tbo, 8.9.2006 18:37:
Se mikä tässä hommassa kusee on se, miten jengi on saatu uskomaan siihen et ne voi ostaa itselleen onnellisen elämän... *klip*
Minä ainakin ostan onnea itselleni joka viikko kustantamalla (omasta näkökulmastani) suht hintavaa harrastustani. Taide-elämykset tai auringon nousut ovat eittämättä jopa hienojakin juttuja, mutta jos tuohon harrastukseen ei olisi varaa, eivät ne sitä tyhjää paikkaa pystyisi täyttämään. Kutsukaa vain snobiksi, mutta jos jostain todella pitää, se ei valitettavasti katso hintaa.
Tyydyttäväksi elintasoksi lasken sellaisen europuskurivaran, joka estää koko taloutta romahtamasta jos muutaman kuukauden verran tuleekin heikommin rahaa sisään. Tyydyttävää elintasoa voi siis olla päivittäinen sushilounas tai väliaikaisesti jopa vain keitetty makaroni ketsupilla, mutta tyydyttävyyden tekee se, että pysyy omavaraisena.