tbo, 18.7.2009 19:32:
Tärkein seikka taiteessa on kyky nähdä asiat totutusta poikkeavalta kantilta. Se on perusedellytys taiteen syntymiselle ja sen tekemiselle. Ilman sitä ei ole taidetta. Jos se puuttuu, asiat on ihan niinkun ne on aina ennenkin ollu, täysin tavallisia ja arkipäiväsiä.
Tässä olen kyllä ihan 100% samaa mieltä. Ihan pakko mainita tähän väliin, että onneksi se tuli huomattua/tajuttua ihan alkumetreillä kun aloitin oman valokuvaharrastuksen; se on nimittäin se linja jota lähdin alkujaan etsimään ja toteuttamaan. Tuoda esille klubipuolella tuttuja juttuja sellaisina joita niitä ei o totuttu näkemään:
1,
2,
3. Tuossa joku hassu esimerkki ihan alkutaipaleelta. Vastaavantyyppisiä juttuja on vino pino, mutta julkasin kuvat aikoinaan muualla kuin klubbarissa - eikä niitä enää internetistä löydy.
Sen suurempaa taidetta nuo ei ole, niistä ehkä kuitenkin näkyy mitä lähdin alkujaan hakemaan.
Jos sä alat valkkaamaan taidetta sen perusteella mikä on tehty "huumeissa" tai ei niin voin kertoa että laihaks jää tulos.
Siitä ei sinänsä ole kyse, että alkaisin valkkaamaan taidetta tuolta pohjalta. Ennemminkin siltä pohjalta (miten sen nyt laittais), että onko siinä enää mitään järkeä. Järki on ehkä sinänsä huono termi käyttää tässä kohtaa, taide kun harvemmin on järkiperäistä. Mutta ainakin omalla kohdalla taiteen pitäisi herättää
arvostettavia fiiliksiä.
Jokainen katsokoon taidetta siltä kannalta kuin parhaaksi tuntuu. Toki, mitä enemmän taidetta katsoo, sitä syvemmälle siihen menee jos vaan omat ominaisuudet antaa siihen myöten - itselläni ei onneksi anna, thank god. Vaikeaa olisi, jos ei saisi enää nautintoa "tavallisista asioista", vaan nautintoa hakiessa pitäisi mennä katsomaan seinälle liimattua vessapaperirullaa josta roikkuu homeinen nakki.
En sinänsä pidä itseäni taideasioissa tavan tumpelona (kukapa pitäisi), vaan ihmisenä joka pitää visuaalisista ja esteettisistä asioista. Jopa kuvista jotka herättää ajatuksia ja pistää miettimään. Mutta jos tuotoksen ymmärtämiseen pitäisi seota tästä vielä lisää, niin ei kiitos :)
Jos löydät taidesuunnan jonka historiaan ei joku tajuntaa laajentava kemikaali ole vaikuttanu saat banaanin. Seriously.
Onneks en pidä banaaneista :)
Mutta on typerää olla tiedostamatta taiteen ja päihteiden välistä yhteyttä, koska silloin näkee vain kolikon toisen puolen.
Siitä ei ainakaan omalla kohdalla ollut kysymys. Mutta omat lähtökohdat ajatella ovat yksinkertaisesti ne, että taidetta tekee ne joiden ajattelumaailma, ajatukset, ovat täysin erilaisia - muista poikkeavia. Pidän ihan täysin mahdollisena, jopa todennäköisenä, että on sekopäisiä taiteilijoita jotka tekevät hienoa taidetta ilman minkäänlaista tajunnanlaajentavaa ainesta. Se on siitä "luovasta hulluudesta" kiinni :) Jos tätä luovaa hulluutta haluaa vielä twiikata mömmöillä, niin se on ihan sen henkilön oma henkilökohtainen valinta - tuleeko taiteesta sitten parempaa vai ei. No. Sen tekijä päättäkööt itse. Tuleeko sellainen taide ymmärrettyä, sen päättäkööt katsoja :)
BTW, sun kuvat Konemetsästä oli...hyviä. Peruslaatua, hyvin pitkälle sellasta kädenjälkeä kuin mitä sulta on tottunu odottamaankin. Meikän silmään ehkä aavistuksen verran turhan teknisiä. Mut arvaanko kovin väärin jos sanon että sä pidätkin itseäs valokuvauksen puitteissa dokumentaristina enemmän kuin taiteilijana?
Toi "tekninen"-termi ois hauska saada avattua sellaiseksi, että itsekin sen ymmärtäisin. Nyt kun on jo kuitenkin kaksi ihmistä todennut, että kuvat on "liian teknisiä" tai "teknisesti liian hienoja". Tekniikka (valaisu, polttoväli, kuvakulma, jne) on kuitenkin vaan se pohja jonka avulla saadaan ulos se ruutu mitä halutaan. Se on totta, että en ole mikään taidevalokuvaaja, enkä halua ollakkaan. Henk.koht. ottaa pannuun useimmat taidevalokuva(aja)t. Ja nyt en puhu mitenkään klubiskenen kuvaajista - vaan ihan yleisesti. Lähden siltä pohjalta, että kuvan pitäisi puhutella katsojaa sekä sisällöllisesti että vahvasti myös visuaalisesti ilman, että tehdään ns tekotaiteellista paskaa (= mitää sanomaton sisällyksetön kuva, joka yritetään visuaalisella toteutuksella nostaa uusiin sfääreihin). Kuvan pitäisi aina kertoa jotain omaa tarinaa, edes pientä sellaista. Sehän se kuvataiteen haaste on, kertoa tarina yhdellä ainoalla kuvalla :) Dokumentoiva kuvaus taas kertoo tarinaa useammalla kuvalla jättäen vähemmän tulkinnanvaraa (mielestäni).
Siinä mielessä olen täysin dokumentaarinen kuvaaja, että dokumentoin klubikulttuuria parhaan mahdollisen (oman) näkemykseni ja kykyni mukaan. Voisin toki julkaista jokaisesta tapahtumasta vain ne 4-5 näyttävintä ruutua, mutta se ei tunnu jotenkaan oikeutetulta, ei bilettäjiä eikä itseäni kohtaan. Siinä mielessä taas en ole dokumentaarinen kuvaaja, että en ole sidoksissa millään asteella "teknisiin sääntöihin", jotka niin valitettavasti kahlitsee monia kuvaajia. FishEye -linssi esimerkiksi aiheuttaa ihottumaa kaikille niille jotka pitävät perinteisestä dokumentaarisesta kuvaamisesta ja ns "normaalipolttovälistä"; itse taas olen erityisen tykästynyt fish-eyn aiheuttamiin vääristyksiin ja linjoihin. Sinänsä on huvittavaa kirjoittaa, etten ole sidoksissa mihinkään monia kuvaajia kahlitseviin teknisiin sääntöihin, kun kuvani kuitenkin ovat aika dokumentaarisia ja samalta tuotantolinjalta. Mutta ne kuvat kertoo katsojalle siitä mistä itse pidän, siitä tavasta kuvata josta itse pidän. Se myös kertoo siitä suppeudesta mikä itselläni kuvaajana on. Jokaisella on oma tyylinsä tehdä asioita ja sen oman tyylin orjia jokainen on (veti sitten tajunnanlaajentajia sen suppeuden levittämiseksi tai ei).
Sanoisin että, luokittelisin itseni ehkä dokumentaariseksi köyhänmiehen taiteilijaksi. En tee yksittäisiä isosti kertovia taidekuvia, mutta en myöskään pelkästään tee dokumentaarisia kuvakokonaisuuksia. Esm bilekuvieni joukossa on monia yksittäisiä ruutuja jotka eivät tarvitse ympärilleen muita kuvia kertoakseen tarinansa - mutta kuvien joukossa on monia yksittäisiä ruutuja jotka ehdottomasti tarvitsevat ympärilleen muut kuvat :)
Konemetsän kuvien peruslaatu pohjaa myös suurelta osin siihen, että olin itselleni vieraassa ympäristössä, bileissä joissa en ole koskaan ollut. Bileiden fiilis ja sisältö oli myöskin itselleni suurilta osin vierasta. Silloin päälle menee melko puhtaasti dokumentoiva vaihde kun ei ole semmosta "yhteyttä" siihen mitä kuvaa. Se ei kuitenkaan estä ottamasta hyviä ja tyylikkäitä kuvia, se ainoastaan estää pääsemästä yksityiskohtaisesti pintaa syvemmälle, toistaiseksi :) Seuraava kuvausreissu samaiseen tapahtumaan on jo paljon helpompi syvällisemmän toteutuksen saavuttamiseksi :)
