87 posts, 5 pages, 21,355 views
Karvinen:
mun ahdistus lähtee pois vasta sitku saan kerrottuu sen jollekki, jos siihen liittyy joku ihminen ni sille... mut kuhan joku muuki tietää sen! mut sit ahistaa aina jos ei uskalla kertoo jolllekki...
fallen angel:
Olo on ollut jo jonkun aikaa kun vasaroidulla paskalla... Frendejä ei tunnu olevan, ainakaan kun niitä tarvitsisi, peilikuvakin vaan heittää sentterillä, luovuus nollassa jnejne. Yleinen vitutus. Onko teillä ollut samoja fiiliksiä, ja jos on niin miten ihmeessä näistä pääsee eroon? Yksinäisyys on välillä varsin musertavaa, ja tuntuu ettei ketään juurikaan kiinnosta nähdä minua... Ellei sitten ole kyseessä jotain mitä voisin heille tehdä (vaatteita, hiusväännöksiä tai jotain muuta..)
Harmituskismitys on jo niin pitkällä että pakko sitä on jotenkin purkaa... Räyhään siis tänne.. Suonette anteeksi.
Käenpoika:
ku ahistaa nii urheilu jeesaa... ja parin viikon dokaustauko, kahvinjuonnin rajottamine, ja päättäväisyys hymyillä...
jos ei muut ni vetää lääkkeit... niil pärjää
fairi:
vaikia homma sanoisin siis.
sapeli:
---
fairi:
vaikia homma sanoisin siis.
---
No kun ahdistaa niin se menee vaan ajan kanssa pois - ja sillä välin pitää vaan koittaa olla ja lekotella mahdollisimman mukavasti että se aika menis nopeammin. Elämän tie on kukkulainen mutta vaikka se ylämäki tekee tiukkaa niin sitten kukkulan laella voi hengähtää ja katsella maisemia.
fairi:
no sillon pitäs soittaa kavereilla ja olla niiden seurassa,
mutta yleensä sitä ei tee.
tai sitten tekee vaan mieli vetästä pää täyteen mutta siitäkin seuraa vain kankkunen..
nukkuminenki on yks muttä yleensä ei saa unestakaan kiinni,
se on kuin oravanpyörä kunnes sen unohtaa..
vaikia homma sanoisin siis.
fairi:
no sillon pitäs soittaa kavereilla ja olla niiden seurassa