ville:
Kyse on siitä, että saadaan motivoitua tiettyä ihmisryhmää tekemään enemmän töitä. Jotkut vaan saattuu saamaan kiksejä siitä, että tilillä on nollia nollan perään ja jos he ovat sen takia valmiita tekemään työtä uskomattomia määriä, miksi hommassa ei olisi järkeä?
Periaatteessa olen kyllä samaa mieltä tämän suhteen. Raha toimii motivaattorina ja vieläpä ihan hyvänä sellaisena, mutta jossain vaiheessa se motivaattorin määrä ei enää ole järkevässä suhteessa saatuun työpanokseen nähden. En tiedä tarkalleen mihin sen rajan voisi vetää, mutta kun puhutaan useista kymmenistä tuhansista euroista, niin on vaikea keksiä mitään hommaa, joka tuntuisi tuon summan arvoiselta.
Kilpailukyky ja sen säilyttäminen ei ole asia joka on taattu.
Mikäli oikeasti tehtäisiin kuten sanot eli määrättäisiin vaikka palkkakatto 5000e/kk, tässä maassa koettaisiin ennennäkemätön aivokato. Siinähän sitä sitten ihmeteltäsiin kun valtio panostaa korkeakoulutukseen jonka tulokset muuttavat maihin, joissa on oikeasti mahdollista saada korvaus tehdystä työstä ....
Hyvä pointti kyllä. Ei sitä tarvitse edes olla hirveän ahne, että tuntisi vaikkapa lääkärinä tekevänsä hommia pilkkahinnalla, vaikka todellisuudessa palkka riittääkin varsin kivuttomaan elämiseen. Suhteellisuudentajusta on globaalia puutosta - Jenkkilässä, jossa palkatkin ovat niitä houkuttelevimpia, varmaan enemmän kuin missään muualla.
Lähde? Kerro esimerkki, jossa henkilölle jää vähemmän käteen kun puhutaan puhtaasta palkkatulosta eikä valtion maksamista tuista.
Ei ole valitettavasti antaa muuta kuin nettilegendaa äidistä, joka sai pienen palkankorotuksen, jonka ansiosta veroprosentti nousi ja käteen jäi kymmenisen euroa vähemmän kuussa. Eihän tuo paljolta tunnu, mutta ei juuri motivoikaan. Meneehän tuo urbaanin legendan puolelle, mutta laskennallisesti se ei ole mitenkään mahdoton tilanne. Kaikki palkankorotukset kun eivät kuitenkaan ole mitään kymmenen tai kahdenkymmenen prosentin luokkaa.
Ihanaa ideologiaa ilman mitään todellisuuspohjaa.
Niin. Todellisuudessa on ihan mahdoton ajatus, että kansanedustajiksi hakeutuisi vain ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa asioihin.
Kansanedustajat päättävät tämän mm tämän maan talouspolitiikasta ja mua suoraan sanottuna hirvittäisi tilanne, jossa kyseiseen laitokseen ei hakeudu esimerkiksi talousalan osaajia sen takia, että kyseistä hommasta saa puolet siitä mitä tienaisi yksityisellä. Lisäksi kyseisessä paikassa työ on katkolla joka neljäs vuosi ja jotta työpaikan saisi uudestaan pitäisi tuhlata rahaa (=vaalikamppania). Mutta hei, eihän tällä ole väliä koska kansanedustaja on kutsumusammatti
Minua taas hirvittäisi hieman tilanne jossa kaiken maailman osaajat ja ei-osaajat pyrkisivät eduskuntaan nimenomaan sen palkkapussin perässä. Sellaisen asenteen omaavat ihmiset tuntuvat näin lonkalta huomattavasti alttiimmilta vaikkapa korruptiolla puhumattakaan siitä, että jos raha on se ykkösmotivaattori, niin minkä takia heitä jaksaisi kiinnostaa tehdä hommansa antaumuksella? Sehän on neljän vuoden hyväpalkkainen pesti, josta on hankala saada potkuja.
Sinänsä olet kyllä oikeassa. On turhaa haihattelua kuvitella, että kovin moni jaksaisi puurtaa eduskunnassa kasvottomien kansalaisten puolesta, jos vähemmällä työmäärällä tienaa enemmän yksityisellä puolella. En minäkään todennäköisesti jaksaisi.
Eduskunta jos mikä on paikka, jossa pitäisi olla vain huippuosaajia, ehdottamallasi mallilla eli pienillä palkoilla sinne saataisiin osaamattomia alottelijoita ...
Totta. Huippuosaajia sinne pitäisi saada, eikä mitään entisiä vapaapainijoita.
En muuten ole ehdottanut kansanedustajille pieniä, vaan lähinnä pienempiä, palkkoja. Lisäksi olen kritisoinut sitä ajatusta, että suomalaisten kansanedustajien palkkojen pitäisi muka olla samalla tasolla muiden maiden kansanedustajien palkkojen kanssa. Nykyisillä varsin suurillakin palkoilla sinne muuten eksyy ties keitä edustamaan kansaa. Olisiko raha kenties ollut houkuttimena?
Mä en kyllä suoraan sanottuna tajua ylipäätään tota asennetta: "suurituloiset on perseestä". Keneltä se oikeesti on pois jos joku työnarkomaani painaa 60h työviikkoa 40 vuotta, luo muille ihmisille työtä ja maksaa vielä veroja varmaan 100x sen mitä joku perusduunari ... eikö tästä kaikesta pitäisi olla vain iloinen? Onko se joltakin pois jos joku toinen pärjää?
Ei minulla ole mitään suurituloisia vastaan. Ei todellakaan. En pistäisi lainkaan pahakseni jos itse liittyisin 3000+e/kk-kerhoon sitten tulevaisuudessa ja fyysikkona se ei edes olisi mikään sula mahdottomuus. En vain ymmärrä sitä nillitystä, jota tuntuu kuulevan sitä enemmän, mitä rikkaampi joku on. Jos joku tekee 60h viikossa töitä ja tienaa kuukaudessa enemmän kuin järkevästi saa kulutettua, niin on mielestäni hiukan turha itkeä veroprosentista, joka jättää käteen kuitenkin "normaalin ihmisen" kuukausipalkan moninkertaisena.