onomatopoeia, 15.5.2005 17:07:
---
vaavu, 13.5.2005 17:19:
Ja kun ay-liikkeen lobbaus on vuosia pönkittänyt tiettyjä aloja, erityisesti perusteollisuutta ja duunareita, on näiden alojen palkkakehityksen ja tuottavuuden välinen suhde katkennut. Onko siis mikään ihme, että työpaikat karkaavat teollisuudesta kiinaan, kun ay-liike on toiminnallaan ollut edesauttamassa työn kallistumista yli kipurajan?
---
Niin, kovat ovat ajat. "Me tarvitsemme välttämättä työsopimukseen ne muutokset, mitä tämä aika vaatii tuottavuuden esteiden poistamiseksi", sanoo Arto Tähtinen Hesarissa.
(jatkuu riipaisevana vertailuna isojen pahojen yritysten ja palkansaajien välisestä kuilusta)
Edelleenkin: miten tämä liittyy siihen, miten ay-liike on toiminut pahentaessaan Kiina-ilmiön seurauksia? Viet nyt asiaa pois alkuperäisestä kysymyksestä.
Niin kauan kuin elämme globaalissa markkinataloudessa, ja maailmassa jossa eri valtioiden välillä on jyrkkiä tuloeroja, siirtyy tuotanto rikkaista maista köyhempiin maihin. Ellei tuota ensimmäistä premissiä (eli globaalia markkinataloutta) muuteta palaamalla vanhaan protektionistiseen malliin, ei tälle ilmiölle voi yhtään mitään. Ilmiö jatkuu niin kauan, kunnes tuloerot ovat tasaantuneet maailmassa.
Suomen ja muiden rikkaiden maiden ainoa mahdollisuus on panostaa aloihin, joita ei voida siirtää muualle. Tällaisia ovat iso osa palvelualoista, tai sellaiset alat jotka vaativat erityisen korkeaa osaamista ja koulutusta tai kehittynyttä infrastruktuuria, tai sellaiset alat joilla pystytään uusilla innovaatioilla parantamaan työn tuottavuutta olennaisesti ja näin kompensoimaan korkeampia palkkakustannuksia.
Valitettavasti paperiteollisuus ei kuulu edellämainittuihin aloihin. Aivan samalla tavoin se hyvinkoulutettu intialainen tai kiinalainen pystyy valvomaan paperikonetta tai vaihtamaan kudosta tai tekemään muuta vastaavaa työtä, ja oletettavasti paljon pienemmin kustannuksin. Se, että Suomessa tällaisella poisvaluvalla teollisuuden alalla ruvetaan vaatimaan parempaa palkkaa (tai muuta vastaavaa etua, joka nostaa tuotantokustannuksia), vain nopeuttaa tuotannon katoamista Suomesta.
Tältä näyttää Stora Enson tulevaisuudennäkymät:
Mistä tämä teksti on otettu, jostain Stora Enson vuosikatsauksesta? Oletko miettinyt, että tuollaisessa kontekstissa viestin tarkoitus on antaa mahdollisimman positiivista kuvaa yrityksestä mahdollisena sijoituskohteena? Vähän toisenlaista arvioita taas esitetään niiden toimesta, joiden mukaan eurooppalaiset paperiyhtiöt ovat pahasti hinnoitelleet itsensä yli maailmanmarkkinahinnoista.
Paperiteollisuuden ansoiden kehitys:
Säännöllisen työajan tuntiansioiden muutos II/2003 - II/2004 paperiteollisuudessa oli hieman yli 3%. Keskimäärin se oli teknologiateollisuudessa hieman alle 3%.
Mutta jos lähtötaso on jo valmiiksi korkea, ei ole kauheasti mieltä vertailla viimeisen vuoden palkkamuutoksia.
---
vaavu, 13.5.2005 17:19:
Kaikkein suurin ongelma nykyisessä ay-liikkeessä on, että se ei puolusta niitä, jotka puolustusta tarvitsevat, vaan niitä, jotka pystyvät ja ovat riittävän röyhkeitä pistämään kampoihin. Missä on ay-liike kampanjoimassa sairaanhoitajien huonoa palkkausta vastaan?
---
Aika mielenkiintoinen vastakkainasettelu tuo paperimiehet vastaan sairaanhoitajat. Ikään kuin ne olisivat suoraan jakamassa samaa kakkua. Ay-liike on todellakin ollut aseeton hoitoalan taipuessa "markkinatalouden realiteetteihin" valtion ajaessa alas julkista sektoria. Jos paperimiehet ja ahtaajat sitten ovat ahneita ja röyhkeitä pystyessään vähemmän huonoon ansiokehitykseen, niin mitä on 10% sijoitetun pääoman tuottovaatimukset? Olisiko sairaanhoitajien palkat sitten parempia ilman ay-liikettä ja minimipalkkaa?
Kuten tuon alkuperäisen postini aloitin, mielestäni ay-liikettä tarvitaan tasapainottamaan työnantajien valtaa työntekijöihin nähden. Omissa silmissäni ay-liike vain on hassannut uskottavuutensa puolustamalla kovaäänisimmin niitä, jotka apua eivät tarvitse, ja jyräämällä kaikkein heikko-osaisimpien yli.
Ja kyllä tuo rinnastus sairaanhoitajien ja paperimiesten välillä on ihan validi. Samaa kakkua siinä ollaan jakamassa, kun ay-liike panostaa voimavaransa tietyn osapuolen auttamiseen, mutta jättää toisen oman onnensa nojaan.
Minä en kyllä kapitalistina alkaisi huudella oikeutuksen perään markkinataloudessa ellei sitten maailmankuvani olisi niin kieroutunut, että pääoman tuottovaatimukset ovat täysin moraalin ulkopuolisia välttämättömiä totuuksia.
Ei se olekaan moraalin ulkopuolella. Aivan hyvin voidaan keskustella siitä, onko pääomalle oikeus vaatia tuottoa. Ihan samalla tavoin voidaan pohtia, että onko oikein, että henkilö X lainaa henkilölle Y ilman korkoa 1000e pelattavaksi uhkapeleissä, siten että jos henkilö Y voittaa, hän maksaa 1000e takaisin, ja jos häviää, henkilö X menettää rahansa. Tämä vertaus on toki siinä suhteessa huono, että uhkapelistä ei hyödy kuin henkilö Y (no kasino ehkä ;)), mutta investoinneista hyötyvät myös ulkopuoliset uusien työpaikkojen muodossa.
---
ville, 13.5.2005 14:48:
Eiköhän verotaakka ole kasvanut kaikilla. Ainoa laskeva on ollut nimenomaan pääomavero ja osinkoverotus, jonka tarkoitus on ollut saada yritykset kasvamaan. Tässä on onnistuttu aika mallikkaasti.
---
"Ilpo Suoniemen mukaan keskimääräinen veroaste (tuloverojen osuus bruttotuloista) nousi 1990-99 kaikissa tulokymmenyksissä paitsi suurituloisimmassa 10 prosentissa."
Tämä ilmiö taas johtuu siitä, että ylimmissä kymmenyksissä tuloja pystytään järjestelemään palkkatuloista pääomatuloiksi. Tämä taas johtuu siitä, että ero palkkaverotuksen ja pääomaverotuksen välillä on niin suuri, osittain jyrkän tuloveroprogression vuoksi, osittain matalahkon pääomaveron vuoksi. Matalassa pääomaverotuksessa on siis kaksi puolta: toisaalta se edesauttaa investointeja ja sitä kautta työllisyyttä, toisaalta taas korkeaan palkkaverotukseen yhdistettynä se lisää tulojen optimointia ja pahentaa veropohjan rapautumista.
---
ville, 13.5.2005 14:48:
IMO yrittäjyys on aina henkilökohtainen riski, joka vaatii aivan toisella tavalla kanttia kun palkkatyössä oleminen.
---
Millä tavalla yrittäjän tai omistajan riski on suurempi kuin vaikka asuntovelalliselle yksinhuoltajalle työpaikan menetys?
Ei riski välttämättä olekaan sen suurempi, ainakaan kaikissa tilanteissa. Asuntolainan otto ja yrittäjäksi ryhtyminen ovat molemmat henkilökohtaisia riskejä, joita jokainen voi vapaan harkintansa mukaan ottaa. Yrittäjäksi ryhtyvä hyödyttää kuitenkin muuta yhteiskuntaa aivan toisella tavalla kuin asuntolainan ottaja: hän työllistää itse itsensä ja parhaassa tapauksessa vielä muitakin. Ja koska yhteiskunta hyötyy yksityisyrittäjistä, olisi yhteiskunnan myös järkevää tukea yrittäjyyttä ja yrittäjiksi ryhtyviä.