffaa tätä juttua. Tuntuu olevan tabu puhua mitään negatiivista tai arvostella tätä masennus -asiaa.
Posts: 3,891
MissKoo, 6.9.2008 17:30:
Musta ne pillerit ei sitä syytä poista miksi jotain ihmistä masentaa.
Tämä on totta, mutta ne auttaa kestämään ongelmia paremmin.
Posts: 1,289
VahinkoLaukaus, 6.9.2008 17:36:
---
MissKoo, 6.9.2008 17:30:
Musta ne pillerit ei sitä syytä poista miksi jotain ihmistä masentaa.
---
Tämä on totta, mutta ne auttaa kestämään ongelmia paremmin.
Mutta mikä siinä on syynä, että ihmiset masentelee niin paljon? Eikö nykyään enää kestetä vastoinkäymisiä ja ikäviä tilanteita, vai mikä on? Kyllä muakin on monta kertaa harmittanut ja itkettänyt oman elämän käänteet, mutta näin jälkikäteen ajateltuna en ole koskaan ollut masentunut mistään.
Sitten tiedän näitä tälläisiä tapauksia, että masennusta käytetään tekosyynä kaikkeen. Jos on tehnyt jotain väärin tai on joku huono luonteenpiirre, niin laitetaan se masennuksen piikkiin. Ja silloin kuin pitäis tehdä jotain ei niin kivaa, vaikkapa duunia, niin masentaa niin hitosti, mutta sittenkun pitäisi bilettää, ei masennakaan enää yhtään. En tietenkään väitä, että suurin osa tekisi näin, mutta jotkut tekevät. Onko se sitten oikeaa masennusta?
Posts: 3,891
MissKoo, 6.9.2008 17:43:
---
VahinkoLaukaus, 6.9.2008 17:36:
---
MissKoo, 6.9.2008 17:30:
Musta ne pillerit ei sitä syytä poista miksi jotain ihmistä masentaa.
---
Tämä on totta, mutta ne auttaa kestämään ongelmia paremmin.
---
Mutta mikä siinä on syynä, että ihmiset masentelee niin paljon? Eikö nykyään enää kestetä vastoinkäymisiä ja ikäviä tilanteita, vai mikä on? Kyllä muakin on monta kertaa harmittanut ja itkettänyt oman elämän käänteet, mutta näin jälkikäteen ajateltuna en ole koskaan ollut masentunut mistään.
Sitten tiedän näitä tälläisiä tapauksia, että masennusta käytetään tekosyynä kaikkeen. Jos on tehnyt jotain väärin tai on joku huono luonteenpiirre, niin laitetaan se masennuksen piikkiin. Ja silloin kuin pitäis tehdä jotain ei niin kivaa, vaikkapa duunia, niin masentaa niin hitosti, mutta sittenkun pitäisi bilettää, ei masennakaan enää yhtään. En tietenkään väitä, että suurin osa tekisi näin, mutta jotkut tekevät. Onko se sitten oikeaa masennusta?
Käsittääkseni kyse voi olla ihan fyysisesta viastakin aivoissa. Kun aivot ei eritä riittävästi serotoniinia kehoon, jolloin tilanne korjataan lääkkeillä. Tämän aineen puutteestä voi tulla masennuksen lisäksi mm. bulimiaa, paniikkikohatuksia, pakko-oiresta käyttäytymistä. Korjatkaa joku jos oon väärässa. Mulla itsellä lääkkeet auttaa masenukseen, paniikkikohtauksiin, pakko-oireiseen käyttäytymiseen, tourettensyndroomaan, vainoharhasuuteen ja ahdistuneisuuteen. Yks syy mun masennukseen on homouteni. Lääkkeiden avulla mä kestän paremmin tätä elämää.
Posts: 5,618
MissKoo, 6.9.2008 17:30:
mä olen miettinyt tätä masennusta. Miks 'kaikkia' masentaa?
Ihmiset puhuvat ihan normiasiana, että kuka popsii millasia onnellisuuspillereitä ja kuinka masennuksen syövereissä on oltukaan. Musta ne pillerit ei sitä syytä poista miksi jotain ihmistä masentaa.
Masennus on elintasosairaus. Ei sotien jälkeen Suomessa tai jossain kehitysmaassa keritä masentelemaan, koska siellä on kyse niin paljon vakavammista asioista, kuten vaikkapa ihan miten selvitä hengissä. Mitä parempi elintaso, sitä enemmän masennusta ilmenee ihmisillä. Mikä siinä on? Onko se niinkun tää Levottomat 3 slogan, että mikään ei tunnu miltään?
Toi masentaa. (et sinä)
Posts: 493
Musta ne pillerit ei sitä syytä poista miksi jotain ihmistä masentaa.
Ei välttämättä, mutta riippuu kai syystä? Huomauttaisin taas että "vain otettu lääke auttaa". Jos ei ilman lääkkeitä jaksa raahautua terapiaan tai tehdä mitään muutakaan parantaakseen elämänlaatuaan, niin en näe syytä miksei lääkkeitä sais ottaa ja miksei niistä sais avoimesti puhua.
Voi tosin olla, että nykyään lääkkeitä määrätään liian kevyin perustein, koska mitään muitakaan resursseja ei ole tarjota, ellei toisen elämä ole ajautunut jo täydelliseen umpikujaan. Jotkut voi sen takia ajautua tilannetta pahentavaan lääkekierteeseen, mutta ehkä kuitenkin useimmille lääkkeet on vaan tilapäinen 'kainalosauva', että pääsee eteenpäin. (Niinku nyt vaikka särkylääkkeet kun päähän sattuu jne.) Enkä usko, että ne ketään niin ylitsevuotavan onnelliseksi tekis, että niitä muuten vain huvikseen vedettäis, kyllä siihen tarkotukseen haetaan muut aineet kuin masennuslääkkeet.
Ei sotien jälkeen Suomessa tai jossain kehitysmaassa keritä masentelemaan, koska siellä on kyse niin paljon vakavammista asioista, kuten vaikkapa ihan miten selvitä hengissä.
Mistä tiedät ettei keritä masentelemaan? Mitä olen vanhusten kanssa jutellut niin kyllä sotien jälkeisessä Suomessa oli masennusta, sille vain ei ollut nimeä eikä siihen ollut tarjolla lääkkeitä tai keskusteluapua tai mitään - ja kyllähän ihmiset sillonkin ajautuivat epätoivoisiin tekoihin, kuten itsemurhiin.
Kehitysmaista on paha mennä sanomaan, kun en ole moisissa elänyt, mutta voisin kuvitella (uutisten ja dokumenttien pohjalta), että sielläkin kärsitään masennuksesta (eli yleisestä mielialan sekä aloite- ja toimintakyvyn laskusta yms., miten nyt haluaakaan asian määritellä), ja "ihan syystä", jos ympärillään näkee vain köyhyyttä ja väkivaltaa eikä ole toivoa, että huomenna ois paremmin, tai jos joskus onkin paremmin niin sitä ei ole ehkä itse näkemässä. Tilanne on siis samankaltainen kuin sotien jälkeises Suomessa: masennukselle ei vain ole nimeä, eikä sen hoitoon ole mitään resursseja, ja sen takia ihmisiä kärsii ja kuolee turhaan.
Vakava masennus on henkeä uhkaava tauti, joten kyllä siinäki tapauksessa on kyse ihan siitä miten selvitä hengissä.
Posts: 4,256
tullu jo kaikki vastaukset mutta se miksi masennusta nykyään näkyy(yksi näkemykseni) on se että ihmisen ei ole pakko siirtää mökömököään myöhemmäksi itsensä ruokkimisen vuoksi. Varmasti ihmiset on ollu henkisesti päin vittua ennen vanhaankin mutta silloin ei ollut vain aikaa puida asiaa vaan piti tehdä velvollisuudet jne. diipadaapaa.
Kuinka moni ihminen nykyäänkin juoksee karkuun itseään työn ääreen? kuinka moni päihtyy? kuinka moni on kuollut ongelmiensa takia aikanaan/nyt ja kuinka moni on mennyt olankohautuksella ohi?
Kuinka moni ihminen nykyäänkin juoksee karkuun itseään työn ääreen? kuinka moni päihtyy? kuinka moni on kuollut ongelmiensa takia aikanaan/nyt ja kuinka moni on mennyt olankohautuksella ohi?
Posts: 489
Yksi mun masennuksen taustalla olevista asioista on varmasti se, että äitini on kärsinyt ainakin ajoittain jonkin asteisesta masennuksesta. Hän on syntynyt vuonna 1940, eikä masennusta ole hänen nuoruudessaan edes tunnettu saatika hoidettu. Hän on vuosikaudet purkanut pahaa oloaan minuun, jo silloin kun olin pieni lapsi. Muitakin ikäviä asoita lapsuuteeni liittyy. Nimenomaan henkisiä, mitään hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä tms. ei ole ollut. Näkymättömiä asioita, joista muilla ei ole aavistustakaan.
Kognitiivinen psykoterapia on auttanut minua enemmän kuin lääkkeet, mutta ilman mieliala- ja neuroleptilääkitystä ajaudun sellaiseen ahdistukseen, että en omin voimin pääse siitä pois. Pahimmillaan tulee psykoottisia oireita.
Lapsuuden traumoilleni on löytynyt terapiassa ihan nimikin, ja nyt ymmärrän oman pahan oloni taustoja, ja tiedän miksi ajaudun vahingollisiin ajatuksiin, masennun, ahdistun ja lopulta etsin hetken helpotusta juomisesta, syömisestä ja maanisesta shoppailusta. Tämä tietysti johtaa kamalaan syyllisyyteen, joka lisää ahdistusta ja noidankehä on valmis. Terapiassa olen oppinut keinoja katkaista noidankehä ja muuttaa ajatusmallejani, joilla aiheutan vain vahinkoa itselleni ja ruokin pahaa oloani.
Lääkitys on tässä tukena. Kuten kerroin, ilman sitä mieliala laskee, ahdistun, aloitekyky katoaa koska olen täysin lamaantunut, yöunet katoaa, ajatukset alkaa kiertää kehää. Näin ollen en pysty noudattamaan terapiassa oppimiani asioita. Lääkitys ja terapia toimivat yhdessä ja toisiaan täydentäen. Ehkä jonain päivänä pärjään ilman lääkkeitä. Se on toiveeni ja tavoitteeni.
Toivottavasti tämä auttaa ymmärtämään masennusta sairautena. Minua surettaa suuresti se, että masennus-sanaa käytetään liian heppoisesti nykyään. Hetkellinen mielialan lasku ei ole vielä masennusta. Siihen liittyy paljon muitakin oireita, jotka eivät mene itsestään ohi.
edit:
Toki kaikki vaikeita asioita kokeneet eivät sairastu. Uskoisin, että tähän asiaan vaikuttaa perimä. Masennus kun on aika selkeästi aivojen puutteellisesta toiminnasta johtuva sairaus. Ei kai siihen muuten lääkitys auttaisi. Mielialalääkkeet kun ei ole mitään "onnellisuuspillereitä". En minä niitä syömällä onnelliseksi tule, eivät ne aiheuta mitään euforiaa. Saan vain toimintakykyni takaisin, ja pystyn tekemään asioita, jotka saavat minut paremmalle tuulelle, esim. harrastamaan liikuntaa, siivoamaan kodin tai lähtemään kaupungille (ilman että ostelisin tilin tyhjäksi).
Kognitiivinen psykoterapia on auttanut minua enemmän kuin lääkkeet, mutta ilman mieliala- ja neuroleptilääkitystä ajaudun sellaiseen ahdistukseen, että en omin voimin pääse siitä pois. Pahimmillaan tulee psykoottisia oireita.
Lapsuuden traumoilleni on löytynyt terapiassa ihan nimikin, ja nyt ymmärrän oman pahan oloni taustoja, ja tiedän miksi ajaudun vahingollisiin ajatuksiin, masennun, ahdistun ja lopulta etsin hetken helpotusta juomisesta, syömisestä ja maanisesta shoppailusta. Tämä tietysti johtaa kamalaan syyllisyyteen, joka lisää ahdistusta ja noidankehä on valmis. Terapiassa olen oppinut keinoja katkaista noidankehä ja muuttaa ajatusmallejani, joilla aiheutan vain vahinkoa itselleni ja ruokin pahaa oloani.
Lääkitys on tässä tukena. Kuten kerroin, ilman sitä mieliala laskee, ahdistun, aloitekyky katoaa koska olen täysin lamaantunut, yöunet katoaa, ajatukset alkaa kiertää kehää. Näin ollen en pysty noudattamaan terapiassa oppimiani asioita. Lääkitys ja terapia toimivat yhdessä ja toisiaan täydentäen. Ehkä jonain päivänä pärjään ilman lääkkeitä. Se on toiveeni ja tavoitteeni.
Toivottavasti tämä auttaa ymmärtämään masennusta sairautena. Minua surettaa suuresti se, että masennus-sanaa käytetään liian heppoisesti nykyään. Hetkellinen mielialan lasku ei ole vielä masennusta. Siihen liittyy paljon muitakin oireita, jotka eivät mene itsestään ohi.
edit:
Toki kaikki vaikeita asioita kokeneet eivät sairastu. Uskoisin, että tähän asiaan vaikuttaa perimä. Masennus kun on aika selkeästi aivojen puutteellisesta toiminnasta johtuva sairaus. Ei kai siihen muuten lääkitys auttaisi. Mielialalääkkeet kun ei ole mitään "onnellisuuspillereitä". En minä niitä syömällä onnelliseksi tule, eivät ne aiheuta mitään euforiaa. Saan vain toimintakykyni takaisin, ja pystyn tekemään asioita, jotka saavat minut paremmalle tuulelle, esim. harrastamaan liikuntaa, siivoamaan kodin tai lähtemään kaupungille (ilman että ostelisin tilin tyhjäksi).
Posts: 1,575
MissKoo, 6.9.2008 17:30:
---Masennuksesta.
No, kuten tässä muutama kirjoittaja on jo kommentoinutkin, niin kyllä sitä masennusta on ennenkin ollut. Vaikea sanoa, missä määrin, kun sairauden määrittely on tullut vasta myöhemmin. Jos kuitenkin sanotaan, että nykyään masennus on oikeasti yleinen sairaus niin mun mielestä olisi myös hyvä miettiä, minkälaista aikaa elämme - ja olisiko sillä vaikutusta asiaan.
Maailma on muuttunut aika kovasti 1900-luvun aikana (puhun tässä erityisesti läntisestä maailmasta). Tiiviistä perheyhteisöistä ja perinteiden ja auktoriteettien kunnioituksesta on siirrytty kohti loputonta individualismia ja materiaalisen hyvän tavoittelua. Kilpailu erityisesti työmarkkinoilla on koventunut ja nuoruus, rikkaus, tehokkuus ovat ihanteita jotka kuvaavat "menestynyttä" ihmistä. Ei ole trendikästä olla heikko tai epäonnistunut.
Vaikeudet eivät saa näkyä päälle päin.
En sano, että joku "koti, uskonto ja isänmaa" -setti olisi tie, joka pitää ihmisen onnellisena. Uskon vain, että nykymaailmassa moni kokee merkityksettömyyttä ja epäonnistumisen tunteita kun ei vastaakaan sitä ihannetta johon pitäisi pyrkiä ja kun aina pitäisi saavuttaa enemmän ja enemmän. Ja vaikka masennuksesta tosiaan puhutaan jo suht paljon, ei siitäkään ole julkisesti keskusteltu varmaan kuin jostain 1990-luvun lopulta. Tuskin masennus vieläkään on sellainen asia, että sitä halutaan hirveästi mainostaa.
Mun mielestä aika kuvaavaa on, että suuressa osassa kaikista järkyttävimmistä tragedioista, kuten perhesurmissa, on taustalla vakavia taloudellisia ongelmia. Siis ennemmin kuin haetaan apua vaikka velkaantumiseen, tehdään jotain todella äärimmäistä. Ja naapurit tai ystävätkään eivät tiedä todellista tilannetta.
Tietenkin pitäisi osata erottaa oikea, sairaudeksi luokiteltava masennus tilapäisestä mielialan laskusta, joka kuuluu normaaliin elämään. Ehkä kuvasi masennuksen muodikkuudesta on osittain julkkisten "joo mulla tuli bänksit ni olin kuukauden tosi pahasti masentunu ja halusin kuolla" - haastetteluista?
Siitä olen aivan samaa mieltä, ettei pelkkä lääkitys poista masennuksen syitä. Ylipäätään lääkkeet ovat usein vain tuki paranemiselle. Sellainen, että pystyy edes yrittämään. Ja niitä lääkkeitä jaellaan tosiaan aika heppoisin perustein. Itsellä on ainakin lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat menneet hakemaan tilapäistä apua esimerkiksi pitkään jatkuneisiin uniongelmiin ja lääkäri on heti määritellyt vaikeasti masentuneiksi ja törkännyt mielialalääkereseptin kouraan. Samoin, kun olen jotunut hakemaan apua paniikkihäiriöön, että pysyisin toimintakykyisenä, on lääkäri usein tarjonnut pelkkää lääkitystä - mainitsematta sanallakaan esimerkiksi terapiaa tai kyselemättä mitään elämäntilanteestani.
Siinä mun mietteitä asiasta. Toivottavasti ilmaisin itseni edes jotenkin selkeästi.
Posts: 1,249
MissKoo, 6.9.2008 17:43:
Mutta mikä siinä on syynä, että ihmiset masentelee niin paljon?
-Fyysiset sairaudet (oireisiin voi kuulua mt-häiriöitä)
-Muut mt-häiriöt kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia, ahdistuneisuushäiriöt, persoonallisuuhäiriöt, PTSD jne.
-Muut vaikeat vastoinkäymiset, äkilliset elämänmuutokset jne.
MissKoo, 6.9.2008 17:43:
Eikö nykyään enää kestetä vastoinkäymisiä ja ikäviä tilanteita, vai mikä on?
On niitä mt-ongelmia ollut muulloinkin kuin 1990-2000 luvuilla.
Ja ei, kaikki ei "kestä" masentumatta joko yksittäisiä tai jatkuvia vastoinkäymisiä.
Masennukseen ei edes tarvita vastoinkäymisiä; se voi iskeä hetkenä jolloin kaikki on järjellä ajateltuna todella mainiosti.
MissKoo, 6.9.2008 17:43:
Kyllä muakin on monta kertaa harmittanut ja itkettänyt oman elämän käänteet, mutta näin jälkikäteen ajateltuna en ole koskaan ollut masentunut mistään.
Hyvä, toivotaan ettet koskaan tule masennusta kokemaan.
MissKoo, 6.9.2008 17:43:
Sitten tiedän näitä tälläisiä tapauksia, että masennusta käytetään tekosyynä kaikkeen. Jos on tehnyt jotain väärin tai on joku huono luonteenpiirre, niin laitetaan se masennuksen piikkiin.
Itse en ole törmännyt vastaavaan koskaan (en nyt ainakaan äkkiseltään muista), vaikka olen keskustellut satojen masentuneiden kanssa.
Olen huomannut, että masennus on usein ihan ihka oikea syy siihen miksi käyttäytyy eri tavoin kuin tavallisesti. Valehtelua, manipulointia sekä tekosyitä tulee usein tiettyjen persoonallisuushäiriöisten suusta, jotka hekin voivat olla masentuneita.
MissKoo, 6.9.2008 17:43:
Ja silloin kuin pitäis tehdä jotain ei niin kivaa, vaikkapa duunia, niin masentaa niin hitosti, mutta sittenkun pitäisi bilettää, ei masennakaan enää yhtään. En tietenkään väitä, että suurin osa tekisi näin, mutta jotkut tekevät. Onko se sitten oikeaa masennusta?
Sehän voi olla vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö; toisinaan menee lujaa, sitten mennään rytinällä alas ja taas tullaan ylös. Joskus eletään sekamuotoista jaksoa jolloin masentaa ja menojalkaa vipattaa yhtä aikaa kera karsean ahdistuksen.
Hypomanian sekä manian oireisiin kuuluu usein "biletyshimo", sen sijaan moni ei kykene keskittymään mitenkään työhön ajatusten vilkkauden yms. vuoksi.
Onhan monet työkyvyttömiäkin esim. masennuksen vuoksi, eikä se tarkoita sitä että on koko loppu elämänsä täysin toimintakyvytön. Kyllä eläkkeellä olevan masentuneenkin pitäisi saada ihan vapaasti nauraa, jos naurattaa ilman että joku alkaa syyllistämään siitä miten nyt masentunut ihminen voikaan hymyillä kun ei työhönkään pysty.
Masennustakin on niin monenlaista sekä eriasteista. Myös masentuneella voi olla joskus kivaa ja ok päivä. Sekin kannattaa muistaa, ettei monista masennus näy ja monet toteavat, että kaikki voimat kuluu siihen, kun yrittää väkisin peitellä sairauttaan.
On useita tapauksia, joissa henkilö on tappanut itsensä masennuksen vuoksi, vaikka on 2 tuntia sitä ennen ollut "aivan normaalin oloinen". Niin masentunutkin kuin esim. psykoottinen kykenee skarppaamaan tiettyyn rajaan asti tiettyjen ihmisten edessä.
Posts: 60
Charles Eisensteinilla on vähän vaihtoehtoinen näkökulma masennukseen ja ahdistukseen...kannattaa lukea tämä artikkeli ja muitakin jäbän ajatuksia. Itselle ainakin löytyi paljon rakentavampia vastauksia kuin lääketieteeltä...
http://www.realitysandwich.com/mutiny_soul
http://www.realitysandwich.com/mutiny_soul
Posts: 3,891
Posts: 692
Posts: 109
miino, 18.9.2008 19:35:
Charles Eisensteinilla on vähän vaihtoehtoinen näkökulma masennukseen ja ahdistukseen...kannattaa lukea tämä artikkeli ja muitakin jäbän ajatuksia. Itselle ainakin löytyi paljon rakentavampia vastauksia kuin lääketieteeltä...
http://www.realitysandwich.com/mutiny_soul
Thnx...tää avas aika paljon asioita ja herätti ajatuksia.
Posts: 83
Tuo linkin teksti oli todella, todella fiksua... Itseasiassa olen ennenkin ajatellut itsekin mm. niin että masennus on jokin häläri siitä että varottaa ihmistä itteesä että jokin on pielessä ja kannattaa alkaa miettii juttuja et mikä auttas asiaa... mut sit mä vähä ihmettelen sitä ku itel iski tos yhes välis masennusta _vaikka_ ei pitäs olla mitn syytä ja silti tuntuu että se syy on siellä ja ainut mikä tuli mieleen oli mun menneisyys taas kummittelee.. ja miten siitäki pääsis eroon.. ku ei sitä tietoisesti ajattele vaan se tulee jotenkin niin tiedostamatta, en oo vaan vissii käsitelly sitä asiaa loppuun niin se kummittelee siellä niin kauan ku se on käsitelty... tällänen tuli mieleen, sorkke avautuminen :P
Posts: 1,043
Posts: 3,891
Pystyyks jengi juomaa näiden lääkkeiden kera. Mä vedän seronilia ja oon joutunu jättää viinan koknaan pois, kun palautumiset rupes kestää viikkoja. Perinteinen krapula olis siihen olotilaan verrattuna todella miellyttävä. Kaikki oireet mihin lääke auttaa palaa hetkessä takasin... Nyt yli vuosi juomatta...