martina, 9.4.2006 20:56:
miten mä voin kutsua ystäväkseni sellaista tyyppiä joka juoksee heti 5min. mun jälkeen jo seuraavaa panemaan ja saa mut tuntemaan itseni halvemmaksi ja arvottomammaksi kuin virolainen vanhaksi mennyt makkarapaketti?
ystäväksi vai kumppaniksi?
tässä pitäisi omasta mielestäni vetää kuitenkin selvyys siihen, että onko kyseessä ollut kaverisähläys, jonka olisi pitänyt johtaa jälkeenpäin johonkin syvempään, vai jääkö homma siihen, minkä jälkeen ei oman mielipiteeni mukaan tarvitse toisen tekemisistä ruveta välittämään - ainakin teoreettisella tasolla. tämä tarkennus ei (ainakaan itselleni) tästä tekstistä tullut kauhean selvästi ilmi. vai olisiko kyseisen henkilön pitänyt antaa jotain erityistä sympatiaa tapahtuneelle, koska olette läheisiä ystäviä ja hän tietää, ettei kuitenkaan jälkeen päin ole mitään syvempää seurausta?
ystävyyssuhteiden kiemurat ovat näin ulkopuoliselle kuitenkin vain oletuksia, mutta jos toinen pystyy elämään hetki sitten tapahtuneen kanssa ja toiselle jää hampaankoloon jotain, niin tehdystä ei valitettavasti voi muuta kuin syyttää itseään
ei sillä, että itse välttämättä (yksilöstä riippuen tietenkin) kykenisin moiseen välinpitämättömyyteen, mutta jos partneri tekee selväksi, että tämä on tässä, niin hänellä on minun siunaukseni tehdä mitä lystää ja potkin sitten itseäni perseelleni, jos jäin katumapäälle
edit: oma päivän :(
on taas kiva huomata, kuinka omaa panosta työtekoon arvostetaan, kun vuosia vähemmän samassa duunissa olleet ylennetään ohitseni (jälleen kerran). nähtävästi olen tuomittu pysymään paskaduunarina siitä huolimatta, että olen duunini kokenein työntekijä. vaikka olenkin iloinen työtoverin puolesta, niin kyllä sitä kiitosta raadannasta olisi ihan kiva saada myös itsekin joku päivä. huoh