K:
---
Epailija:
---
K:
Minun todellisuuteni on eheä ja kirkas.
---
Ignorance is bliss.
---
Jos mä koen näkeväni todellisuuden sellaisena, kuin se on, oon ignorantti? Kui?
Ah. Hyvä pointti. Sait kiinni ylitulkinnasta. Jos koet sen tuollaisena, niin silloin on virheellistä sanoa, ettei sinun todellisuutesi olisi tuollainen. Jos taas sanoisit voivasi täydellä varmuudella sanoa, että todellisuus on tuollainen, niin silloin olisit (ehkä) väärässä. Et olisi tietoinen erehtymisen mahdollisuudesta ja täten ignorantti. Mutta näinhän et kirjaimellisesti tulkiten sanonut.
---
Ja saivartelija olenkin, mutta saivartelija, jolla on argumentit puolellaan.
---
Ja millaiset argumentit! Hahahaa!!! Todista, todista! No ni! Et voi tietää! Just.
Onko jotenkin turhauttavaa, kun noin heppoiselta tuntuva argumentti toimii?
---
Mutta millä perustein? Miten lähtisit todistamaan tuota ilman, että jäisi tilaa epäilylle? Aistihavainnolla? Tunteilla? Eikö kumpaakaan muka pystyisi huijaamaan? Olisiko virtuaalitodellisuus varmasti totta, jos se tuntuisi riittävän todelta?
---
En mä lähde sitä todistamaan, kun se on mahdotonta! Mulle riittää, että uskon varmasti.
Usko ei ole sama asia kuin täysi varmuus. Se, että sanot uskovasi varmasti kertoo jo, että et pysty tätä varmuutta perustelemaan. Jos voisit, niin mihin tarvitsisit uskoa? Hauska siis huomata, että emme olekaan täysin eri mieltä asiasta. Et vain huomannut mainita tuota usko-osioita aikaisemmin, vaan puhuit pelkistä varmuuksista.
Perusta on uskossa, mutta mulle se_riittää_varmuuteen. Jos sä et kerran sit ole varma vaikka siitä, että olet ihminen, niin hyvä on sitten. Mun on vaan vaikee uskoo, että sen epäileminen olisi sulle muuta kuin ajatusleikki.
Ajatusleikki se on siinä mielessä, että käytännössä niillä muilla mahdollisuuksilla ei ole väliä, kuten olen jo useampaan otteeseen sanonut. En kuitenkaan menisi sanomaan olevani varma minkään uskon pohjalta. Mielestäni on esimerkiksi nätisti ilmaistuna harkitsematonta sanoa olevansa varman jumalan olemassaolosta, koska uskoo tähän.
---
Epailija
Millä asteikolla? Mikä laskettaisiin vahvaksi uskoksi?
---
Varmuus.
Mielestäni nuo ovat toisensa poissulkevia termejä. Mihin tarvitsen uskoa, jos olen varma? Mistä tulee varmuus, jos vain uskon? Olenko varma jostain asiasta jos
uskon voivani perustella sen aukottomasti vai jos
tiedän voivani perustella sen aukottomasti?
Ainakin kun mua esimerkiks alkaa oikein tosissaan risomaan, ei kyllä tule mieleenkään epäillä, että **tuttaako vai ei. Miten en olisi varma???
**tutus on tosiaan semmoinen tunne, ettei sitä helpolla tule kyseenalaistaneeksi. Se on kuitenkin periaatteessa aistihavainto siinä missä muutkin ja periaatteessa olemme huijattavissa senkin suhteen. Lisäbonuksena itselläni on pahana tapana miettiä vielä, että onko **tutus minulle sama asia kuin **tutus muille. Liioittelenko todellisuudessa, jos sanon, että minua **tuttaa? Tulenko väärinymmärretyksi? Olisiko oikeampi termi **rmittaa?
Taas sä yrität lähestyä objektiivisesti kysymystä siitä, onko millään mitään väliä! Jos puhutaan siitä, onko jollain jotain väliä, AINOA mielekäs näkökulma on subjektiivinen, koska objektiivisuusuuteen määritelmällisesti kuuluu vapaus arvoista, eli ettei millään ole mitään väliä! Vai?
Niin yritin, koska sinä esitit kolme väitettä vailla perusteluja. Ajattelin esittää perusteluja omille väitteilleni. Ylläolevan kanssa olen kyllä suurelta osin samaa mieltä. Objektiivisen näkökulman mukaan ei kannata elää, jos subjektiivisesti kokee toisin. Sitä ei voi mielestäni luonnehtia mielekkääksi.
---
Luonnolliset kielet?
---
Luonnolliset kielet, kuten suomi, venäjä tai swahili, ovat ilmaisuvoimaisempia, kuin keinotekoiset kielet, kuten logiikka tai esperanto.
Riippunee vähän siitä, mitä haluaa sanoa, kuinka eksaktisti ja paljonko haluaa tähän tilaa käyttää.
---
Se, miten sinä toimit, kertoo enemmän sinusta kuin maailmasta.
---
Niin?
Ei mulla tainnut muuta olla tuohon liittyen.
---
Tavoitellessamme totuutta ei liene järkevää tarkastella asioita subjektiivisesti. Sillä se, mikä on aidosti totta, ei voi olla havaitsijasta riippuvaa, vaan sen täytyy olla universaalia - totta kaikille.
---
Mulle asioilla on väliä. Se on aidosti totta, vaikka näkökulma onkin subjektiivinen. Se on totuus myös sulle ja serkuillemme Andromedassa, vaikka en voikaan todistaa sitä. Eli se, että te ette tiedä, mikä totuus on, ei tarkoita, ettei sellaista totuutta ole.
Se, että se on sinulle totta, saattaa olla aidosti totta. Sinun totuutesi ei kuitenkaan ole itsessään totuus kaikille, eikä täten ole myöskään aidosti totta. Se on ylläolevan määritelmän mukaan mahdotonta, sillä subjektiivinen totuus nimenomaan riippuu havainnoitsijasta. Totuus siis voi olla, että sinulle asioilla on väliä. Kaikille muille ei välttämättä ole.
Mutta tätä et käsittääkseni yritäkään väittää.
---
Tämän takia tarkastelen asioita välillä myös objektiivisesti. Se ei mielestäni määritelmällisesti pidä sisällään sitä, ettei millään ole mitään väliä, mutta on hyvin helppo nähdä, että tilanne objektiivisesti katseltaessa on tällainen.
---
Mietipä hetki tota objektiivisuutta, ja että sisältyykö siihen arvotusten puuttuminen(l. onko_millään_väliä).
Mietin. Minusta se ei vieläkään määritelmällisesti sisällä sitä, että millään ei ole mitään väliä. Se viittaa siihen kyllä hyvin vahvasti, mutta ensin pitää kuitenkin miettiä, että mitä tarkoitan kun sanon "millään ei ole mitään väliä". Tarkoittaako se, että millään ei ole mitään arvoa itsessään? Sisältyykö itseisarvon (arvo-objektivistisesta näkökulmasta huom.) puuttuminen sanan "objektiivinen" määritelmään?
Järjestelmällinen epäily ja luonnontieteellinen lähestymistapa asioihin ovat oivia työkaluja, ja on hienoa, että olet oivaltanut niiden perusperiaatteet. Mutta kumpikaan ei ole mielestäni kaksinen elämänfilosofia. Aina voi sanoa -todista, mutta mitä se lopulta on muuta, kuin hyödytöntä saivartelua, kun se viedään äärimmäisyyksiin?
Äärimmäisyyksiin vietynä se ei varmaan olekaan hedelmällistä. Vastaajalta loppuu kärsivällisyys kauan ennen kuin kysyjältä kysymykset (termi "sokraattinen metodi" vihjannee hieman mahdollisista seurauksista), eikä toisaalta kaikkiin kysymyksiin ole vastauksia. Mutta juuri tämän tajuaminen lienee koko metodin tarkoitus - että saadaan vastakumppani huomaamaan argumenttien rajat ja mahdollisesti herätetään tässä jotain ajatuksia. Todennäköisesti näissä teksteissä on ollut loppujen lopuksi vain vähän uutta sinulle, mutta en voinut vain katsella vierestä kun joku puhuu varmuudesta samalla sävyllä kuin sinä teit.
Saivartelija olen ollut jo pienestä pitäen.