Ricke:
---
kuilu ja ponivarkaat:
Toki fysiikka voi keksiä uusia lakeja ja ulottuvuuksia, mutta unifikaatiota on imo mahdotonta saavuttaa esimerkiksi lauseen "haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta" ja "2+2=4" välillä.
---
Ja nimenomaan rajallisen ajan ja laskentakapasiteetin takia. Fysiikka voi saavuttaa luonnon perimmäistä olemusta kuvaavan yhteinäisteorian, joka siis oikeasti kuvaa kaikkia tapahtuvia ilmiöitä. Kokonaan toinen kysymys on se, pystytäänkö tällä teorialla käytännössä laskemaan kaikkia sen kuvaamia asioita. Todennäköisesti ei. Reduktio perimmäiseen mikroskooppisen teoriaan voisi siis olla olemassa, mutta se olisi käytännön metodein saavuttamattomissa.
Tää alkaa näemmä olemaan ihan mun suosikkivertauksia, mutta tuli tuosta ylläolevasta vahvasti mieleen Platonin ideaoppi, tai tässä kohtaa absoluuttisen idean (kaikki luonnonlait yhdistävä yhtenäisteoria/kaava) epätäydellinen heijastus todellisuuteen (tämän teorian/kaavan soveltaminen käytännössä). Teoria itsessään ei vielä kerro todellisuudesta mitään - ei ainakaan ennenkuin kaikki siihen liittyvät muuttujat saadaan asetettua järkeviin arvoihin, jotta riittävän suurella tarkkuudella voidaan mallintaa teorian kuvaamia asioita käytännössä. Kuten aiemmin todettiin: vain aivot voivat (toistaiseksi) täydellisesti simuloida omaa itseään, joten - koska maailmankaikkeus on (nykytiedon mukaan!) äärettömästi yksiä aivoja suurempi kokonaisuus ja, koska ihminen epätäydellisine aivoineen on itse osa tätä maailmankaikkeutta - koko maailmankaikkeuden sääntöjen typistäminen yhteen kaavaan tuntuu varsin megalomaaniselta, kun emme (vielä) kunnolla edes tunne omia aivojamme, saati sitten osaa luotettavasti mallintaa/ennustaa niiden käyttäytymistä ja sääntöjä toimintojen taustalla.
.pi.