siveys:
Näkemykseni mukaan moraali on täysin subjektiivista. Yksilölle paras tapa toimia olisi kaiken tietävän ja kaiken ennustamaan kykenevän loogisen koneiston mukainen yksilön etua eniten ajava tapa. Koska tämä on käytännössä mahdotonta voidaan hyvänä abrstraktiona pitää esimerkiksi tilanneutilitaristismin tyylistä lähestymistapaa. Koska tämäkin on lähes aina käytännön toimien yhteydessä mahdotonta voidaan tästä hyvänä abstraktiona pitää sääntöutilitaristismin tyylistä lähestymistapaa. Ja koska tämäkin on käytännössä usein liian vaikeata voidaan yleisessä tilanteessa pitää sopivana abstraktiopintana vaikkapa kategorista imperatiivia noidattaavaa lähestymistapaa. Useimmiten ihminen vielä lisää tähän ainakin yhden abstraktiopinnan lisää, eli toimii intuitiivisesti ilman ilman erityistä tietoista päätöksentekoprosessia.
Voisin sanoa, että utilitarianismi on vain keino yrittää kiertää termit ”oikea” ja ”väärä”. Niiden sijaan käytetään termiä ”hyödyllisyys” ja sovelletaan sitä yksilöihin sen sijaan, että käsitettäisiin moraali emergenttinä ilmiönä. ”Hyödyllisyys on moraalin köyhä sukulainen. Vaikuttaa paljon helpommalta ymmärtää, mikä on objektiivisesti hyödyllistä tai hyödytöntä kuin mikä on objektiivisesti oikein tai väärin.” Utilitarianismi - tai reduktionismi - ei kuitenkaan selitä sitä miksi meillä on moraaliset selitykset vain tahallisille toimillemme kuten murha. Tahattomia, synnynnäisiä toimia kuten syöminen ja hengittäminen ei ole taipumusta selittää moraalisin vaihtoehdoin. Kuitenkin ihmiskunnalla on myös ollut taipumuksena jossain vaiheissa kieltää synnynäistä käyttäytymistä, esimerkiski sukupuoliyhteys, moraalisin perustein. Sama on sosiaalisesti ehdollistetun käyttäytymisen kohdalla. Itse asiassa näiden kieltäminen on ihmiselle tyypillistä toimintaa, eikä sille löydy vastinetta muualta luonnosta. ”Voisiko olla geeni, joka kieltää toisen geenin aina kun siltä tuntuu? Sosiaalinen ehdollistaminen joka yllyttää kapinaan? Kenties, mutta silti on ratkaistava, miten valitsemme, mitä teemme sen sijaan, ja mitä tarkoitamme, kun selitämme kapinaamme väittämällä, että olimme yksinkertaisesti oikeassa ja geeniemme tai yhteiskuntamme tähän tilanteeseen suosittama käyttäytyminen oli yksinkertaisesti paha.”
Me kuitenkin valitsemme mieltymyksemme, muutamme niitä ja annamme niille moraalisen selityksen. Miten tämän voi selittää utilitarianistisesti? Onko taustalla joku ylimieltymys, joka säätelee mieltymysten vaihtumista? Jos on, niin miten se toimii?
Valitsemmeko itse mieltymyksemme? Toisin sanoen, onko meillä vapaa tahto? Multiversumimallin mukaan ei ole. Valintamme ovat vain vaikeita ennustaa. Kaikki mahdolliset valintamme käyvät toteen jossakin maailmankaikkeudessa, mutta meidän on hyvin vaikeaa ennustaa missä. Kuten tiedon, voidaan myös moraalisten valintojen ajatella erottuvan eri maailmankaikkeuksista yhtenäisenä linjana. Tilanne, että minä pidän murhaa vääränä toistuu multiversumissa paljon laajemmin kuin päinvastainen näkemys. Edelleenkään en väitä, ettei minun valintaani olisi pystytty ennustamaan reduktiivisesti fysiikan lakien perusteella. Valintaani ei pystytä kuitenkaan selittämään luonnontieteiden avulla. Moraaliset arvot voivat olla siis objektiivisesti olemassa emergenttien selitysten osana tai jos ei täysin objektiivisesti, niin ainakin yhtä objektiivisesti kuin matemaattinen tai luonnontieteellinen totuus.
Tämän perusteella sanon, että kuolemanrangaistus on väärin, objektiivisesti.