Posts: 2,493
Posts: 1,342
Posts: 92
Posts: 1,219
kaikkeen auttaa lääkitys!!!!!
have a Prozac and smile...
have a Prozac and smile...
Posts: 1,511
Posts: 699
Posts: 1,293
Karvinen:
mun ahdistus lähtee pois vasta sitku saan kerrottuu sen jollekki, jos siihen liittyy joku ihminen ni sille... mut kuhan joku muuki tietää sen!mut sit ahistaa aina jos ei uskalla kertoo jolllekki...
Ja sit ku kerrot kavereille tai jollekulle spessulle, ni sit ne aattelee, että "aina toi valittaa"
Kohta ootkin tilanteessa, ettei kukaan jaksa / halua enää kuunnella sua. Siis tämä vaan jos ahdistaa oikein kovasti ja moni asia.Psykiatri ois kova sana aina ahdistuksen sattuessa. Ja sit tietty oma toiminta, että saa sen asian pois päiväjärjestyksestä.
Posts: 5,636
Posts: 775
Ite kirjotan sillon päiväkirjaa, soitan pianoa tai piirrän mutta tarpeeks isossa ahistuksessa kaikki keinot on sallittuja... 
Ystävistä on apua, jos ahdistaa tosin pahempia masennuksia kai kannattas hoitaa jonku ammatti-ihmisen luona. Itelle ei ammatti-ihmisistä oo tähän mennessä oikeen ollu apua ku oon aina psykologille mennessäni ollu suht hyväntuulinen enkä oo osannu oikeen puhuakaan sitte mistään päätä vaivaavasta. Kerran tosin satuin olemaan pahimman ahdistuksen kourissa mennessäni psykologille, ja oisivat halunneet jättää mut klinikalle yöks etten tekis itelleni mitään. Hengissä näköjään oon silti ainaki toistaseks.
Ystävistä on apua, jos ahdistaa tosin pahempia masennuksia kai kannattas hoitaa jonku ammatti-ihmisen luona. Itelle ei ammatti-ihmisistä oo tähän mennessä oikeen ollu apua ku oon aina psykologille mennessäni ollu suht hyväntuulinen enkä oo osannu oikeen puhuakaan sitte mistään päätä vaivaavasta. Kerran tosin satuin olemaan pahimman ahdistuksen kourissa mennessäni psykologille, ja oisivat halunneet jättää mut klinikalle yöks etten tekis itelleni mitään. Hengissä näköjään oon silti ainaki toistaseks.
Posts: 491
fallen angel:
Olo on ollut jo jonkun aikaa kun vasaroidulla paskalla... Frendejä ei tunnu olevan, ainakaan kun niitä tarvitsisi, peilikuvakin vaan heittää sentterillä, luovuus nollassa jnejne. Yleinen vitutus. Onko teillä ollut samoja fiiliksiä, ja jos on niin miten ihmeessä näistä pääsee eroon? Yksinäisyys on välillä varsin musertavaa, ja tuntuu ettei ketään juurikaan kiinnosta nähdä minua... Ellei sitten ole kyseessä jotain mitä voisin heille tehdä (vaatteita, hiusväännöksiä tai jotain muuta..)
Harmituskismitys on jo niin pitkällä että pakko sitä on jotenkin purkaa... Räyhään siis tänne.. Suonette anteeksi.
Itse olen tuollainen ollut kokonaisen vuoden elämästäni. se oli ikävää ja olin kotona suurimman osan ajasta. Lopuksi päädyin sitten pohtimaan jo itsemurhaakin, mutta onneksi sain itse itseni revittyä pois siitä helvetistä. Se auttoi että yksinkertaisesti raahautui ihmisten lähelle ja yritti ystävystyä. Myös niille tutuille asiasta puhuminen auttoi koska sitten he tajusivat kuinka ikävässä tilassa olen ja he alkoivat nähdä minua useammin ja tulivat aina juttelemaan jos näkivät minut. Eli mene ja puhu ihmisille asiasta.
Posts: 2,258
ku ahistaa nii urheilu jeesaa... ja parin viikon dokaustauko, kahvinjuonnin rajottamine, ja päättäväisyys hymyillä...
jos ei muut ni vetää lääkkeit... niil pärjää
jos ei muut ni vetää lääkkeit... niil pärjää
Posts: 775
Käenpoika:
ku ahistaa nii urheilu jeesaa... ja parin viikon dokaustauko, kahvinjuonnin rajottamine, ja päättäväisyys hymyillä...
jos ei muut ni vetää lääkkeit... niil pärjää
Urheilu kyllä auttaa. Lääkkeet on mun mielestä silti helposti aika sama asia ku huumeet. Hyvänolon saa joksiki aikaa, mutta sit pitää taas ottaa lisää. Sit ne sivuvaikutukset, ku lääkkeet jättää pois...
Yks rauhottava lääke on auttanu mun jokaiseen ahistukseen, mutta sitä ei edes pysty lopettaan yhtäkkiä, ku vierotusoireet niin vaikeita - voi joutua jopa sairaalakuntoon. 
En siksi suostuis ees ottamaan niitä säännöllisenä lääkityksenä. Enemmän auttaa asioiden ja pahanolon syiden selvittäminen ja niiden hoito, vaikka se veis aikaaki. Lääkkeitä vaan jos ei mikään muu auta. Tällä hetkellä itellä vaan unilääkkeet tarpeen vaatiessa ku nukahtamisvaikeuksia ollu useita vuosia eikä oikeen mikään tunnu niihin auttavan. Masennukseen auttanu ystävät, musiikki, kirjottaminen ja liikunta. Omassa tapauksessa tais olla ihan viisasta alottaa välivuosi koulusta, ku loppuunpalaminen tapahtu kai jo muutama vuosi sitten yläasteella. Nyt oon siis alkanu kai ite hoitaa masennukseni syitä (=liika työnteko ja ahdistuneisuus) ja olo ainaki tuntuu paremmalta. Ystävätki sanoo, että mun ajattelutavassa on tullu selvä muutos parempaan päin. Enää ei oo kiire. Koulunki kerkeää kyllä käydä ens vuonnaki. Tällä hetkellä ahdistaa eniten tulevaisuus, se kuinka epäsovinnaisuutena välivuottani mahdollisesti pidetään ja se, että oonko kuitenkaan riittävä ihmisenä vai jotain aivan muuta.
Posts: 4,117
Posts: 2,419
Posts: 558
no sillon pitäs soittaa kavereilla ja olla niiden seurassa,
mutta yleensä sitä ei tee.
tai sitten tekee vaan mieli vetästä pää täyteen mutta siitäkin seuraa vain kankkunen..
nukkuminenki on yks muttä yleensä ei saa unestakaan kiinni,
se on kuin oravanpyörä kunnes sen unohtaa..
vaikia homma sanoisin siis.
mutta yleensä sitä ei tee.
tai sitten tekee vaan mieli vetästä pää täyteen mutta siitäkin seuraa vain kankkunen..
nukkuminenki on yks muttä yleensä ei saa unestakaan kiinni,
se on kuin oravanpyörä kunnes sen unohtaa..
vaikia homma sanoisin siis.
Posts: 11,768
fairi:
vaikia homma sanoisin siis.
No kun ahdistaa niin se menee vaan ajan kanssa pois - ja sillä välin pitää vaan koittaa olla ja lekotella mahdollisimman mukavasti että se aika menis nopeammin.
Elämän tie on kukkulainen mutta vaikka se ylämäki tekee tiukkaa niin sitten kukkulan laella voi hengähtää ja katsella maisemia. 
Posts: 558
sapeli:
---
fairi:
vaikia homma sanoisin siis.
---
No kun ahdistaa niin se menee vaan ajan kanssa pois - ja sillä välin pitää vaan koittaa olla ja lekotella mahdollisimman mukavasti että se aika menis nopeammin.
noinhan sen pitäis mennä, tuppaa vaan oleen sama olo koko ajan
Posts: 73
Posts: 3,064
fairi:
no sillon pitäs soittaa kavereilla ja olla niiden seurassa,
mutta yleensä sitä ei tee.
tai sitten tekee vaan mieli vetästä pää täyteen mutta siitäkin seuraa vain kankkunen..
nukkuminenki on yks muttä yleensä ei saa unestakaan kiinni,
se on kuin oravanpyörä kunnes sen unohtaa..
vaikia homma sanoisin siis.
KIRJAIMELLISESTI....totta. paitsi itte oon ruvennu kuuntelee Drum n Bass vitutukseen ni se lähtee pois tai siis hetkeks ku kuuntelee
fairi:
no sillon pitäs soittaa kavereilla ja olla niiden seurassa
Ei toimi mun osalta.
Ahdistuneena kavereiden kanssa ollessani ahdistan yleensä enemmän kavereita kuin itseäni.
Ja se taas ei oo hyvä juttu.