Posts: 3,204
Replying to päivän :(:
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikös mm. masennus johdu yleensä aivojen vajaasta tai olemattomasta serotoniinin erityksestä? Eli kysymys saattaa olla loppupelissä jonkin sorttisesta "fyysisestä" sairaudesta? Tässä tilanteessa ei auta kyllä pelkästään ohjeet "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "ulkoile" kyllä se vaatii myös lääkitystä.
Itse kun olin pahimmassa suossa aikoinaan, liittyi siihen vielä mm. paniikkikohtaksia ja vainoharhaisuukisa, jotka estivät kyllä aika hyvin tuon ihmisten ilmoilla liikkumisen....
Tuo serotoniinitasojen alhaisuus on yksi masennuksen aiheuttaja. Toinen yleinen on tietääkseni lapsuuden traumat. Itselläni johtuu ilmeisesti rakentumattomasta itsetunnosta ja yksinäisyyden perustunteesta. Vanhempani aikoinaan kanssa latelivat neuvoja ota itseäsi niskasta kiinni, vaihda asennetta jne. ja lopputulos oli puolen vuoden välirikko. Kas kummaa, sen jälkeen asenne on muuttunut aikalailla heillä.
Ja paljonko auttaa ota itseäs niskasta kii neuvo, kun ei edes jaksa/halua elää? Kun elämässä ei ole enää järkeä, vaan tää on jatkuvaa taistelua, jossa saat vaan turpaan koko ajan. Ei siinä paljoa tuollaiset neuvot auta. Voin kertoa ihan kokemuksesta. Ei ole ollut kuukautta ettei tulisi jotain negatiivista yllätystä yli puoleen vuoteen. En meinaa selvitä rahallisesti, eikä sossu edes auta. Ulos ei pääse ilman vähintään 5mg Diapamia ja siihen päälle Ketipinoria (=seroquel). Terapiakäynnit esim. menee 5mg sinne ja 5mg takas, jotta matka on edes jotenkin siedettävissä oleva ja loppupäivä ollaan pillereistä pihalla. On tää niin elämisen arvoista elämää, ettei mene päivää etten harkitsisi itsemurhaa, joka todella alkaa houkuttaa. Siinä ei tuollaiset neuvot enää auta, eikä sairaalajakso auta yhtään. Kokemusta on. Kotiin sieltä heitetään kuitenkin ja taas on sama edessä.
Sunnuntait pitäis poistaa kalentereista!
