sapeli:
Rakkaus on kuin yhteinen kulhollinen karkkia Nameja napostellessa ei kannata ajatella että jossain vaiheessa ne loppuu tai muuten niiden syömisestä menee kaikki ilo... Ja molempien osapuolten pitää tuoda kulhoon aina silloin tällöin lisää namuja ettei ne lopu kesken.
Tää kuvaus rakkaudesta on kyllä parasta mitä voi olla
Ocean Lab feat. Justine Suissa - Sky Falls Down (Armin van Buuren remix)
You know when you feel it
You know when it hits you
There's no mistaking when you fall
You don't anticipate it
You can't calculate it
It just comes crashing through your walls
You lose all sense of reason
You have no sense of danger
It's like you're living in a dream.
It lets you float through crowds and
Makes you smile at strangers
It's just the greatest state of being, Oohh...
I'll love you 'til the sky falls down
I'll love you 'til I can't feel anything,
Not anything at all
Even when you're not around
I'll love you 'til the sky falls down
I'm flying 'til I hit the ground
And lying there and I don't feel anything
Not anything at all
And even when you're not around
I'll love you til the sky falls down
... paljon tätä paremmin ei voi kuvata sitä miltä juuri nyt tuntuu... Eli tätä se sitten varmaan on
Lainaus jostain: Toisin kuin aine ja energia, rakkaus on loputon voimavara. Alkio joka kasvaa tyhjyydestä, jota ei voida pyyhkiä pois edes pimeimmistä sydämistä. Rakkaus on kuin astia, joka voi kadota tai tulla varastetuksi. Tai pahempaa, punaisen veren vuodattamista. Eikä rakkaus ole muuttumatonta. Se saattaa vaihtua vihaksi kuten päivä vaihtuu yöksi kuten elämä vaihtuu kuolemaksi.
Jotenkin katkeroituneena olen miettinyt että onko rakkautta edes olemassa sellaisena käsitteenä kuin suurin osa sen ajattelee. Raakajaolla sen jakaisi kiintymykseen ja intohimoon, mitkä eivät ole riippuvaisia toisistaan mutta onko näiden yhteenlaskettu summa siis rakkaus.
Romanttinen osani haluisi uskoa, että on olemassa rakkautta ensi silmäyksellä. Realistinen osani kuitenkin huutaa, että ensisilmäys on intohimoa ja kiintymys kasvaa ajan mukaan. Joten tämän mukaan rakkaus tulisi ajan kanssa, mutta miten pitkä tuo aika on, en osaa määritellä.
Kun ajattelee, että kohtaat katseen joka pysäyttää. Ajattelet silmien haltiaa muutaman päivän mutta sitten se unohtuu, mutta kun näet silmät uudestaan voi joku taas liikahtaa sisällä. Mutta entäs jos et tapaa, ja oletetaan että se olisi rakkautta ensi silmäyksellä ja mitä jos se riivatun kohtalo ei puutukkaan peliin ja sitten vaan roikkuisi vuosi kausia riutuen ajatuksesta sinisestä silmäparista? Tämä tietenkin on esimerkkinä huono ja aivan ääripäästä, mutta ajatus kuitenkin.
Mutta jos nyt kuitenkin käsittäisin rakkauden käytännössä mahdollisesksi niin olettaisin ja haluaisin sen olevan syvää kiintymystä, intohimoa, joka herää uudelleen ja uudelleen, herkkyyttä ja hellyyttä, ennen kaikkea luottamusta.
Haluaisin todellakin rakastua korviani myöten ja tuntea sen ihanaksi käsitetyn tunteen, mutta ihastuksen jälkeen petyn taas koska en koe sisälläni sitä tulea minkä mielestäni rakkaus vaatii. Vai vaadinko minä liikaa?
Ehkä vähän off topic, mutta mielestäni aika jännää että jos elää suhteessa jonkun kanssa josta välittää/rakastaa, alkaa ainakin mulla kokemusteni perusteella hiipua arvostus pikkuhiljaa kaikkea tuota kohtaan, eli jonkin ajan jälkeen alkaa pitää kaikkea tuota itsestäänselvyytenä eikä osaa arvostaa sen hienoutta, harvinaisuutta.
Sitten taas pamahtaa sinkuksi...jokainen päivä sinkkuna kasvattaa meikäläisellä 1% yksiön romanttisen pöhkön kerrointa, ja kun 100päivää on koossa, voisin rakastua vaikka seuraavaan vastaan tulijaan!
Eli sinkkuna olo on mulle ainakin hyväksi...saa nähdä tapaanko joskus jonkun josta jaksan pitää kiinni kynsin ja hampain viellä kuukausien, jopa vuosien kuluttua. Sitä kun vaan vaatii itse niin paljon pieniä asioita, eikä välttämättä edes pysty maksamaan takaisin kaikkea tuota samassa mittakaavassa.
Toki myös tuo 100% pöhköys ei ole siksi mitä parhaaksi, koska silloin juuri nappaa vaan jonkun jonka varmasti tahtoo vain unohtaa muutaman kuukauden kuluttua. Näin mulla siis usein, tiedän jo 10minuutin päästä että tuo ei oo mua varten, mutta minkäs sitä tekisi jos ei edes yrittäisi.
joo jos sen tietäis.. tiedän mä mitä rakkaus on, rakastan perhettäni.. mut se toinen rakkaus.. mistä erottaa ihastumisen, mistä rakastumisen.. kauan ihastumisen pitää kestää et tietää et se on rakkautta? ja jos se oikeesti oli rakkautta, niin miks se loppuu kun aletaan vakavaan suhteeseen? vai eikö se ollutkaan rakkautta?
no eihän näitä kukaan tiedä. mut tietäispä :(
tästä vois pidemminkin keskustella, mutta duunikoneeeelll blääh. :|
Noh, rakkaushan on kuin iso omena, jota kaksi ihmistä syö vastakkaisilta puolilta kunnes suut kohtaavat... kun omena on syöty, jää jäljelle pelkkä tyhjä ranka tai kasa siemeniä joista voi kasvattaa lisää omenia... ja näin tämäkin homma sitten jatkuu loputtomiin...
rakkaus on kuin paskalla kävis - eka jännittää ja tulee jumalattoman hyvä tunne, sit menee tasaisesti tai pientä ylä-alamäkeä ja sit jatketaan elämää :)
ALIEN:
rakkaus on kuin paskalla kävis - eka jännittää ja tulee jumalattoman hyvä tunne, sit menee tasaisesti tai pientä ylä-alamäkeä ja sit jatketaan elämää :)
If you need somebody, call my name
If you want someone, you can do the same
If you want to keep something precious
You got to lock it up and throw away the key
If you want to hold onto your possession
Don't even think about me
If you love somebody, set them free
If it's a mirror you want, just look into my eyes
Or a whipping boy, someone to despise
Or a prisoner in the dark
Tied up in chains you just can't see
Or a beast in a gilded cage
That's all some people ever want to be
If you love somebody, set them free
You can't control an independent heart
Can't tear the one you love apart
Forever conditioned to believe that we can't live
We can't live here and be happy with less
So many riches, so many souls
Everything we see we want to possess
If you need somebody, call my name
If you want someone, you can do the same
If you want to keep something precious
You got to lock it up and throw away the key
If you want to hold onto your possession
Don't even think about me
Armin:Mutta jos nyt kuitenkin käsittäisin rakkauden käytännössä mahdollisesksi niin olettaisin ja haluaisin sen olevan syvää kiintymystä, intohimoa, joka herää uudelleen ja uudelleen, herkkyyttä ja hellyyttä, ennen kaikkea luottamusta.Haluaisin todellakin rakastua korviani myöten ja tuntea sen ihanaksi käsitetyn tunteen, mutta ihastuksen jälkeen petyn taas koska en koe sisälläni sitä tulea minkä mielestäni rakkaus vaatii.
Vähän samoja tunnelmia täällä. Just nyt mun on, ehkä juuri tuon tunteen puuttumisen takia, vaikea edes kuvitella kestävää suhdetta. On semmonen fiilis että perseellenhän se menee joka tapauksessa*nauru* Kuulostaa aika surulliselta, mut ei ole sitä - olen aika varma että tulee vielä joku joka muistuttaa mua niistä tunteista.
Armin:
Jotenkin katkeroituneena olen miettinyt että onko rakkautta edes olemassa sellaisena käsitteenä kuin suurin osa sen ajattelee. Raakajaolla sen jakaisi kiintymykseen ja intohimoon, mitkä eivät ole riippuvaisia toisistaan mutta onko näiden yhteenlaskettu summa siis rakkaus.
Riippuu rakkauden lajista. Mielestäni voi olla rakkautta ilman intohimoakin. Mielestäni intohimo voi aiheuttaa kiintymystä ja kiintymys intohimoa. Mielestäni sellainen rakkaus, mitä tuntee kumppaniaan kohtaan, on summa monesta suuresta ja pienestä asiasta.
Romanttinen osani haluisi uskoa, että on olemassa rakkautta ensi silmäyksellä. Realistinen osani kuitenkin huutaa, että ensisilmäys on intohimoa ja kiintymys kasvaa ajan mukaan. Joten tämän mukaan rakkaus tulisi ajan kanssa, mutta miten pitkä tuo aika on, en osaa määritellä.
Itse en usko rakkauteen ensi silmäyksellä, en edes sillä pikkiriikkisellä romanttisuustumakkeellani. Uskon, että ihminen voi "kolahtaa" ensi silmäyksellä, mutta en usko, että tätä voidaan nimittää rakkaudeksi. Rakkaus on jotain, joka tulee, kasvaa, muuttuu ja ehkä pienenee ajan myötä, mutta kaikki nämä prosessit ja niiden kestot ovat tapauskohtaisia. Uskon, että kaikki rakkaudet ovat ainutlaatuisia, vaikka saattaisivatkin omata toisiaan muistuttavia piirteitä.
Kun ajattelee, että kohtaat katseen joka pysäyttää. Ajattelet silmien haltiaa muutaman päivän mutta sitten se unohtuu, mutta kun näet silmät uudestaan voi joku taas liikahtaa sisällä. Mutta entäs jos et tapaa, ja oletetaan että se olisi rakkautta ensi silmäyksellä ja mitä jos se riivatun kohtalo ei puutukkaan peliin ja sitten vaan roikkuisi vuosi kausia riutuen ajatuksesta sinisestä silmäparista? Tämä tietenkin on esimerkkinä huono ja aivan ääripäästä, mutta ajatus kuitenkin.
"The one that got away..." Tuo olisi siis esimerkki siitä kolahtamisesta. Mutta olisiko romanttisinkaan henkilö tuossa tilanteessa valmis tekemään samoja uhrauksia tuon henkilön puolesta, mitä tämä tekisi jos kyseessä olisi henkilö, josta on syvästi välittänyt vuosikaudet? Voiko yhden silmäparin nähtyään sanoa, että tuo henkilö on maailmankaikkeuden tärkein henkilö? Että tuntematta toista yhtään voisit tehdä sen päätöksen, että olet valmis tekemään töitä yhteisen onnen eteen?
Oletetaan kyse on rakkaudesta ensi silmäyksellä ja että kohtalo puuttuu peliin ja tapaat tuon silmäparin uudestaan. Menet juttelemaan tälle ja osoittautuu, että hän on täysi idiootti eikä teillä ole mitään yhteistä. Kuoleeko rakkaus sillä sekunnilla? Loppuuko kiintymys siihen paikkaan?
Mutta jos nyt kuitenkin käsittäisin rakkauden käytännössä mahdollisesksi niin olettaisin ja haluaisin sen olevan syvää kiintymystä, intohimoa, joka herää uudelleen ja uudelleen, herkkyyttä ja hellyyttä, ennen kaikkea luottamusta.
Entä uhrautumista? Luopumista omasta edustaan toisen hyvinvoinnin vuoksi ja kykyä ehkä jopa nauttia siitä? Mitä jos esim. luottamus puuttuu? Onko tällöin enää kyse rakastamisesta? Voiko rakastaa ihmistä, johon ei luota?
"We like because, we love although"
Haluaisin todellakin rakastua korviani myöten ja tuntea sen ihanaksi käsitetyn tunteen, mutta ihastuksen jälkeen petyn taas koska en koe sisälläni sitä tulea minkä mielestäni rakkaus vaatii. Vai vaadinko minä liikaa?
Mikä on liikaa? Jos et koskaan löydä tällaista rakkautta, niin oletko silloin vaatinut liikaa? Tarinoita moisesta rakkaudesta kyllä kuulee, joten mahdotonta moisen löytäminen ei ole. Olisitko todella onnellinen, jos tyytyisit vähempään?
Ihastuminen olisi kyllä mukavaa. Rakkaus... Niin pitkälle pääsee jos pääsee.
Epailija:
Oletetaan kyse on rakkaudesta ensi silmäyksellä ja että kohtalo puuttuu peliin ja tapaat tuon silmäparin uudestaan. Menet juttelemaan tälle ja osoittautuu, että hän on täysi idiootti eikä teillä ole mitään yhteistä. Kuoleeko rakkaus sillä sekunnilla? Loppuuko kiintymys siihen paikkaan?
Hyvin luultavasti "rakkaus" kuolee.
Ihmiset rakastuvat helpommin ideoihin kuin henkilöihin. Sitä käsittääkseni rakkaus ensi silmäykselläkin on. Nähdään joku joka miellyttää, lisätään omassa mielessä tälle kaikenlaisia hyviä ominaisuuksia ja liimataan ne yhteen omilla toiveilla, ja voilá, instant attraction. Mutta ei se oikeasti siitä toisesta ihmisestä johdu. Elleivät harhakuvat hajoa esim. juuri toiseen tutustuessa, voi rakastaa toisen päälle heijastamia kuvitelmia kaukaa vaikka kuinka kauan.
Ja sitten harmitella kun se "täydellinen mies" pääsi karkuun.
eräs vanha ystäväni määritteli rakkauden varsin mielenkiintoisesti: "rakkaus on sitä et mä arvostan tyttöystävääni ja
että se ei tiedä mitä kaikkea mä olen tehnyt"