estäisitkö itsemurhan?

Kyllä estäisin! Ihminen on välillä niin sokea, ettei näe kuin oman surkeutensa. Useimmissa itsemurhissaki on kuitenki takana välittämisen hakeminen, jos ei saa muuten ihmisiä välittämään niin ehkä ne sen itsemurhan kautta tajuisi kuinka paljon välitti. Eikä itsemurhaa harkitseva edes välttämättä tajua tuota tunnetta, hän varmasti ajattelee ettei kukaan välitä ja samalla toivoo että joku välittäisi. Eli itsemurha on myös todella itsekäs teko, ei ajattele yhtään miltä muista tuntuu sen jälkeen kun ovat hänet menettäneet

Kyl mä estäisin jos voisin, yrittäisin ainaki ite osottaa et kyl hänestä välitetään ja hänellä on paikkansa tässä. Sitä en kyl sanois, et tietäisin miltä hänestä tuntuu, ei sitä voi nimittäin tietää. Esim. tuossakin aasian katastrofissa eräs tuttu mies kuoli, sen lapset kanssa, vaan vaimo jäi henkiin, ei sitä voisi sanoa tietävänsä miltä vaimosta tuntuu! Ei sitä voi käsittää. Mutta aina on jokin syy jatkaa elämää, vaikka sitä ei helposti huomaakaan! Ei mitään hyvää ilman jotain pahaa, ja toisinpäin.

Onpas mun mielestä kyl varsin pöljä kyssäri. Eikse oo jokasen sivistyneen ihmisen velvollisuus auttaa pulassa olevaa? Itsemurha ei koskaan ole mikään rationaalinen, armanjakkilasin ääressä pohdittu "ratkaisu", jonka tekemisessä ihmisen omaan harkintakykyyn voi luottaa. Siinä vaiheessa kun ihminen hautoo oman elämänsä päättämistä, voidaan jo sanoa että rationaalisuuden malja on vuotanut yli. Usein lohduttomassa elämäntilanteesa tai psyykkisesti sairas ihminen saattaa olla hyvinkin vakuuttava selittäessään sitä, miten hänen itsemurhansa on "oikea" ratkaisu ja hän on sen päättänyt; mun mielestä on sinisilmästä luottaa tällaseen.

Itsemurhaa harkitseva ihminen tarvitsee terapiaa, apua, läheistensä tukea ja kannustusta ja joskus psyykelääkitystä. Niin syvää suota harvalla on edessään, ettei sieltä pääsisi ajan kanssa pois.

edit: Poisluetaan nyt heti kättelyssä kaikki terminaalisesti sairaat kärsivät ja eutanasiatapaukset, jotta ymmärrätte millaista tilannetta tarkoitan... Armomurhaa en vastusta, mikäli on selvää että potilaan loppuelämä olisi kärsimystä täynnä ja kuolema olisi vääjäämätön.

Ana-5000: ......

Tämän loppuun voi lisätä myös ämmän allekirjoituksen.

Riippuu tilanteesta ja siitä kuka sitä yrittää.

Eutanasia on mielestäni hyväksyttävää kun kyseessä on todelliset "normaalia elämää"-estävät asiat. tmv. JA en nyt lähe sit perusteleen "normaalia elämää". TArkotan vaan että jos oot halvaantunut kaulasta alaspäin ja kuolio syö sun jalkoja nii et jokainen sekuntti on tuskaa, nii miksei vaan luovuttaisi?

Toinen on taas se että maailmassa on niitä ihmisiä jotka saisivat vain kuolla poies.

Dueno:
Se assa mikä on enne Pasilaa(Valimo?) nii yks kaveri oli hyppäämäs E-junan eteen. Se oli puhu puhelimeen ku yht äkkii alko huutaa ihan täysii ”VITTU MÄ EN JAKSA ENÄÄ TÄTÄ VITUN PASKAA jne.” Nous kaiteelle, mut ei hypännykkää. Olis saanu hypätä mun puolesta, en estäny pahemmi sitä.

No ootpas munapää. Meinaatko et ois tullu illalla uni simmuun ku oisit tajunnu, et joku menetti just läheisensä joka hetken mielenhäiriössä teki jotain, minkä oisit voinu estää? Entä jos se ois uhannu jotakuta muuta? Entä jos sitä ois uhattu?

Tollanen sivustakatsoja-asenne on kyl vastenmielinen piirre ihmisessä :(

KittysDead:
Tarkotan vaan että jos oot halvaantunut kaulasta alaspäin ja kuolio syö sun jalkoja nii et jokainen sekuntti on tuskaa, nii miksei vaan luovuttaisi?

Jos on halvaantunut kaulasta alas päin niin eihän sitä kuolion jalkojen syömistä tunne

serotonot:
---
KittysDead:
Tarkotan vaan että jos oot halvaantunut kaulasta alaspäin ja kuolio syö sun jalkoja nii et jokainen sekuntti on tuskaa, nii miksei vaan luovuttaisi?
---

Jos on halvaantunut kaulasta alas päin niin eihän sitä kuolion jalkojen syömistä tunne

Hah, mä replysin ihan saman jutun mut poistin sen sit ku aattelin et se ois ihan megaturhaa saivartelua. Mut jäbä voitti ilmeisesti tän erän :D

dose:
Kyllä estäisin! Ihminen on välillä niin sokea, ettei näe kuin oman surkeutensa. Useimmissa itsemurhissaki on kuitenki takana välittämisen hakeminen, jos ei saa muuten ihmisiä välittämään niin ehkä ne sen itsemurhan kautta tajuisi kuinka paljon välitti. Eikä itsemurhaa harkitseva edes välttämättä tajua tuota tunnetta, hän varmasti ajattelee ettei kukaan välitä ja samalla toivoo että joku välittäisi. Eli itsemurha on myös todella itsekäs teko, ei ajattele yhtään miltä muista tuntuu sen jälkeen kun ovat hänet menettäneet

Tästä tuli mieleeni yksi tyttö yläasteelta, joka tappoi itsensä äitinsä unilääkkeillä 14-vuotiaana. Hyvästelykirjeessään hän selitteli tekoaan: "Kun ei kukaan välitä" ja toivoi eräitä kappaleita (mm. Joutsenlaulu) soitettavaksi koulun aamuradiossa hänen muistokseen

Ana-5000:
Onpas mun mielestä kyl varsin pöljä kyssäri. Eikse oo jokasen sivistyneen ihmisen velvollisuus auttaa pulassa olevaa? Itsemurha ei koskaan ole mikään rationaalinen, armanjakkilasin ääressä pohdittu "ratkaisu", jonka tekemisessä ihmisen omaan harkintakykyyn voi luottaa. Siinä vaiheessa kun ihminen hautoo oman elämänsä päättämistä, voidaan jo sanoa että rationaalisuuden malja on vuotanut yli.

Mutta jos elämällä ja kuolemalla ei katso olevan väliä. Kuolema olisi yhtä merkittävä kokemus, kun käydä paskalla. Silloin rationaalisuuden nimissä voidaan kysyä mitä vikaa on ihmisessä, joka kulkee ympäriinsä ja huutaa haluavansa elää?

Usein lohduttomassa elämäntilanteesa tai psyykkisesti sairas ihminen saattaa olla hyvinkin vakuuttava selittäessään sitä, miten hänen itsemurhansa on "oikea" ratkaisu ja hän on sen päättänyt; mun mielestä on sinisilmästä luottaa tällaseen.

Ei itsemurha ole oikea ratkaisu, mutta itsemurha voi olla tietoinen valinta, jos ei esim. katso sen aloittavan tai lopettavan.

Itsemurhaa harkitseva ihminen tarvitsee terapiaa, apua, läheistensä tukea ja kannustusta ja joskus psyykelääkitystä. Niin syvää suota harvalla on edessään, ettei sieltä pääsisi ajan kanssa pois.

Monasti kyllä. Ihmiselle pitää tarjota mahdollisuus pohtia asia selkeästi läpi ja silloin pitää tarvittaessa sulkea joitakin ongelmakohtia pois.Mutta kun ongelmakohdat on poistettu, "selkeänäkin" ihminen voi päätyä samaan tulokseen.

edit: Poisluetaan nyt heti kättelyssä kaikki terminaalisesti sairaat kärsivät ja eutanasiatapaukset, jotta ymmärrätte millaista tilannetta tarkoitan... Armomurhaa en vastusta, mikäli on selvää että potilaan loppuelämä olisi kärsimystä täynnä ja kuolema olisi vääjäämätön.

Armis o tosi jees*piis*

lostgone:
"selkeänäkin" ihminen voi päätyä samaan tulokseen.

nigga, please.

Anna joku esimerkki tällasesta tapauksesta?

riippuu... en välttämättä... mut siihe pitäs olla kyl aika helvetin pätevä syy esim. et on syöpä/aivokasvain tms. kipu juttu... mut esim. masentunutta en kyl päästäis tekemää siis armomurha on mun mielest ihan hyvä juttu varsinki ku ite selkäleikattuna tietää mitä kipu o.

Ana-5000:
---
lostgone:
"selkeänäkin" ihminen voi päätyä samaan tulokseen.

---


nigga, please.

Anna joku esimerkki tällasesta tapauksesta?

Yritän. eli ei ole päällä jotain selkeää vaikuttajaa, joka aiheuttaa itsemurhavietin syntymistä. esim. kaiken toiminnan estävä pitkäkestoinen masennus tai läpikäymättä jokin traumaattinen kokemus

Tyeicha:
en estäis.. tietysti koittaisin keskustella ensin ja auttaa, mut lopulta se ei ole mun asiani, jos toinen ei halua enää elää. musta olisi itsekästä estää toista päättämästä elämäänsä vain sen takia ettei itse tarvitsisi kohdata surua läheisen menetyksestä. kyl mä ainakin voisin olla onnellinen toisen puolesta, jos tiedän et se on päässy mielestään parempaan paikkaan.

^ Juuri noin minäkin ajattelen.. mutta siis yleensähän jos kyse on oikeesti ITSEMURHASTA eikä mistään sellasesta "hei mä haluun huomioo" -tyylisestä itsariuhkailusta, niin jos ihminen halua asen tehdä niin siihen ei enää väliin niitä estäjiä tarvita eivätkä ehtiskään.. Itsemurhapäätöksen tehnyt ihminen useimmiten tekee sen eikä uhkaile viikkotolkulla etukäteen. Mutta siis jokseenkin aiheeseen; tietenkin mä yrittäisin puhua sen ihmisen kanssa ja saada sitä kenties jollekin ammatti-ihmiselle puhuu mutta jos toinen tosiaan on jo päätöksensä tehnyt niin mun mielipide on sillon enää pelkkää ilmaa..

lostgone:
---
Ana-5000:
---
lostgone:
"selkeänäkin" ihminen voi päätyä samaan tulokseen.
---
nigga, please.

Anna joku esimerkki tällasesta tapauksesta?
---
Yritän. eli ei ole päällä jotain selkeää vaikuttajaa, joka aiheuttaa itsemurhavietin syntymistä. esim. kaiken toiminnan estävä pitkäkestoinen masennus tai läpikäymättä jokin traumaattinen kokemus

joo mä käsitän mitä tarkotat tol "selkeenä"-jutulla mut mä vähän kyseenalaistan sitä et voiko itsemurhaa aikova ihminen olla niin selkeenä, että sen vois sanoa pystyvänsä ottamaan vastuun teoistaan?

Ana-5000:
---
---

joo mä käsitän mitä tarkotat tol "selkeenä"-jutulla mut mä vähän kyseenalaistan sitä et voiko itsemurhaa aikova ihminen olla niin selkeenä, että sen vois sanoa pystyvänsä ottamaan vastuun teoistaan?

Hyvin vaikealta oikeasti kuulostaa itsestänikin, myönnän. Mutta vähemmällä kyseenalaistamisella epäloogisissa toimissaan pääsevät ne "selkeästi" toimivat ihmiset, jotka mielessään toimivat jumalan tahdon alaisina tai isäänmaan puolesta jne.
Joten jos ajatusmaailmaan kuuluukin, että kaikki on vahvasti yhtä, niin kuolemalla tai itsemurhalla ei ole periaatteessa merkitystä, koska kaikki on silti. Tällöin itsemurhan oikeutus perustuisi siihen, että jos ei voi valita itsemurhaa niin pitäisi kysyä voiko elämässä tehdä muitakaan valintoja, koska itsemurhan valitseminen olisi yhtä mitätön valinta, kuin ostanko kinkkupitsan vain fantasian.

Ana-5000:

joo mä käsitän mitä tarkotat tol "selkeenä"-jutulla mut mä vähän kyseenalaistan sitä et voiko itsemurhaa aikova ihminen olla niin selkeenä, että sen vois sanoa pystyvänsä ottamaan vastuun teoistaan?

Mä kyseenalaistan sen, että ihmisen mikään
toiminta vois olla ylipäätään täysin selkeetä
ja rationaalista.

Mun ensikosketus itsemurhiin lähipiirissä oli
mun silloinen paras ystävä, joka oli selkeesti
suunnitellut tekoaan kuukausia ja valmistellut
salassa eräitä olosuhteita teolleen, ilman
että kukaan aavisti mitä on tapahtumassa
tai olisi mitenkään pystynyt tätä estämään.
Totta helvetissä olisin tehnyt kaiken mitä
olisin osannut ja tajunnut estääkseni ton,
samoin kuin ko. kaverin vanhemmat ja muut
ystävät, mutta edelleenkään mä en ole vakuuttunut
siitä että sen tyypin maailmankuvaa olis
voinut kukaan väkisin tai lääkityksellä muuttaa
elämänmyönteisemmäksi, sen verran
huolellisesti ja rationaalisesti se oli lähtönsä
pitkällä aikavälillä suunnitellut.

Tää on myös varsin kulttuurisidonnaista, onhan
jotain seppukua (avustettua rituaali-itsemurhaa)
hankala ymmärtää meidän näkökulmasta, mutta
feodaaliajan japanissa (ja joillekin varmaan edelleen)
se oli ihan rationaalinen valinta, ja tapa toteuttaa
laajempaa maailmankatsomusta.

No, joka tapauksessa vastaan edelleen että kyllä,
yrittäisin estää, mutta historia on osoittanut että
niissäkään tapauksissa kun minä tai joku muu
läheinen on ehtinyt havaita uhkakuvan, niin omat tai
edes ns. ammattiauttajien keinot eivät ole välttämättä
riittäneet. Viimeksi viime joulukuussa.

Ts. itsemurhaa ei välttämättä voi aina estää, mutta
aina kannattaa yrittää vähintään pelata lisäaikaa.

Kyllä mun vaistot taitas pyrkiä estämään oli kuka tahansa...

Gnizhak:
Kyllä mun vaistot taitas pyrkiä estämään oli kuka tahansa...

Niin, itse en ole ikinä (onneksi, kai) ollut tilanteessa jossa olisin suoraan voinut estää jonkun henkilön itsemurhan, joten on äärimmäisen vaikea sanoa, että miten sitä toimisi jos olisi "tosi kyseessä" voihan se tosiaan olla, että tilanteessa toimisi ihan vaistonvaraisesti alkamatta miettimään mitään suurempia "jokaisella määräysvalta elämäänsä ja kuolemaansa" - filosofioita ja pyrkisi pelastamaan sen ihmisen hengen.
Nämä on kuitenkin tunnetasolla niin kolossaalisia juttuja, että en jaksa uskoa, että siinä voi oikein kukaan "normaali" ihminen täysin järkiperäisesti ja äärirationaalisesti toimia, alitajunta ja tunteet potkaisee kehiin ja niiden pohjalta toiminta sitten tapahtuu jos tapahtuu, veikkaan ma.

tottakai,se on aina huono ratkaisu oli kuin paskassa jamassa tahansa,toisaalta se on aika monipiippunen juttu*dissaa*nim.tietoa on

En!