ALIEN, 17.4.2007 15:07:
Kuolema on luonnollinen osa elämää ja suru-aikansa kaikilla.
Kuolema saattaa olla luonnollinen asia. Viattomien ihmisten tappaminen ei kuitenkaan mielestäni ole luonnollista. Enkä minä tässä missään vaiheessa ole sanonut, että kenenkään pitäisi tehdä jotain erityistä. Jo se, että jonkun kuolema mielestäsi oikeastikin
on paha ja ikävä asia, kertoo se jo että koet jonkinlaista empatiaa.
Ja missä tämä täällä kaukaisessa suomessa käyty "empatia" sitten näkyy? Tai missä se ylipäätänsä tuntuu? Iltalehden ja -sanomien myynneissä that's for sure.
Se empatia näkyy esim. siinä, että annetaan ruoka-apua nälänhätää kärsiville maille, että tuetaan kehitysyhteistyötä, vastaanotetaan pakolaisia, pistetään pystyyn pakolaisleirejä missä niitä tarvitaan ja tuodaan lääkkeitä nille yms, lähetetään rauhanturvaajia jne. Ei kaikkia tietysti voi auttaa, se on utopiaa. En myöskään ymmärrä argumenttia, että ei voisi, tai saisi, tuntea empatiaa jos siitä ei ole mitään käytännön hyötyä.
En mä yksinkertaisesti kykyne tekopyhistelemään ja sanomaan, et "i feel the same", kun toisen koti on romahtanut, kädet amputoitu ja perhe menetetty. Pyrin pikemminkin auttamaan rakentamaan uuden elämän ja jatkamaan sitä. Mut täältähän se ei oikein onnistu, eikä rehellisesti sanoen löydy kiinnostusta mennä Irakiin asti rakentaa taloja tuntemattomille ja tuskin kovin monella muullakaan.
Ei tässä ole kyse siitä, että "I feel the same". Ei kukaan voi ymmärtää täysin miltä toisen kärsimys tuntuu. En minullakaan ole tahtoa mennä Irakiin. Ei ole sellaisia taitoja joilla voisin tehdä paljoakaan, en osaa rakentaa taloja enkä ole lääkäri. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että en toivo niille parempaa tulevaisuutta, tai että jos
voisin tehdä jotain, niin kieltäytyisin siitä. Joidenkin asioiden suhteen sinä tai minä emme voi mitään, se on ihan selvää. En kuitenkaan ajattele, että "paskat niistä kun en silti mitään niiden tilanteelle voi". Niiden tilanne voi kuitenkin minusta tuntua pahalta.