Christinah:
---
Tyeicha:
en estäis.. tietysti koittaisin keskustella ensin ja auttaa, mut lopulta se ei ole mun asiani, jos toinen ei halua enää elää. musta olisi itsekästä estää toista päättämästä elämäänsä vain sen takia ettei itse tarvitsisi kohdata surua läheisen menetyksestä. kyl mä ainakin voisin olla onnellinen toisen puolesta, jos tiedän et se on päässy mielestään parempaan paikkaan.
---
^ Juuri noin minäkin ajattelen.. mutta siis yleensähän jos kyse on oikeesti ITSEMURHASTA eikä mistään sellasesta "hei mä haluun huomioo" -tyylisestä itsariuhkailusta, niin jos ihminen halua asen tehdä niin siihen ei enää väliin niitä estäjiä tarvita eivätkä ehtiskään.. Itsemurhapäätöksen tehnyt ihminen useimmiten tekee sen eikä uhkaile viikkotolkulla etukäteen. Mutta siis jokseenkin aiheeseen; tietenkin mä yrittäisin puhua sen ihmisen kanssa ja saada sitä kenties jollekin ammatti-ihmiselle puhuu mutta jos toinen tosiaan on jo päätöksensä tehnyt niin mun mielipide on sillon enää pelkkää ilmaa..
Noinhan monet ajattelee, vaikka läheisen velvottaisin yrittämään tosissaan.
Itse oon ollut tosi masentunut ja saanut kosketusta itsetuhoisiin ajatuksiin. Oon käynyt lähellä sitä tunnetilaa, josta ei tarvita kuin muutama askel ajatusten toteuttamiseen. Kuitenkin rakastan elämää ja mulla on niin paljon hyviä ihmisiä ja asioita elämässä, etten usko ikinä ajautuvani niin syvälle.
Tiedän kuitenkin, että kun ihminen masentuu ja menettää todella uskonsa ja halunsa elämiseen, se harvemmin johtuu siitä, ettei elämällä olisi mitään enää tarjota. Tätini on psykiatri ja ollaan monesti keskusteltu aiheesta. Pitkään stressistä ja masennuksesta kärsivän ihmisen aivot alkaa pikku hiljaa tuottaan vähemmän ja vähemmän endorfiinin kaltaista ainetta niiden mukautuessaan tilanteeseen. Tämä on ehkä ratkaiseva asia, kun ihminen tuntee kadottaneensa kyvyn nauttia elämästä -ja sen sijaan, että uskoisi jotain fyysistä olevan vialla hän uskoo, että elämässä ei todella ole enää mitään elämisen arvoista; pelkkää ponnistelua, työtä ja kärsimystä. Masennuslääkkeet sisältävät välittäjäainetta, joka aktivoi tämän tärkeän entsyymin toimimaan.
Puhumalla ei tosiaan enää voi syvästi masentunutta ihmistä palauttaa elämään kii, vaan ehdottomasti pitäisi ohjata hoitoon. Kyllä mä ainakin toivon, että jos mulle kävis huonosti niin joku passittaisi hoidettavaksi. Ihminen on selviytyjä ja pystyy rakentamaan itselleen elettävän arvoisen elämän, jos vaan haluaa ja näkee päämäärän. Ja vaikka apua tarviskin, niin auttajan täytyy muistaa, ettei ota toista kannettavakseen, vaan yrittää saada omille jaloilleen. Elämä on joka tapauksessa aika lyhyt ja ainutkertainen, että sitä olisi kiirettä lyhentää.
Aika jännä juttu on se, että buddalaisen uskonnon mukaan Nirvana on se tila, jossa ihminen ymmärtää elämän olevan vain kärsimystä. Uskoisin, että suuri osa näistä "valaistuneista" tosiaan haluaa vapauttaa sielunsa vaelluksesta. Sitä vaan en tiedä, onko itsemurha se tapa, jota Siddharta tarkoitti...??