SEUKKAUSLUUKKU

Cloudberry, 18.8.2007 19:41:
Tervehdys kaikille.

Sivulla 89 ^Kit aloitteli keskustelua seurustelevien vaihto-opiskelusta ja Hansu ja sapeli vastasivat jotain, mutta se sitten jäi, joten tässä uudestaan:

Onko Klubbarin seurustelevilla ihmisillä kokemuksia vaihto-opiskelusta?

Joops, just itse muutin vähintään vuodeksi ulkomaille (työ) ja rakkaani jäi suomeen koska sil o noit bändi yms juttuja koulun lisäks suomessa.ollaan alusta asti oltu kaukosuhtees,tosin kesät tietty yhessä mutta kuitenkin.Nyt oon ollu täällä 2viikkoa ja tuun suomeen seuraavan kerran vasta 19.12 ja oon reilun viikon ja lähden taas.Luulen et tää on tonille paljon raskaampi pala kuin mulle, mä oon tottunut selviytyy ja elää yksin ja matkustamaan ja tapaan helposti uusia ihmisiä ja pidän siitä.Eihän tää helppoo oo todellakaan,mutta suhde on sen verra hyvällä pohjalla että en usko sen kovasti kärsivän täst mun reissusta.Tosin eihän sitä koskaan voi varmaks sanoo vaikka kuinka siltä NYT tuntuis..asiat muuttuu juu nou.. ja ihmiset kans

kai mä yritän sitä vähän sanoo etten todellakaan kadu päätöstä lähtee tekee omaa uraa.Jos se tarkoittaa sitä että suhde ei kestä niin sen suhteen ei varmaan ollut tarkoituskaan,mutta ainakin nyt on kova luotto "meihin" ja aika sen näyttää mikä totuus on.Kaippa se riippuu nii henkilöistä yms...kännykät,mese,netti ja skype auttaa aika paljon tilanteessa mis ollaan nyt.eihän se läheisyyttä korvaa mutta valinta on tehty ja siinä pysyn.. kiitos.

soile, 27.8.2006 15:54:
---
soile, 27.8.2005 20:04:
3 vuotta Hollen kanssa. <3

---

---

> 4

---

> 5
Kuin nopeesti tää aika oikein kulkee??

soile, 28.8.2007 11:01:
---
soile, 27.8.2006 15:54:
---
soile, 27.8.2005 20:04:
3 vuotta Hollen kanssa. <3

---

---

> 4

---

---

> 5
Kuin nopeesti tää aika oikein kulkee??

Vuodessa aika kuluu 12 kk:n verran

toma, 26.8.2007 01:57:
---
Anselmi, 20.8.2007 19:08:
Yhtä helvettiä. Mikään ei ole kauheampaa kun olla jatkuvasti erossa ihmisestä jonka kanssa haluaisi olla eniten. En suosittele kaukosuhdetta(Oli sitten kyseessä vaihto-opiskelu tai muu tilapäinen pitkäaikaisempi poissaolo) kenellekkään (no en kyllä seurustelua ylipäätäänkään*nauru*). Itsellä niissä muutamissa elon tärkeimmissä suhteissa tullut välimatka
kuvioihin mukaan. Sekä paljon on sivusta saanut tätä riemua seuraa. Aika menee kokonaisvaltaiseen odottamiseen ja sitten kun toisen näkee on odotukset ja vastaavat niin isot, että vaikea olla mitenkään normaalisti. Erilleen kasvamisen riski on erittäin suuri, koska vähintäänkin toinen kokee jotain uutta ja mullistavaa, eikä pysty sitä mitenkään kunnollisesti toisen kanssa jakamaan. Se että tilanteelle silloin ei voi mitään aiheuttaa helposti sitä että purkaa pahaa oloaan toiseen. Johan lentää banaanit ja omenat pitkin seiniä ja potkitaan toista jalkaan.

---

Oletko koittanut irkata päivittäin

Toi muuten toimii vain sellasissa tilanteissa joissa molemmat
osapuolet on paikoissa joissa tohon on mahdollisuus ;)
Onneks on tekstarit yms.

Itselläni siis puolen vuoden jakso menossa kumppanin kanssa
eri mantereilla, toinen osapuoli kehitysmaassa johon yhteydenpito
välillä vähän liiankin hankalaa. Jakso katkaistaan puolesta välistä
siten että lähden itsekin vähän seikkailemaan kuukaudeksi.
Rankkaa on ollut mutta toistaiseksi se on kaikki toiminut
lähinnä yhdessäolopäätöstä lujittavasti, yhteisenä kokemuksena.
Riippuu ihan täysin suhteen sisäisestä dynamiikasta onnistuuko
etäsuhde vai ei, ja miten pitkä erossaolo on molemmille liikaa.
Meillä tämä jakso ei tunnu edes miltään riskiltä, kun toisille pareille
tuntuu olevan kuukausikin liikaa. Ylipäätään pitkäaikainen erossa
oleminen on tietyllä tapaa koetinkivi suhteelle, ja siinä tulevat
esiin varsin kouriintuntuvasti molempien tunteet, tavoitteet ja toiveet
suhteessa. Jos toinen osapuoli alkaa hannailla kun pitempiaikainen
ero tulee puheeksi, niin se kertoo varmasti jotain sitoutumisen asteesta
ja tunteen syvyydestä.

Tuskaahan tää välillä on, ja tuntuu että elää vain tulevaisuuden
odotuksessa, mutta kun tarkastelee tätä koko elämän aikavälillä niin
mittakaava asettuu kohdalleen - puoli vuotta on kuitenkin hyvin lyhyt
aika.

Karski, 28.8.2007 12:00:
Riippuu ihan täysin suhteen
sisäisestä dynamiikasta onnistuuko etäsuhde vai ei, ja miten
pitkä erossaolo on molemmille liikaa. Meillä tämä jakso ei tunnu
edes miltään riskiltä, kun toisille tuntuu olevan kuukausikin liikaa.
Ylipäätään pitkäaikainen erossa oleminen on tietyllä tapaa
koetinkivi suhteelle, ja siinä tulevat esiin varsin kouriintuntuvasti
molempien tavoitteet ja toiveet suhteessa. Jos toinen osapuoli
alkaa hannailla kun pitempiaikainen ero tulee puheeksi, niin
se kertoo varmasti jotain sitoutumisen asteesta.

Tuskaahan tää välillä on, ja tuntuu että elää vain tulevaisuuden
odotuksessa, mutta kun tarkastelee tätä koko elämän aikavälillä niin
mittakaava asettuu kohdalleen - puoli vuotta on kuitenkin hyvin lyhyt
aika.

Jep - olen samaa mieltä melkein kaikesta. Itselläni siis edessä reilun vuoden erossaolo yhdellä tai kahdella visiitillä rakkaaseeni. Asiaa helpottaa (ainakin minulla) huomattavasti se, että tämä oli tiedossa kun häneen tutustuin, ja siten on ollut aina "osa pakettia". Call me weird, mutta mä oon aika hyvä hyväksymään tuollaisia asioita, ja kun sen olen saanut tehtyä, se toimii myös suoraan tunnetasolla. Tietty käytäntö voi tulla osoittamaan toisin tuossakin :D

Tietenkin asiaa helpottaa se, että saan toisen rakkaani yllättäen jo 4 kk päästä luokseni, alunperin nimittäin oli suunnitelmissa, että molemmat olisivat olleet poissa tuon reilun vuoden. Se olisi jo tehnyt varmaan tiukkaa, mutta nyt ei kyllä uskoakseni tule olemaan paha rasti.

toma, 28.8.2007 12:07:
Tietty käytäntö voi tulla osoittamaan toisin tuossakin :D

Varoituksen sana näin etukäteen: niinku
tiedät niin asian kokeminen on aina eri asia kuin sen
tiedostaminen ja/tai ymmärtäminen. Mäkin olin
valmistautunut mielestäni tähän jaksoon varsin
hyvin, ja sinut tilanteen kanssa, mutta arkipäivän
kokeminen ilman yhtä olennaista tekijää on
silti ihan eri tavalla raastavaa kuin olin ajatellut.

Toisaalta sitten juuri nää kaikkein karheimmat
arkikokemukset on kasvattanu tunnetta siitä, että
just tää arkipäivästä nyt hetkellisesti puuttuva henkilö
on osa mun elämää, ja siten vahvistanut omistautumista
suhteelle. Uskoisin että just teidän tapauksessa homma
toimii suurinpiirtein samoin :)

Tästä vaihtoonlähtemisestä... Itsekin olen miettinyt aihetta jonkin verran. Olin mielessäni hieman suunnitellut, että lähtisin kenties kolmantena yliopistovuotena vaihtoon/ulkomaille. Aloitan nyt toista vuotta. Ja tosiaan myös seurustelen... hieman ristiriitaisia tunteita mietinnöt herättävät. Jos haluaa näitä vaihtojuttuja ensi lukuvuodeksi, niin pitäisi alkaa suunnittelemaan melko pian, kun niitä pitää hakea suht aikasin. Jos sitten haluaa esim. work&travel reissulle, niin sen pystyy toki päättämään myöhäisemmässä vaiheessa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni seurustelen pidemmän aikaa. Mietin, että mikä tilanne on keväämmällä, vuoden tai vuosien päästä. En toki tässä tilanteessa näe, että meillä olisi mitään ongelmia, tai mitään sellaista :), ei ollenkaan. Mutta myös mietin, että siirtäisikö tätä mietintöä enemmän tulevaisuuteen, katsoa, miltä silloin näyttää tilanne. Optimihan kuitenkin olisi, etten seurustelisi silloin, kun haluan ulkomaille lähteä. Vielä kun on noita yliopistovuosia jäljellä.

Toisaalta pelkään, että vain lykkään tätä eteenpäin.... Kesällä olin kolmen viikon reissussa ja silloin sain jo esimakua, ikävä oli hirmuinen :(. Tämä kokemus hieman pelästytti, mietin, miksi teen tämän... Olihan kokemus tosiaan hieno, mutta ikävä varjosti. Ihmiset sanovat, että kyllä se siitä, kun menee alkuhuuma ohi ja niin pois päin, että silloin ei ikävöisi niin paljon, mutta tiedä sitten, meneekö noin. En haluaisi lykätä asian ajattelua, muttamutta päätöksen tekeminen jännittää. Vaikka tosin epäilenkin, että päätyisin lähtemään maailmalle.

Mietin myös, että jos en olisi maailmalla niin pitkään. Vaikka puoli vuotta? Tosin, olen puhunut vaihdossa olleiden ihmisten kanssa ja he sanovat, että ensimmäinen puoli vuotta menee vasta "tutustumiseen ja uuteen tilanteeseen sopeutumiseen". Mielipiteitä tästä? Kannattaako lähteä vaihtoon esim. puoleksi vuodeksi? Ehtiikö siinä ajassa mitään? Tämä lihavoitu siksi, että jos ei jaksa lukea koko tekstiäni, niin huomaisi ees kysymyksen :D

Tottakai on myös pelkoa, että miten kävisi suhteelle. Tosin, kuten Mellu- kirjoitti "Jos se tarkoittaa sitä että suhde ei kestä niin sen suhteen ei varmaan ollut tarkoituskaan". Toinen puoliskoni on sanonut, että jos haluat lähteä, niin lähdet, että hän ei halua olla esteenä. Jos jäisin, luulen että tieto, että jään hänen takiaan olisi hänellekin pieni taakka, ja silloin tulisi muistaa, ettei se ollut hänen "vikansa" että jäin, vaan että sen itse päätin ja itseäni saan syyttää, jos nikseen tulee. Toisaalta, monessa näissä teksteissä olikin katumusta siitä, että sittenkin jäi, eikä lähtenyt toteuttamaan itseään.

Joten... laitan asian taas hautumaan. Lähteäkö vaiko eikö, kuinka pitkäksi aikaa, minne, mitä tekemään etc. ...?

Karski, 28.8.2007 12:16:
Toisaalta sitten juuri nää kaikkein karheimmat
arkikokemukset on kasvattanu tunnetta siitä, että
just tää arkipäivästä nyt hetkellisesti puuttuva henkilö
on osa mun elämää, ja siten vahvistanut omistautumista
suhteelle. Uskoisin että just teidän tapauksessa homma
toimii suurinpiirtein samoin :)

Samoin. Pieni testaus on aina hyvästä, ja kirkastaa kyllä asioita niin hyvässä kuin pahassa (joka sekin on loppupeleissä vaan hyväksi).

RainChild, 28.8.2007 12:22:
Ihmiset sanovat, että kyllä se siitä, kun menee alkuhuuma ohi ja niin pois päin, että silloin ei ikävöisi niin paljon, mutta tiedä sitten, meneekö noin.

Ihmiset sanoo kyl kaikenlaista paskaa, se on tullut havaittua
Omasta kokemuksesta ja muutaman vanhemman/pitempäänkin
yhdessä olleen pariskunnan erossaolokertomusten perusteella
ikävän luonne korkeintaan muuttuu. Ehkä ihan tuoreissa
suhteissa on mukana paljon enemmän epävarmuutta,
mutta toisaalta vakiintuneesta pitkäaikaisesta kumppanista
erossa oleminen on vähän niinkuin yrittäisi sopeutua
olemaan ilman vasenta kättä - jotain sellaista puuttuu,
josta on tullut olennainen osa omaa elämää ja maailmaa.

Cloudberry, 18.8.2007 19:41:
Onko Klubbarin seurustelevilla ihmisillä kokemuksia vaihto-opiskelusta?

Taannoin oli tarkoitus lähteä ulkomaille puoleksi vuodeksi duuniin, mutta silloisen parisuhteen toinen osapuoli antoi aika jyrkästi ymmärtää ettei moisesta olisi hyvä heilunut, joten jäi sitten menemättä. Sinänsä niin oli varsin hyvä ja siitä seurasi sattuman kaupalla monia hienoja hommia, jotka olisivat jääneet tapahtumatta mikäli olisin päättänyt lähteä.

Tällä hetkellä harkinnan alla on jälleen puolen vuoden ajanjakso ulkomailla, mutta tällä kertaa olen itse se pykivä osapuoli. Yleensä en näe tällaisia asioita suurempana ongelmana, koska kyseessä ei kuitenkaan ole Timbuktu ja lentokoneet lentävät. Siitä huolimatta jostain syystä epäröittää kovin. Pystyn kyllä erossa olemiseen, mutta en halua sitä ja se on nyt tässä aika paljon määräävä tekijä. Toisaalta puoli vuotta on loppujen lopuksi tavattoman lyhyt aika, joten saapa nähdä.

*vaakakuppeil*

Nyt joudumme duuniasioiden takia olemaan erossa pari päivää, yhyy

Kyllä vielä tässäkin vaiheessa on rakasta ikävä vaikka ollaan oltu yhdessä yli 8 vuotta... Lähinnä olo on halju, että jotain puuttuu. Ja nukkuminen yksin on jotenkin outoa. Pe onkin sitten ihanaa kun pääsee kotiin oman kullan viereen

Jone, 28.8.2007 15:37:
Sinänsä niin oli varsin hyvä ja siitä seurasi sattuman kaupalla monia hienoja hommia, jotka olisivat jääneet tapahtumatta mikäli olisin päättänyt lähteä.

... ja toisinpäin.

Naisia tulee ja menee. Itse jätin vaihtoon menemisen väliin lukiossa siksi, että seurustelin. Siitä tytöstä erosin puol vuotta myöhemmin. Mitä nyt jäi käteen? Okei, pitempi teinisuhde, mutta arvokas vaihto-oppilaskokemus jäi väliin.

Mielestäni jos on tilaisuus, kannattaa lähteä. Jos se on Tosi Rakkautta(C)(TM), niin se kestää vuoden erossaolemisen. Jos ei, niin sitten se ero paukahtaa kuitenkin jossain vaiheessa.

Makuasia toki. Itse lähtisin.

Mellu-, 26.8.2007 02:24:
---
Cloudberry, 18.8.2007 19:41:
Tervehdys kaikille.

Sivulla 89 ^Kit aloitteli keskustelua seurustelevien vaihto-opiskelusta ja Hansu ja sapeli vastasivat jotain, mutta se sitten jäi, joten tässä uudestaan:

Onko Klubbarin seurustelevilla ihmisillä kokemuksia vaihto-opiskelusta?


---


Joops, just itse muutin vähintään vuodeksi ulkomaille (työ) ja rakkaani jäi suomeen koska sil o noit bändi yms juttuja koulun lisäks suomessa.ollaan alusta asti oltu kaukosuhtees,tosin kesät tietty yhessä mutta kuitenkin.Nyt oon ollu täällä 2viikkoa ja tuun suomeen seuraavan kerran vasta 19.12 ja oon reilun viikon ja lähden taas.Luulen et tää on tonille paljon raskaampi pala kuin mulle, mä oon tottunut selviytyy ja elää yksin ja matkustamaan ja tapaan helposti uusia ihmisiä ja pidän siitä.Eihän tää helppoo oo todellakaan,mutta suhde on sen verra hyvällä pohjalla että en usko sen kovasti kärsivän täst mun reissusta.Tosin eihän sitä koskaan voi varmaks sanoo vaikka kuinka siltä NYT tuntuis..asiat muuttuu juu nou.. ja ihmiset kans

kai mä yritän sitä vähän sanoo etten todellakaan kadu päätöstä lähtee tekee omaa uraa.Jos se tarkoittaa sitä että suhde ei kestä niin sen suhteen ei varmaan ollut tarkoituskaan,mutta ainakin nyt on kova luotto "meihin" ja aika sen näyttää mikä totuus on.Kaippa se riippuu nii henkilöistä yms...kännykät,mese,netti ja skype auttaa aika paljon tilanteessa mis ollaan nyt.eihän se läheisyyttä korvaa mutta valinta on tehty ja siinä pysyn.. kiitos.

ihan ku lukis omat ajatukset.... tyttö lähtee ulkomaille opiskeleen ja meikä jää tänne porskuttamaan. suhde parhaimmillaan ja niinkuin sanoit, luotto kova meihin...

Se "pitää löytää joku joka tekee musta kokonaisen"-ajattelu, mitä monella tuntuu olevan on kyllä ihan väärässä.

oikeesti ne kaks ihmistä sulautuu kiinni vaan sen verran että niistä tulee siiamilaiset kaksoset, jotka elää omia elämiään, mutta joiden pitää pysyä suht lähellä toisiinsa, koska eihän se iho hiveen pitkälle veny*joo*

MULLA ON MAAILMAN PARAS POIKKIS!!

Moi, mä tulin tänne.

Huokail. Jos menis jatkamaan sohvakäpertelyä.

Eilen tuli vuosi täyteen It's been a good year

*edit P.s. Ihana vkonloppu takana :)

surrurrurrur.
Täällä surrattu vuosi.
pörrör.