mrx, 24.5.2005 14:38:
---
Verano, 23.5.2005 13:29:
---
Dj-Xcosmo, 23.5.2005 13:06:
hhahha...nyt muija lähettää et "älä toivo liian vakavaa juttuu :/"
---
Ton kaiken kirjottamas perusteella sanoisin ettet kauheesti häviä, vaikkei tosta mitään tulisikaan. Vaikkeihan tilanne tietenkään mukava ole, jos olit jo ehtinyt ihastua.
---
Ja mistähän sä mahdat tietää paljonko tossa saattaa kyseinen henkilö hävitä..eipä tollasia arvioita voi tekstistä päätellä..muutenkin tuntuu että ihmiset dumaavat toisten ihmisten suhteita yms. liian helposti..itse olen päättänyt etten mene laukomaan toisten ihmisten suhteista hevon vittua, yleensä asioilla on kuitenkin kaksi puolta ja harvemmin sitä kuitenkaan tietää kaikkea toisten elämästä..suhde on kumminkin vain ja ainoastaan kahden ihmisen välinen asia..
En mahdakaan.
Käsittääkseni Dj-Xcosmo halusi yleisen "seurustelua vai tapailua" -keskustelun lisäksi kertoa vaikkakin esimerkinomaisesti omasta tilanteestaan ja ehkä saada ihmiset kommentoimaan sitäkin.
Kommenttini taisi olla myös hieman "lohdutteluksi" tarkoitettu; löydät varmaan paremmankin tms. Ja perustui siis ihan Dj-Xcosmon kertomaan. (ed. lisäisin vielä DJ-Xcosmolle etten nyt huvikseni lohdutellut vaan kaikesta huolimatta sain sellaisen kuvan, että paremminkin olisi tyttö voinut käyttäytyä.)
Olen itseasiassa samaa mieltä kanssasi, että tuollainen laukominen on aika typerää, koska todellakin suhde on siinä olevien kahdenkeskinen asia, josta ulkopuoliset eivät kaikkea tiedä. Toisaalta joskus kyllä on sellaisia tilanteita, että joku hyvä ystävä voi nähdä ulkopuolisena jotain mitä suhteen "syövereissä" oleva ei itse huomaa. Esim tilanteen johon on ajauduttu pikkuhiljaa ja siksi on jäänyt "huomaamatta" tai sitten suhteen toinen osapuoli ei halua myöntää itselleen vaikkapa sitä, että toinen osapuoli mahdollisesti pettää häntä, on väkivaltainen, kohtelee muuten huonosti tms. Esim yksi hyvä ystäväni asui ulkomailla ja seurusteli siellä, joten en kauhean läheltä suhdetta seurannut. Vasta vuosia jälkeenpäin olen tajunnut hänen kanssa puhuttuani kuinka huonosti mies häntä kohteli. Ystäväni on itsekin sanonut ettei suhteessa ollessaan tajunnut tilannetta, se kun kehittyi vähitellen ja aina välillä/ useimmiten mies tietysti oli ihana ja rakastava. Vasta saatuaan suhteeseen etäisyyttä hän on tajunnut, että hänen olisi pitänyt lähteä siitä aikaisemmin. Tunnen itse jonkin verran syyllisyyttä etten nähnyt missä jamassa suhde oli, enkä näin ollen auttanut ja tukenut ystävääni. Tietenki tuollainen suhteeseen "puuttuminen" täytyy tehdä hyvin hienovaraisesti eikä misssän nimessä niin että tuputtaa omaa näkemystään ainoana oikeana.