Jälkeenpäin ajateltuna armeija-aika oli hiton hienoa, hauskaa ja muistorikasta. Parasta oli 5 viikon komennus apulaiskouluttajana Utin Laskuvarjojääkärikoulussa. Siinä hommassa oli munaa!!
1,183 posts, 60 pages, 592,150 views
patis:
---
ville:
Nykyisin en menisi johtajakoulutukseen.
---
Kaduttaako että kävit? Vai mikset menisi nykyisin?
William-78:
Itse suoritin siviilipalveluksen. En näin jälkeenpäin osaa selittää miksi, mutta hetken mielijohteesta lähdin kurkkaamaan koska sivarissa saa löhöillä himassa kaiket päivät.
Sitten pyydettiin ensimmäiseksi allekirjoittamaan eräs paperi, ja myöhemmin sain kuulla että paluuta tuon paperin jälkeen ei ole valinta tilanteeseen, eli sivarista ei pääse pois jos sinne kerran ilmottautuu, toisin kuin lähes jokainen minulle aikoinaan väitti. Sinäänsä ei harmita pätkääkään, löysin todella kivan palveluspaikan jossa sain tehdä atk-juttujani, sekä aina 15-16:00 pääsi omille teilleen.
Tähän väliin haluan heille jotka miettivät armeijan kurinalaisuuden tekevän hyvää, kertoa, että itse vietän jatkuvasti niin kurnialaista elämää aivan huvikseni, ettei moni armeijan treenauttaman kannata alkaa edes irvailemaan, eli rakastan fyysisiä rasitteita , enkä sinällään ole aseita/asepalvelusta vastaan. Itse olen vastaan sitä pakkoa, että menettää vuodeksi vapautensa.
Tiedoksi että jälkeenpäin sivarista ei ole ollut mitään haittaa, ihminen se on joka antaa esim työpaikoilla kuvan itsestään, ei historia. Päin vastoin, työkokemukseni on otettu plussana!
ELi.....jaaa.....mitä olin sanomassa? että ihan sama mihin menee, kunhan se on ohi, ja pian....sivari kesti järkyttävät 395päivää, joten ei siksi kaikkein paras vaihtoehto.
Ja minä taisin olla siellä keskuksessa ainoa joka treenasi jotain liikuntaa?
Harmittaa ehkä vähän se, että olisi ollut edes kiva kurkata mitä siellä armeijassa sitten tehään....
[muokattu 17.6.2004 23:36]