estäisitkö itsemurhan?

Dives:
siis oletteko kaikki joutuneet tämän yhteiskunnan vallan alle.. ihmisellä on vapaus päättää omasta elämästään.. ainakin täysikäisellä.

miettikää asiaa laki kieltää sinua ottamasta oman elämäsi?

sehän on suurinta vapauden riistoa mitä on!!

jokaisella pitää olla oikeus päätää edes omasta ruumiistaan herranpieksu miettikää mitä olette sanomassa.

Nämä jotka ovat itsemurhaa estämässä harjoittavat suurinta vapaudenriistoa mitä on!

Anteeks mut sun moraalis on perseestä.
--
Mä ite henkilökohtasesti estäisin, ja olen estänytkin itsemurhan. Mä en usko jumalaan, mut musta silti jumala on ainoo jolla on valtuus päättää elämä/kuolema -asiasta.

Kyllä estäisin. En halua kenenkään tappavan itseään. Kenelläkään ei voi mennä niin huonosti että pitäisi itsensä tappaa. Kaikesta voi nousta kunhan vaan itsellä riittää usko ja tutut auttavat.

Lyhyesti, estäisin - mutta jos sama ihminen yrittäisi uudelleen ja vaikuttaisi olevan järjissään, en estäisi toistamiseen.

Shaznay:
---
Dives:
siis oletteko kaikki joutuneet tämän yhteiskunnan vallan alle.. ihmisellä on vapaus päättää omasta elämästään.. ainakin täysikäisellä.

miettikää asiaa laki kieltää sinua ottamasta oman elämäsi?

sehän on suurinta vapauden riistoa mitä on!!

jokaisella pitää olla oikeus päätää edes omasta ruumiistaan herranpieksu miettikää mitä olette sanomassa.

Nämä jotka ovat itsemurhaa estämässä harjoittavat suurinta vapaudenriistoa mitä on!

---


Anteeks mut sun moraalis on perseestä.
--
Mä ite henkilökohtasesti estäisin, ja olen estänytkin itsemurhan. Mä en usko jumalaan, mut musta silti jumala on ainoo jolla on valtuus päättää elämä/kuolema -asiasta.

ok eli toisinsanoen sinun mielestäsi ihminen ei saa päättää edes niin perus asiaa kuin elää vai kuolla?

entä syödä? käydä töissä? jos ei huvita tehdä mitään elämässä eikä halua elää niin sun mielestä se on oikein estää sitä ihmistä kuolemasta?

se on eri asia jos joku yhtäkkiä päättää vaan tappaa ittensä jonkun asian takia mutta harkittu sellainen on mielestäni ihmisen oikeus.

mä en usko jumalaan mutta se on ainoa jolla on oikeus päättää elämästä ja kuolemasta? ok eli siis sellainen "olento" jonka olemassaoloon et itsekkään usko niin saa sitten päättää elämästä ja kuolemasta? mietippä vähän mitä sanot.

minun henkilökohtainen mielipiteeni on että henkilö itse on se joka päätää omista asioistaan. PISTE.

Avernian:

Ehkä sulla ei vain vielä ole tullut mitään sellaisiin tilanteisiin, joissa kuolema olisi hyvä vaihtoehto, viittaavaakaan. Toivottavasti ei tulekaan, tietysti. Mutta kyllä niitä on.

Toivottavasti ei tulekkaan juu. Kyllä sitten saa oikeesti olla aika heikossa tilassa jos itsensä tappaminen on se ainut vaihtoehto. En kyllä itse keksi mitään syytä miksi itseni tappaisin. Ei mitään niin pahaa voi tapahtua että niin tekisin.

Dives:
minun henkilökohtainen mielipiteeni on että henkilö itse on se joka päätää omista asioistaan. PISTE.

Noinhan se periaatteessa pitäisi olla, mut entä muiden huomioon ottaminen. Se et riistää oman henkensä yleensä satuttaa muitaki, eikä se oo oikein. Täs maailmas on muitaki ihmisiä ku vaan se yks joka on tekemäs sitä itsemurhaa.

Shaznay:
Anteeks mut sun moraalis on perseestä.

Parempi hei pitää huoli siitä, että mies muuttaa mielensä mitä pikimmin. Eihän semmoinen sovi, että ihmisillä on sinun Aidosta ja Oikeasta Moraalistasi poikkeavia mielipiteitä.

Mä en usko jumalaan, mut musta silti jumala on ainoo jolla on valtuus päättää elämä/kuolema -asiasta.

Ei enää psykedeelejä Shaznaylle.

Vaan entä jos jumala käskee minut tappamaan itseni?

dose:
Noinhan se periaatteessa pitäisi olla, mut entä muiden huomioon ottaminen. Se et riistää oman henkensä yleensä satuttaa muitaki, eikä se oo oikein. Täs maailmas on muitaki ihmisiä ku vaan se yks joka on tekemäs sitä itsemurhaa.

No hoh hoh. Tuohan se sitä muiden huomioonottamista vasta onkin. "Hei, ei haittaa vaikka sun elämäsi onkin yhtä paskaista helvettiä. Sinnittele sä vaan, niin ettei meille muille vaan tule paha mieli." Tuollainen asenne tuo varmaan itsemurhaa suunnittelevalle hirveästi valoa elämään. Ei riitä, että haluaa kuolla; niistä ajatuksista pitää vielä alkaa tuntea syyllisyyttäkin.

Uskotko, että kovin moni näistä itsemurhien tekijöistä haluaa tuottaa tuskaa läheisilleen? Eikö mielestäsi ole mahdollista, että juuri muiden huomioonottaminen on saattanut pidentää elinkaarta kuukausilla tai vuosilla ennen kuin kamelin selkä sitten vihdoin ja viimein oikeasti katkesi? Voisiko olla, että joissain tapauksissa oman kuoleman voi kokea muiden kannalta loppujen lopuksi positiivisena asiana? Ehkä yksi itsemurhan tarkoitus onkin tuottaa tuskaa muille samalla kuin päättää omansa! Ehkä se on tekijän mielestä nimenomaan oikein! Vai onko mahdotonta, että nämä "läheiset" voisivat saada sitä mitä tilasivat? Vaihtorahat siitä tuskan summasta, mitä ovat tälle yksilölle tuottaneet?

Mutta hei, onhan se kiva itsekkäistä lähtökohdista syyttää itsekääksi tuomitsemaansa tekoa vääräksi.

Avernian:
What? Mitä sä yrität sanoa? Jokin jota sun mielestä ei ole olemassa on vastuussa elämästä ja kuolemasta? Eli kukaan ei ole?

Eihän kukaan ole sen arvoinen, että voisi viedä toisen ihmisen hengen. Eikä kukaan voi ottaa vastuuta toisen elämästä.

Epailija:
Uskotko, että kovin moni näistä itsemurhien tekijöistä haluaa tuottaa tuskaa läheisilleen? Eikö mielestäsi ole mahdollista, että juuri muiden huomioonottaminen on saattanut pidentää elinkaarta kuukausilla tai vuosilla ennen kuin kamelin selkä sitten vihdoin ja viimein oikeasti katkesi? Voisiko olla, että joissain tapauksissa oman kuoleman voi kokea muiden kannalta loppujen lopuksi positiivisena asiana? Ehkä yksi itsemurhan tarkoitus onkin tuottaa tuskaa muille samalla kuin päättää omansa! Ehkä se on tekijän mielestä nimenomaan oikein! Vai onko mahdotonta, että nämä "läheiset" voisivat saada sitä mitä tilasivat? Vaihtorahat siitä tuskan summasta, mitä ovat tälle yksilölle tuottaneet?

Okei totta, toivottavasti tollasissa tapauksissa nämä "läheiset" tajuavat missä tekivät virheen, vaik ei jälkiviisaus paljoo auta.

dose:
Okei totta, toivottavasti tollasissa tapauksissa nämä "läheiset" tajuavat missä tekivät virheen, vaik ei jälkiviisaus paljoo auta.

Nuo kysymykset olivat sitten ainakin osittain erillisiä, eli läheisillä ei välttämättä ole mitään suurempaa osaa eikä arpaa toisen kärsimyksissä. Vaikka välillisesti sellaista onkin vaikea välttää ja määrittelemällä asiat uudestaan saa tämänkin pöydän käännettyä hyvin nopeasti.

Pointti oli se, että joskus oma kärsimys vain menee muiden kärsimysten edelle niin suuruudessa kuin tärkeydessäkin. Subjektiivisesti tarkasteltuna, totta kai.

Epailija:
Pointti oli se, että joskus oma kärsimys vain menee muiden kärsimysten edelle niin suuruudessa kuin tärkeydessäkin. Subjektiivisesti tarkasteltuna, totta kai.

Jep ja silloin se on tottakai ymmärrettävää että päässä pyörii itsetuhoisia ajatuksia. Tottakai joku raja sillä muiden huomioon ottamisellaki pitää olla.

Estäisin tietenkin jos pystyisin, mutta jos ihminen tosiaan haluaa kuolla oman käden kautta hän tekee sen. Ja pahimmassa tapauksessa hän ei etsi sääliä siihen, hän ei edes kerro miettivänsä sellaista. Hän ei tule sinun eteesi ase kädessään ja sano että haluaa pois.

Jokaisella ihmisellä on vapaus uskoa mihin haluaa, joten eikö myös päättää omasta elämästään.
Ilkeästi ajateltu mutta niin se vain on, mutta itsekkäitä itsemurhaa potevat voivat myös olla, heillä on niin paha olla että ovat valmiita luopumaan noin vain vastuusta, omista lapsistaan, perheestä, tunteistaan. Jos on niin paha olo, että haluaa pois, niin haluaako myös, että läheinen ihminen tuntee menetyksen tuskan, hyvin mahdollisesti niinkin pahan että tämä kaava toistuu uudestaan. Itsemurha ei ole ratkaisu, se on vain asian pakenemista.

Itse hyvä ystäväni yritti itsemurhaa kun olin 16, ja minä en ollut silloin paikalla, enkä ollut edes ajatellut hänen menevän niin pitkälle, en edes tiennyt hänellä olevan niin paha olo. Se pysäytti minut, ja tunsin tarvetta syyttää itseäni koska en ollut huomannut hänen olevan niin masentunut. Kun sain juteltua hänen kanssaan hän sanoi että ei koskaan ollut halunnut tappaa itseään, hän halusi vain kivun loppuvan. Ja ymmärrän hyvin häntä siinä, ja kun kerroin hänelle miltä minusta tuntui kuulla asia hänen veljeltään se pysäytti hänet. Ja hän katui tekoaan joka päivä sen jälkeen, koska menetti samalla pari hyvää ystäväänsä, ja siinä samassa hänet vietiin nuoriso mielisairaalaan.

Nyt jos tietäisin jonkun hyvän ystäväni yrittävän itsemurhaa, tai edes ajattelevan sellaista, kertoisin hänelle miltä minusta tuntuisi ilman häntä, ja miltä minusta tuntuu olla hänen kanssaan. Muuta en voisi tehdä, en voi olla hänen vierellään 24/h, ja katsoa hänen jokaista liikettään, se on hänen oma elämänsä, joten on hänen oma päätöksensäkin.

Elämä ja ystävyys on kallisarvoista, ja nykyään koitan kertoa ystävilleni mitä he minulle merkitsevät, ja elää jokaisen päivän niin, että nukkumaan mennessä tiedän, että jos en heräisikään huomenna, olisin tehnyt kaiken minkä voin, ja kertonut ihmisille sen, mitä minä haluan heidän tietävän. Olisin sen tehnyt vaikka pienilläkin eleillä tai asioilla. Ainakin olisin näyttänyt välittäväni.

Christinah:
---
Tyeicha:
en estäis.. tietysti koittaisin keskustella ensin ja auttaa, mut lopulta se ei ole mun asiani, jos toinen ei halua enää elää. musta olisi itsekästä estää toista päättämästä elämäänsä vain sen takia ettei itse tarvitsisi kohdata surua läheisen menetyksestä. kyl mä ainakin voisin olla onnellinen toisen puolesta, jos tiedän et se on päässy mielestään parempaan paikkaan.

---


^ Juuri noin minäkin ajattelen.. mutta siis yleensähän jos kyse on oikeesti ITSEMURHASTA eikä mistään sellasesta "hei mä haluun huomioo" -tyylisestä itsariuhkailusta, niin jos ihminen halua asen tehdä niin siihen ei enää väliin niitä estäjiä tarvita eivätkä ehtiskään.. Itsemurhapäätöksen tehnyt ihminen useimmiten tekee sen eikä uhkaile viikkotolkulla etukäteen. Mutta siis jokseenkin aiheeseen; tietenkin mä yrittäisin puhua sen ihmisen kanssa ja saada sitä kenties jollekin ammatti-ihmiselle puhuu mutta jos toinen tosiaan on jo päätöksensä tehnyt niin mun mielipide on sillon enää pelkkää ilmaa..

Noinhan monet ajattelee, vaikka läheisen velvottaisin yrittämään tosissaan.
Itse oon ollut tosi masentunut ja saanut kosketusta itsetuhoisiin ajatuksiin. Oon käynyt lähellä sitä tunnetilaa, josta ei tarvita kuin muutama askel ajatusten toteuttamiseen. Kuitenkin rakastan elämää ja mulla on niin paljon hyviä ihmisiä ja asioita elämässä, etten usko ikinä ajautuvani niin syvälle.

Tiedän kuitenkin, että kun ihminen masentuu ja menettää todella uskonsa ja halunsa elämiseen, se harvemmin johtuu siitä, ettei elämällä olisi mitään enää tarjota. Tätini on psykiatri ja ollaan monesti keskusteltu aiheesta. Pitkään stressistä ja masennuksesta kärsivän ihmisen aivot alkaa pikku hiljaa tuottaan vähemmän ja vähemmän endorfiinin kaltaista ainetta niiden mukautuessaan tilanteeseen. Tämä on ehkä ratkaiseva asia, kun ihminen tuntee kadottaneensa kyvyn nauttia elämästä -ja sen sijaan, että uskoisi jotain fyysistä olevan vialla hän uskoo, että elämässä ei todella ole enää mitään elämisen arvoista; pelkkää ponnistelua, työtä ja kärsimystä. Masennuslääkkeet sisältävät välittäjäainetta, joka aktivoi tämän tärkeän entsyymin toimimaan.

Puhumalla ei tosiaan enää voi syvästi masentunutta ihmistä palauttaa elämään kii, vaan ehdottomasti pitäisi ohjata hoitoon. Kyllä mä ainakin toivon, että jos mulle kävis huonosti niin joku passittaisi hoidettavaksi. Ihminen on selviytyjä ja pystyy rakentamaan itselleen elettävän arvoisen elämän, jos vaan haluaa ja näkee päämäärän. Ja vaikka apua tarviskin, niin auttajan täytyy muistaa, ettei ota toista kannettavakseen, vaan yrittää saada omille jaloilleen. Elämä on joka tapauksessa aika lyhyt ja ainutkertainen, että sitä olisi kiirettä lyhentää.

Aika jännä juttu on se, että buddalaisen uskonnon mukaan Nirvana on se tila, jossa ihminen ymmärtää elämän olevan vain kärsimystä. Uskoisin, että suuri osa näistä "valaistuneista" tosiaan haluaa vapauttaa sielunsa vaelluksesta. Sitä vaan en tiedä, onko itsemurha se tapa, jota Siddharta tarkoitti...??

Kuten on jo mainittukin, niin ei se todellisen päätöksen tehnyt ihminen välttämättä estelyistä välitä. Omasta kaveripiiristänikin löytyy esimerkki tällaisesta. Jos haluaa oikeasti pois niin ei siinä paina läheiset, jotka yrittävät estää ja vierestä joutuvat katsomaan viimeiset hetket. Sellaista se joskus on.

Mutta itse varmaan yrittäisin estää, jos tietäisin läheiseni itsemurhaa suunnittelevan. Aina sitä ei vaan tosiaankaan ole niin helppo saada selville ajoissa. Ehkäpä kerran erään sainkin ajatuksesta luopumaan.

"Puhumalla ei tosiaan enää voi syvästi masentunutta ihmistä palauttaa elämään kii, vaan ehdottomasti pitäisi ohjata hoitoon"


Hmm.. saako tässä välissä kysyä, että _mitä_"hyötyä" on ihmiselämällä tuon jälkeen tai siis voiko se elämä tosiaan palautua enää oikeasti kunnolliseksi muutakuin vähän sinne suuntaan, ikuisella lääkekierteellä? Jos ei kerran puhuminen enää auta vaan viimeinen toivo on lääkkeet ja sen tyyppinen hoito niin sekö on sitten se oikea ratkaisu kaikkeen? Älä tapa itseäsi vaan popsi lääkkeitä. Hakeudu ns. hoitoon.

Christinah:
"Puhumalla ei tosiaan enää voi syvästi masentunutta ihmistä palauttaa elämään kii, vaan ehdottomasti pitäisi ohjata hoitoon"


Hmm.. saako tässä välissä kysyä, että _mitä_"hyötyä" on ihmiselämällä tuon jälkeen tai siis voiko se elämä tosiaan palautua enää oikeasti kunnolliseksi muutakuin vähän sinne suuntaan, ikuisella lääkekierteellä? Jos ei kerran puhuminen enää auta vaan viimeinen toivo on lääkkeet ja sen tyyppinen hoito niin sekö on sitten se oikea ratkaisu kaikkeen? Älä tapa itseäsi vaan popsi lääkkeitä. Hakeudu ns. hoitoon.

Yleensä siihen on joku syy, miksi ihminen masentuu esim. ero, menetys tai joku vastoinkäyminen, jota ei pystykkään käsittelemään omin avuin. Lääkkeet auttaa, mutta ei paranna. Sen takia on ne psykiatrit, jotka auttaa puhumaan ja selvittämään asian, kun lääkkeillä on saatu masennus ns.hallintaan. Läheisille on hyvä puhua, mutta tiedän itse mitä on kuunnella masentuneen läheisen puheita. Se on todella rankkaa.
Kyllä varmasti on niitä, joille selviäminen on vaikeeta. Kuten sanoin silti, ihmisen on mahdollista päästä yli vaikeista asioista. "Kunnolliseksi" elämäksi ei varmaan tarvi määritellä mitään eufoorista onnen tilaa, vaan normaalia arkea. Pelottaako ajatus siitä hoitoon hakeutumisesta sen takia, että joutuu tunnustamaan ongelman itselleen ja joutuu yhteiskunnan puolesta leimautumaan "hulluksi"? Ei todellakaan tarvi olla itsemurhan partaalla, että olisi jo syytä etsiä apua. Masennus on sairaus, vakava sellainen, siinä missä muutkin sairaalassa hoidettavat tilat.

Lääkkeitä tuskin on tarkoitus syödä "ikuisesti", mutta jos niin olisi, kyllä mä enemmin eläisin ja söisin lääkkeitä, kun tappaisin itseni. Tolla periaatteellahan diabeetikotkin sais sit tappaa itsensä...

Pakko korjata yks juttu, jonka tajusin vasta nyt.. Niin siis, mä en usko siihen samaan jumalaan mihin varmaan suurin osa teistä uskoo. Nyt ehkä tajuutte ton mun aikasemman vähän paremmin :)

Mun mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus itse päättää mitä elämällään tekee tai jättää tekemättä. Mutta päätökset pitäis mun mielestä tehdä sillon ku on "järjissään". Eikä silloin kun on kovan masennuksen alaisena tai vihainen tai surullinen jne. Yrittäisin toki estää itsemurhan jos se ihminen olisi joku tuttu ja kenestä tiedän että hänellä olisi vielä toivoa olla taas elämänhaluinen. Tosin ei tossa voi mitään muuta kai tehdä kun koittaa keskustella asiasta. Jos joku oikeasti haluaa itsensä tappaa tuskin hän kertoo tarkkaa aikaa ja paikkaa missä sen aikoo tehdä.

Emmä menis estää, mut yrittäisin auttaa parhaani mukaan..