Tervehdys kaikille.
Sivulla 89
^Kit aloitteli keskustelua seurustelevien vaihto-opiskelusta ja
Hansu ja
sapeli vastasivat jotain, mutta se sitten jäi, joten tässä uudestaan:
Onko Klubbarin seurustelevilla ihmisillä kokemuksia vaihto-opiskelusta?
Oma tilanne on sellainen, että joskus lukioaikana japanin kurssilla haaveilin, että
kun opiskelen yliopistossa niin lähden vaihtoon (ai mitennii optimisti?), mutta en sitten päässyt suoraan lukiosta yliopistoon, ja sitte sairastuin ja kaikenlaista tapahtui, ja unohdin koko idean, kunnes nyt tänä kesänä (eli 6-7 vuotta myöhemmin) tajusin, että mulla alkaa nyt syksyllä eka vuosi maisteriohjelmassa eli teoriassa pitäis tuutata gradu pihalle ja siirtyä työelämään kahden vuoden päästä - paitsi ettei oman alan töitä ole tarjolla, joten kiirettä ei ole.
Kurssikavereita on muutamia lähdössä kuka minnekin ensi lukuvuoden aikana, mutta myöhäisheränneenä mun seuraava mahdollisuus jättää hakupaperit on vasta tammikuussa -> lähtö ois syksyllä 2008 tai keväällä 2009, ja pois kuvioista olisin n. 9kk, ja sijainti ois todennäköisesti Sapporossa Pohjois-Japanissa. Eli lentoliput on sen hintaisia, etten kesken vaihdon kyllä tulisi moikkaamaan kotiväkeä, ja reaaliaikainen yhteydenpitokin vois olla kinkkistä. En oo ihan varma mitä aikaero on, en ole ehtinyt selvittää kaikkia yksityiskohtia, kun olen niin vasta koko lähtemisen keksinyt..
Kotikuviot puolestaan on sellaiset, että olen tuntenut parhaan ystäväni ja rakkaan avomieheni kolmisen vuotta, joista reilu kaksi ollaan seurusteltu ja reilu vuosi asuttu yhdessä. Meillä on paljon yhteistä uravalinnasta (kuvataideopettajia tulee molemmista) harrastuksiin ja perhetaustaan. Toisaalta ollaan hyvin itsenäisiä (bileissä käyn aina yksin, koska mieheni on karvainen hevari; ja iso osa kotonaoloajastakin kuluu vierekkäisissä huoneissa kumpikin omalla tietokoneella), mutta toisaalta ei olla oltu koko seurusteluaikana erossa toisistamme yli kolmea viikkoa.
Sanoisin, että meidän suhde on vakaalla pohjalla. Pohjimmiltaan me halutaan tulevaisuudelta/ elämältä samoja asioita. Meillä on ollut mm. puhetta omasta talosta (=teollisuushallista, että mahtuu kahden taiteilijan romut
) ja jopa lapsista, vaikka mieheni puoleksi leikillään epäileekin, että jos yhdistetään minun ja hänen geenit, lapsesta tulee niin multi-allerginen ja heikko, että sen pitää elää steriilissä kuplassa...
Minä olen joskus ennen kuin aloimme seurustella, matkustellut jonkin verran, mutta en koskaan ole ollut pois Suomesta yli 3 viikkoa putkeen. Moni asia jännittää, vaikka keksin monta hyvää syytä lähteä nyt kun olisi ainutlaatuinen mahdollisuus.. koska jos lykkään enää yli tammikuun hakemista niin ei taida olla enää asiaa minnekään. Yliopisto sanoo, että "Nyt heti tulos ja sitten ulos. Kiitos näkemiin."
Ilman seksiä olen ollut enimmillään muistaakseni 8kk putkeen, joten siihen ei tulis ko kuukausi lisää kestettävää... Mutta toki olen nyt tottunut liian hyvälle ko saan kerran päivässä, päivittäin joka päivä.
Mies ei ole innostunut lähtemään mukaan (vaikka kuinka yritin markkinoida ohjelmointi- ja pelisuunnittelu yms. media-asioita), koska viihtyy hyvin kotona eikä halua tehdä niin suurta sijoitusta (tähän asti ollaan kumpikin kituuteltu ilman opintolainaa), ja lupasi odottaa, enkä aio yrittääkään pakottaa, joten asia on sillä selvä (yeah right), muttaaa.. Olen silti vähän ahdistunut kun kelaan tätä asiaa päivittäin, että "toisaalta A ja toisaalta Ö". Tuntuu, että tulen ehkä hulluksi.. Ilmoittauduin silti japanin jatkokurssi II:lle ja yritin junailla kurssivalintoja niin, että ois jotain järkeä tässä touhussa - lähdin tai jäin.
Syy miksi märsään asiasta Klubbarin foorumissa on, että mulla ei ole ketään, kenen kanssa vaihtaa ajatuksia asiasta. Omista ystävistäni kaikki vaihtoon lähteneet/ lähtevät ovat joko olleet sinkkuja, jotka eivät ole tilivelvollisia kenellekään, tai ovat lähteneet yhdessä kumppanin kanssa. Tai sitten oli se yksikin sankaritar, joka lähti kolmeksi kuukaudeksi Tukholmaan vaihtoon ja kävi välissä mutkan kotona. Ei ihan sama asia, minun mielestäni..
En ole lähdössä pakoon huonoa elämää: mulla on täällä ok-töitä, kivoja harrastuksia, keskeneräiset opinnot, ihana mies, kaikki sukulaiset.. Mulla vain haluttaisi nähdä maailmaa ennen kuin on halli-asuntolaina ja parkuva kupla-lapsi. Eli yksinkertaistettuna ongelma on siinä että "I can't have my cake and eat it too, so what to do?"
Any thoughts anyone?
)?
