Kun ahdistaa...?

Duracell:
...Laitan kännykän kiinni ja olen ihan omissa oloissani.. Sillon ei ainakaan tule turhaa tiuskittua muille (niin kuin mulla yleensä on valitettavasti tapana tehdä)...
Saa kaikessa rauhassa kelailla asioita...Suututtamatta muita omilla jutuillaan!

Mulla taas tulee viel paskempi olo jos vaa itekseen kelailee ja sit ne asiat jää vaa vellomaan päähän. Pitää kertoo jolleki et saa ne itestään ulos, tosin sekää ei useinkaa auta vaan silti sitä kelailee niit asioit koko ajan, ei oikeestaa tiiä enää mikä auttais. Pitää lääkärille mennä valittaa.

UnityF:
elämä on mysteeri.. ja jos et ole masentunu niin et sitten voi myöskään kokea sitä ilon tunnetta kun se aikanaa tulee..

Tuossa on ideaa, mutta mitäpä jos olis kolmaskin vaihtoehto? Ajatelkaapa että ilot ja surut on käyrädiagrammin aallonpohjia ja vuorenhuippuja. Jos koko viiva olis tasaista niin ei olis iloja eikä suruja, mutta elämä olis varsin tylsää, mutta jos nuo ailahtelut on kovin suuria niin siinähän melkein repeytyy palasiksi, kuin merellä isossa myrskyssä.

Mutta mitäpä jos sun ei tarviskaan olla tuolla viivalla... Mitäs jos sä voisit olla se valkoinen tausta, samanaikaisesti kokien surut ja ilot mutta jäämättä niihin kiinni. Mä luulen että tuo (meidän kaikkien) omien tunnelmien mukaan tempaantuminen vois väistyä hiukan syvemmän ja ymmärtävämmän, kokonaisvaltaisemman kokemisen tieltä.

... *pohdiskel*

Mua ahdistaa usein ja syyt on laidasta laitaan.. tällä hetkellä se on yleensä tekemisen puute/yksinäisyys. kaverit asuu hevonhelvetissä, muutama tuttu täällä missä asun, ei mitään \”syytä\” herätä aamulla kun ei oo koulua tai töitä. (syynä siihen se et oon raskaana melkee viimesillää) Kavereita näkee muutaman kerran viikossa, se tuntuu liian vähältä ku enne niitä näki joka päivä.tuntuu ettei oo mitään kivaa elämässä ku \”ei ole viikonloppuja\” aina samaa tasasta paskaa. oli sitä aikasemminki ahdistusta mut nyt mä ainaki tiedän sen miltä tuntuu olla eristettynä kaikesta kivasta. ei tarvii miettiä että mihin sitä viikonloppuna menis etc.
miettiii vaan että minkähän leffan tänään kattois ja että mitä tekis ettei pää hajoo.

Mutta sinänsä hyvä tilanne että tää ei oo kuitenkaa mitään kauheeta masennusta. senkin kokeneena sanon vaan että jos alkaa mielenkiinto olla lähinnä siinä että tapanko itteni tänään vai huomenna ni sit on aika tehä jotain... ennenku on myöhästä.

ihan ekana 4 perusasiaa kuntoon!

- nuku ja lepää tarpeeksi
- syö hyvin
- liiku
- mässää tarpeen mukaan suklaata ;)

Näiden jälkeen vasta lähdetään ruotimaan monimutkaisempia keinoja, nämä ovat ne perustavanlaatuiset seikat joista roikkuu yllättävän paljon asioita, myöskin masennus ja ahdistus. Riittävä uni ja lepo pitää sekä mieltä että kroppaa kunnossa, liika riehuminen ja stressaus syö molempia, rationaalinen ajatus kärsii ja fysiikka reistailee; kiukutusta, väsymystä, masennusta, apaattisuutta. Älä pakota itseäsi jatkuvasti äärirajoille asti, siitä ei hyödy kukaan. Anna itsellesi (ja muille) anteeksi välillä löysäily pakkostressauksen sijaan. Veren sokeri on käsittämättömän iso tekijä mielialassa, 6h viimeisen kunnon aterian päälle alkaa jo vaikuttamaan ratkaisevasti ja siitä mennään vain alaspäin. Tasapainoinen ruoka on myös välttämätöntä asian toimivuuden kannalta, se tyhmä vanha ruokapyramiidi on ihmeen toimiva osviitta. Myös riittävä juominen on tärkeää, nestehukka vie mehut :p Liikunta kehittää endorfiinejä mikä parantaa mielialaa; säännöllinen liikunta boostaa kokonaismielialaa paremmaksi. Pelkät kävelylenkit tekee jo paljon. suklaa parantaa mielialaa, suklaata mässäävät ihmiset ovat tutkitusti hyväntuulisempia ;)

Välillä lamettaa, masentaa ja tympii niin että jättää helposti itsensä täysin hunningolle, silloinkin pitäisi vain purra huulta ja huolehtia edes nämä 3 (4) kohtaa kuntoon, vaikka mitään muuta ei sitten jaksaisi. Näin estetään päätä räjähtämästä :)

sapeli:
Mutta mitäpä jos sun ei tarviskaan olla tuolla viivalla... Mitäs jos sä voisit olla se valkoinen tausta, samanaikaisesti kokien surut ja ilot mutta jäämättä niihin kiinni. Mä luulen että tuo (meidän kaikkien) omien tunnelmien mukaan tempaantuminen vois väistyä hiukan syvemmän ja ymmärtävämmän, kokonaisvaltaisemman kokemisen tieltä.

... *pohdiskel*

No siitähän se pitäisi käsittääkseni lähteä liikkeelle että pystyisi näkemään asiat monesta eri näkökulmasta. Pyrkisi näkemään negatiivisessa tilanteessa kuitenkin asioiden positiiviset puolet.

pinkki:
ihan ekana 4 perusasiaa kuntoon!

- nuku ja lepää tarpeeksi
- syö hyvin
- liiku
- mässää tarpeen mukaan suklaata ;)

Näiden jälkeen vasta lähdetään ruotimaan monimutkaisempia keinoja, nämä ovat ne perustavanlaatuiset seikat joista roikkuu yllättävän paljon asioita, myöskin masennus ja ahdistus. Riittävä uni ja lepo pitää sekä mieltä että kroppaa kunnossa, liika riehuminen ja stressaus syö molempia, rationaalinen ajatus kärsii ja fysiikka reistailee; kiukutusta, väsymystä, masennusta, apaattisuutta. Älä pakota itseäsi jatkuvasti äärirajoille asti, siitä ei hyödy kukaan. Anna itsellesi (ja muille) anteeksi välillä löysäily pakkostressauksen sijaan. Veren sokeri on käsittämättömän iso tekijä mielialassa, 6h viimeisen kunnon aterian päälle alkaa jo vaikuttamaan ratkaisevasti ja siitä mennään vain alaspäin. Tasapainoinen ruoka on myös välttämätöntä asian toimivuuden kannalta, se tyhmä vanha ruokapyramiidi on ihmeen toimiva osviitta. Myös riittävä juominen on tärkeää, nestehukka vie mehut :p Liikunta kehittää endorfiinejä mikä parantaa mielialaa; säännöllinen liikunta boostaa kokonaismielialaa paremmaksi. Pelkät kävelylenkit tekee jo paljon. suklaa parantaa mielialaa, suklaata mässäävät ihmiset ovat tutkitusti hyväntuulisempia ;)

Välillä lamettaa, masentaa ja tympii niin että jättää helposti itsensä täysin hunningolle, silloinkin pitäisi vain purra huulta ja huolehtia edes nämä 3 (4) kohtaa kuntoon, vaikka mitään muuta ei sitten jaksaisi. Näin estetään päätä räjähtämästä :)

ihQt ohjeet, tästä lähtee uusi elämä

Vitutus ja masennus on jo lähes elämäntapa... Ten years of total vitutation. Joo.


EI PAKOPAIKKAA

[muokattu 1.7.2004 19:47]

fallen angel:
Hmm... Ilmeisesti ainoo ulospääsy tähän mun paskaan oloon on se etten enää tee palveluksia.. ..kenellekkään. Ainakaan ihan hetkeen. Saattaa ihmiset vähän ihmetellä, mutta sille ei sitten voi mitään.
Nooooh, ainakin puhelinlasku pienenee kun ei tarvii soitella kenellekkään.

Meinasin just ehottaa sulle tota, mut onneks luin alaspäin näit juttui
Se on niille ihan oikein!!!!!!!!! *muhaha*
Ja saa sun olos paremmaks ku sulle jää ne ihan oikeet ystävät, jotka pitää susta kii
Niille kantsii kyl soitella ja kyl sulla niitä on, varmasti

[muokattu 1.7.2004 22:48]

Kun ahdistaa..tahdon
Mie oon tunteellinen ja itku tulee helposti ja se myös auttaa kun saa itkeä eikä tarvii pidätellä sitä ja pala kurkusta lähtee*hihu* Asioita jos vähänkään tietää että mikä ahistaa, kannattee kertoa ystävälle, kaverille ja joskus jopa ihan tuntemattomalle. Itse olen kokenut irc:in tälläiseksi hyväksi paikaksi, niin olenhan ujo ja sitten on helpompi itselläni kirjoittaa kun puhua vaikeista tai ahistavista asioista. Jos puhuu tulee vaan itkua tai ääni alkaa takkuileen*huokaa* Mutta kun minulla oli vielä masennusta maalasin mieltä painavista asioista ja samalle sain purettua niitä siihen, ja maalauksien avulla oli helppo muillekkin kertoa, kuin olisin suoraan alkanut kertoileen.

fallen angel:
---
climate:
---
fallen angel:
Ahdistus triplaantui vähintään ja en tällä hetkellä nää tilanteeseen mitään ulospääsyä...
---


Mikäs sen triplas?

---


Se et ainoo ihminen ketä näillä näkymin oon oikeesti rakastanu sano ettei haluukkaan vakavaa suhdetta.. Repii vähän maailmaa paskaks... Siihen tahtiin et voimat on ihan loppu..

Itelläki toi ajottainen masennus johtunu suurimmaks osaks just epäonnistuneista seukkausyrityksistä. Kyllähän se aina sattuu kun tolleen käy mut eihän toista voi pakottaa, eikä myös itseään. Aika parantaa kyl haavat mut se ei välttis käy niin nopeesti aina ku ite luulee.

Otan viinaa, raivoan, vihaan, hajoan.

Siinäpä se. Pitäs varmaan keksiä jotain muitakin keinoja.

Kuuntelen portisheadia tai massive attackia =D

täällä vähän sama tillanne kun fallen angelilla.
tuntuu että kaverit on unohtanu paitsi sillon ku ne tarvii apuu jonkin asian suhteen.
kaiken lisäks mulla on tapana kuulla asioita mitä en haluaisi kuula liittyen kavereihin. siitä sitä ahdistusta tuleekin ja siitä kun ei pääse yli kun puhumalla mutta kun sitä ei voi tehdä ilman että satuttaa jotakin

vaikka välillä on paska olo ja mikään ei tunnu sujuvan, pidän sen asenteen et asioilla on tapana järjestyä

Oma rauha, iltainen kävely ja/ tai istuskelu parvekkeella tai ulkona yksin ja vaan olla. Keskittyy pelkästään luontoon ja yleiseen maailmanmenoon. Saa ajatukset muualle. Välillä oloa helpottaa itkeminen. Mietiskelee vanhoja hyviä muistoja ja miettii mitä kaikkea kivaa voi vielä tapahtua. Toimii mulla.

Bio:
vaikka välillä on paska olo ja mikään ei tunnu sujuvan, pidän sen asenteen et asioilla on tapana järjestyä

Itse olen ainakin yrittänyt ottaa aina juuri tuon asenteen! Ja tasan samoin sanoin olen muitakin lohdutellut

Bio:
vaikka välillä on paska olo ja mikään ei tunnu sujuvan, pidän sen asenteen et asioilla on tapana järjestyä

Mä en ees suostu uskomaan tohon että kaikki tulis järjestymään. Ei oo kahteenkytä vuoteen mennessä järjestyny mikään. Kaikki vaan menny iha vituks.

Jonulih:
---
Bio:
vaikka välillä on paska olo ja mikään ei tunnu sujuvan, pidän sen asenteen et asioilla on tapana järjestyä

---


Mä en ees suostu uskomaan tohon että kaikki tulis järjestymään. Ei oo kahteenkytä vuoteen mennessä järjestyny mikään. Kaikki vaan menny iha vituks.

No älä muuta sano, päin vittuja tässä vaan kaikki menee. Mut miks pitäs kokoajan olla silti pahalla päällä? Mua melkeen jo huvittaa miten huonosti mulla välillä menee. Tosin ei jokanen päivä oo ollu ees huono, mut suurin osa kyllä. Nykyään kyl osaa ottaa siitä hetkenkin ilosta kaiken irti.

Sade*:
---
Jonulih:
---
Bio:
vaikka välillä on paska olo ja mikään ei tunnu sujuvan, pidän sen asenteen et asioilla on tapana järjestyä

---


Mä en ees suostu uskomaan tohon että kaikki tulis järjestymään. Ei oo kahteenkytä vuoteen mennessä järjestyny mikään. Kaikki vaan menny iha vituks.

---


No älä muuta sano, päin vittuja tässä vaan kaikki menee. Mut miks pitäs kokoajan olla silti pahalla päällä? Mua melkeen jo huvittaa miten huonosti mulla välillä menee. Tosin ei jokanen päivä oo ollu ees huono, mut suurin osa kyllä. Nykyään kyl osaa ottaa siitä hetkenkin ilosta kaiken irti.

Niinpä. Toi on hyvä että voi ees pienestä määrästä ottaa jotain irti. Mäkin olin kaksi päivää pää pilvissä ja nyt sitten romahdin alas ku lehmän häntä. Säälittävintä tästä tekee sen, että mä en osaa oikeesti olla ilman sitä ihmistä.

Jonulih:
---
Sade*:
---
Jonulih:
---
Bio:
vaikka välillä on paska olo ja mikään ei tunnu sujuvan, pidän sen asenteen et asioilla on tapana järjestyä

---


Mä en ees suostu uskomaan tohon että kaikki tulis järjestymään. Ei oo kahteenkytä vuoteen mennessä järjestyny mikään. Kaikki vaan menny iha vituks.

---


No älä muuta sano, päin vittuja tässä vaan kaikki menee. Mut miks pitäs kokoajan olla silti pahalla päällä? Mua melkeen jo huvittaa miten huonosti mulla välillä menee. Tosin ei jokanen päivä oo ollu ees huono, mut suurin osa kyllä. Nykyään kyl osaa ottaa siitä hetkenkin ilosta kaiken irti.

---


Niinpä. Toi on hyvä että voi ees pienestä määrästä ottaa jotain irti. Mäkin olin kaksi päivää pää pilvissä ja nyt sitten romahdin alas ku lehmän häntä. Säälittävintä tästä tekee sen, että mä en osaa oikeesti olla ilman sitä ihmistä.

Tavallaan hyvä kuulla etten ole ainoa kenellä on vähän samoja fiiliksiä tällä hetkellä. Alas sitä romahdetaan kuitenkin jossain vaiheessa niin miksi sinne ylös pitää itsensä aina kuitenkin hinata. Plääh, mä en suostu nyt kyl masentelemaan tänään!!