Ana-5000:
joo mä käsitän mitä tarkotat tol "selkeenä"-jutulla mut mä vähän kyseenalaistan sitä et voiko itsemurhaa aikova ihminen olla niin selkeenä, että sen vois sanoa pystyvänsä ottamaan vastuun teoistaan?
Mä kyseenalaistan sen, että ihmisen mikään
toiminta vois olla ylipäätään täysin selkeetä
ja rationaalista.
Mun ensikosketus itsemurhiin lähipiirissä oli
mun silloinen paras ystävä, joka oli selkeesti
suunnitellut tekoaan kuukausia ja valmistellut
salassa eräitä olosuhteita teolleen, ilman
että kukaan aavisti mitä on tapahtumassa
tai olisi mitenkään pystynyt tätä estämään.
Totta helvetissä olisin tehnyt kaiken mitä
olisin osannut ja tajunnut estääkseni ton,
samoin kuin ko. kaverin vanhemmat ja muut
ystävät, mutta edelleenkään mä en ole vakuuttunut
siitä että sen tyypin maailmankuvaa olis
voinut kukaan väkisin tai lääkityksellä muuttaa
elämänmyönteisemmäksi, sen verran
huolellisesti ja rationaalisesti se oli lähtönsä
pitkällä aikavälillä suunnitellut.
Tää on myös varsin kulttuurisidonnaista, onhan
jotain seppukua (avustettua rituaali-itsemurhaa)
hankala ymmärtää meidän näkökulmasta, mutta
feodaaliajan japanissa (ja joillekin varmaan edelleen)
se oli ihan rationaalinen valinta, ja tapa toteuttaa
laajempaa maailmankatsomusta.
No, joka tapauksessa vastaan edelleen että kyllä,
yrittäisin estää, mutta historia on osoittanut että
niissäkään tapauksissa kun minä tai joku muu
läheinen on ehtinyt havaita uhkakuvan, niin omat tai
edes ns. ammattiauttajien keinot eivät ole välttämättä
riittäneet. Viimeksi viime joulukuussa.
Ts. itsemurhaa ei välttämättä voi aina estää, mutta
aina kannattaa yrittää vähintään pelata lisäaikaa.