Ana:
Eijeijeijei. Ei ei ei ja ei. EI! Tuhma poika! Lue tarkemmin! Perustelen vankeusrangaistusta sillä, että se on inhimillinen, reilu, oikeudenmukainen ja ennenkaikkea myös tehokas tapa rankaista ja auttaa yhteiskuntaan uudelleenintegroimisessa.
Päästään tähän näkemyseroon. Minusta nykyinen järjestelmä ei ole osin reilu, oikeudenmukainen, eikä edes optimaalisen tehokas. Inhimillisyyden voin vielä hyväksyä ;) Mutta..
Kun ehdotin toisenlaista näkemystä niin lopulta perustelit omaa näkemystäsi ottaen oletukseksi: Vankeusrangaistuksen pointti on riistää vapaus. Tämä on luonnollisesti kehäpäätelmä kun ollaan keskustelemassa siitä miten vankilajärjestelmää tulisi parantaa, jotta se toimisi oikeudenmukaisemmin. Tällaisen keskustelun jälkeen vankeusrangaistuksen pointti ei nimittäin ehkä olekaan riistää vapaus joten et väittelyssä voi käyttää tätä oletusta.
Ymmärrätkö?
[natsirinnastus]
Voi jestas, et sä voi olla noin pöljä.
En luonnollisesti rinnastanut natseja millään tavoin nykyiseen vankilajärjestelmään, jota implikoit, vaan rinnastin kaksi loogista päättelyketjua, jotka seurasivat tätä kaavaa:
jotain tehdään -> tämän tekeminen on oikea tapa.
Et voi olla niin pöljä, että et ymmärrä tätä :)
Pakottaa tekemään töitä = orjuuttaa. Tarkista vaikka sanakirjasta.
Itseasiassa taloutemme omistaa Gummeruksen Suuren Sivistyssanakirjan, mutta jostain syystä se ei halua kertoa mitä orjuus on. Ilmeisesti orjuus ei ole kyllin sivistynyttä.
WSOY:n Suuri Tietosanakirja taas kertoo, että orjuus on Yhteiskunnallinen järjestelmä, jossa eräät ihmiser, orjat, ovat toisen ihmisen omaisuutta vailla henkilökohtaista vapautta ja oikeuksia.
Jostain kumman syystä minun on vaikea rinnastaa tätä kuvausta tilanteeseen, jossa ihmisen on pakko tehdä töitä saadakseen ruokaa ja asunto.
Ja toisaalta pitä tulee töiden tekemisen pakottamiseen niin kyllähän luonto pakottaa ihmisen tekemään töitä, jotta ihminen kykenisi elämään. Luonto siis orjuuttaa ihmistä. Ihminen tekee töitä elääkseen, eikä kukaan käsittääkseni ole vähään aikaan ollut sitä mieltä, että tämä olisi erityisen väärin ja julmaa.
Mun pointtini on se, että töihin pakottaminen on moraalisesti väärin.
Jälleen kerran, minun mielestäni se ei ole jos siihen on hyvät perusteet, kuten esimerkiksi se, että ruoka ei ilmesty pöytää itsekseen.
Avovankilavertaukset ei yksinkertaisesti sovellu sellaiseen vankilaolosuhteeseen, mistä puhumme.
Btw Ihan Kiva(tm), että sinä tiedät mistä mm. minä puhun paremmin kuin minä itse :) Mutta ei takerruta tähän :)
Avovankien olot on muutenkin todella erilaiset, he eivät mm. menetä täysin vapauttaan. Et voi muuttaa keskustelun hypoteettista vankilaa avovankilaksi vain silloin, kun se auttaa argumenttiasi.
No jos nyt sitten rajoitutaan puhumaan vain ja ainoastaan ei-avo-vankiloista, eli vain tietystä osasta vankilalaitosta, johon kaikki vangit eivät edes kuulu, niin miten tämä heikentää argumenttiani?
Vertaa mielummin esim. sairaanhoitoon, rikokset ovat tässä tapauksessa analogisia oireisiin, joita hoidetaan vankilalla.
No tehdään sitten tällainen vertaus. Ikävää on tosin huomata, että sairaat ihmiset joutuvat itse maksamaan suurimman osan hoidostaan, vangit taas eivät omastaan. Äärimmäisen oikeudenmukaista.
Eli yksilön arvo määräytyy edelleen hänen tekojensa mukaan, vaikka teot eivät välttämättä vielä olekaan aktualisoituneet? Herkkää.
Ei nyt rajoituta vain tekoihin, sillä jo pelkästään jonkun ihmisen olemassaolo ja hyvinvointi voi tuottaa toisille ihmisille onnea. Jos katsellaan tilannetta ihmisen yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta niin yksilön arvo määräytyy vain hänen tulevien vaikutustensa perusteella - menneillä ei ole merkitystä.
Ai siksikö emme voi laittaa hintalappua tunteille? Koska niiden materiaalinen arvo vaihtelee? Sanot silti, että tunteilla on olemassa materiaalinen arvo, vaikka sitä ei voikaan määritellä. Olen täysin eri mieltä.
Kyllä - minun näkemykseni mukaan tunteilla on olemassa hetkittäinen materiaalinen arvo. Saatan esimerkiksi kadulla kävellessäni heittää kerjäläiselle euron ja tällöin tulen määrittäneeksi, että tällä hetkellä tämän toiminnan aiheuttaman tunteen arvo on euron tai enemmän. Toisaalta en kirjoita tälle kerjäläiselle shekkiä, joka kattaa koko omaisuuteni arvon siksi, että mielestäni tämän teon aiheuttama tunne ei olisi sen arvoinen.
Teon materiaalinen arvo on siis minulle tuolla hetkellä jossakin tuon euron ja koko omaisuuteni välillä. Sillä siis todistetusti on materiaalista arvoa.
Entä jos tuhat ihmistä saa suunnatonta nautintoa siitä, että he kiduttavat sinut ja kaikki joista välität hengiltä? Silloinhan suuremman yksilöjoukon onnellisuudentavoittelu alistaa sinut välinearvoiseksi onnellisuuden tavoittelun välineeksi. Onko se silti oikein, ja onko tässä vaiheessa sinulla mitään sanottavaa asiaan, jos näiden yksilöiden kieltäminen tästä asettaisi heidän potentiaaliarvonsa riskiin (esim. vankeukeen kidutuksen yrityksestä). Alistuisitko tällaisessa tilanteessa yhteisen hyvän edessä?
Ainakin kyseenalaistaisin hyvin vahvasti sen, että onko minun hengiltä kivittämiseni todella niin iso asia näille kaikille ihmisille, että summana saadaan suurempi hyöty yhteiskunnalle kuin mitä minä tai läheiseni potentiaalisesti aiheuttaisimme.
Mikäli joku taho pystyy tämän todistamaan minulle riittävän suurella todennäköisyydellä niin se on sitten minulle voivoi.. Toisaalta en välttämättä olisikaan halunnut elää tällaisten pöpien kansoittamassa yhteiskunnassa :)
Olisi kyllä aika iso työ uskotella, että jonkun joukon hetkellinen nautinto olisi yhteiskunnalle todella niin suureksi hyödyksi, että voitaisiin hyvin suurella todennäköisyydellä katsoa tämä toiminto oikeutetuksi yhteiskunnan näkökulmasta. Ainakin tämänhetkisen yhteiskuntamme vallitsevat arvot tuppaavat olemaan sellaiset, että mikäli tieto tällaisesta harkitusta kidutuksesta pääsisi mediaan niin se voisi aiheuttaa aika paljon pahaa mieltä ja vihaa näitä tuhatta henkilöä kohtaan, joka tuskin ainakaan hirmuisesti parantaisi yhteiskunnan laatua.
Muistaakseni: Yhteisön tarve on menestyä. Mittaat menestystä taloudellisesti. Missä tilanteessa yhteisön taloudellisen hyvinvoinnin kustannuksella voidaan tehdä yksilöille myönnytyksiä?
Kuka sanoo, että mittaan menestystä vain taloudellisesti? Jos kaikille sattuisi olemaan yllinkyllin ruokaa, asuinsijoja, koulutusta ja viihdettä ilmaiseksi niin ketä kiinnostaisi enää raha? Kyllä mielestäni tällaisen yhteisön voisi katsoa olevan menestynyt :)
Riittävä taloudellinen hyvinvointi on näkemykseni mukaan edellytys henkiselle hyvinvoinnille ja mikäli tämä riittävä taloudellinen hyvinvointi on taattu niin mielestäni voidaan hyvin alkaa tekemään yksilöille myönnytyksiä sen mukaan miten yksilöt niitä ansaitsevat (eli usein varsin tasapuolisesti). Yksilöitä luonnollisesti tulee kohdella tasaveroisesti sillä perusteella, että heidän välinearvopotentiaalinsa määrää on hyvin vaikea arvioida muissa kuin ääritapauksissa.
Eli rooli yhteiskunnassa pitää lunastaa muiden arvostuksella?
Hmm.. No kai sen voi noinkin ilmaista jos arvostuksen näkee kyllin laajana käsitteenä.
Mutta puhuit tuloksen saavuttamisesta
Kyllä. Tämä tulos voi olla vaikkapa muotoa: noin suurella todennäköisyydellä minun kannattaa valita tämä tapa toimia. Luonnollisesti me emme ajattele asioita päässämme prosentteina vaan annamme niille jonkinlaisen henkilökohtaisen arvon ja toteutumisen odotusarvon mukaisen arvotuksen, joiden pohjalta teemme loogisia johtoäätöksiä siitä mikä meidän mielestämme on paras tapa toimia. Jos ajatusketjua ei tarkemmin tutki niin se ilmenee muodossa: Minusta tuntuu siltä, että minun kannattaa tehdä näin.
Näkisin, että liian puutteellisella loogisella kaavalla (jolla väkisinkin pelaamme) ei ole mahdollista tehdä kylmään harkintaa ja formaaliin logiikkaan perustuvia päätöksiä, varsinkin jos yhtälössä on ihmisyksilöiden kaltaisia muuttujia.
Tietenkään en voi tehdä optimaalisia valintoja, joihin tarvitsisin tarkkaa ja kiistatonta tietoa, mutta voidaan yrittää tehdä olemassaolevien näkemysten perusteella parhaita mahdollisia valintoja. Tämän voimme tehdä loogisesti ja rationaalisesti. Ja tämän tekeminen on loogista ja rationaalista.
Sinä varmaan sitten heität aina noppaa kun pitäisi päättää mitä tehdä seuraavaksi?
MUTTA KUN KYSE EI OLE KADULLA KÄVELEMISESTÄ vaan ihmisten surmaamisesta ja pakottamisesta ja yhteiskunnan arvomaailmasta.
Eli siis kun kyseessä on tarpeeksi vakava asia niin sinun mielestäsi pitää unohtaa logiikka ja rationaalisuus ja heittää noppaa?
Ootko koskaan lukenut Asimovia? Siinä on muutama hyvä skenaario siitä, miten saattaa käydä kuin ultralooginen positroniaivo ohjailee ihmiskuntaa.
Okei.. You won the case. Heitetään vaan kaikki yhdessä noppaa. Sillä tavalla ei voida mitenkään päätyä katastrofeihin tai ikäviin tilanteisiin.