Ujous

Mä voin myöntää kans omaavani ujous ominaisuuden Vähän oon viel pikkusen hiljanen ainakin uusien kasvojen edessä, mutta onneksi on alkanut minustakin kuulumaan jonkinlaista ininää Ja tämä K:n heitto osus mun tuntemuksil aika hyvin naulankantaan. Näin tuli joskus ajateltuu ja ehkä viel nykyäänki vähän. Mutta kyllä mä siitä joskus viel pääsen kokonaan eroon

K:

En usko, että sua pelottais niinkään sanoa ”moi”, kuin se, että sen jälkeen pitäisi olla jotain sanottavaa.. Joko et luota siihen, että olisi riittävän mielenkiintoista sanottavaa, tai siihen, että osaat pukea asiasi sanoiksi. Vai? Luotatko siihen, että sun juttusi kiinnostaa lähestymisen kohdetta? Jos uskot itseesi, mikä vielä ujostuttaa, puhuminen sinänsähän on helppoa? Jos et pidä itseäsi kovin kiinnostavana, tuskin voit luottaa siihen, että joku muu pitää.. Elä enemmän, niin on jotain, mistä puhua. Ja ennen kaikkea, ei siinä ole paljoa hävittävää, jos menee jollekin juttelemaan. Jos vastaanotto onkin tyly, tiedät ainakin voittaneesi ujoutesi. Itsensä esille tuomisessa ei ole mitään noloa. SUU AUKI!

Olenpas huomannut olevani ujo monenkin ihan oudon asian suhteen, vaikka olen jo ihan mukavasti "rohkaistunut" sosiaalisissa ympyröissä... Ehkä siitä ujoudesta ei koskaan ihan kokonaan pääse eroon...

Luulisi, että kun sitä tulee vanhemmaksi ja tulee kokemusta enemmän ihmissuhteista, että se ujous siitä hellittäisi ja uskaltaisi olla vapaammin. Mutta olen huomannut, että iän myötä vetäydyn helposti enemmän kuoreeni.

Tämä seuraava tapaus on aivan naurettava:
Tavallinen baari-ilta, tosin olin selvinpäin. Heti ovesta sisään päästyä näen pojan joka tuijottaa. Ja minkälaisen pojan??? Siitä katseesta olisin voinut sulaa. Mutta kun hän tuli lähemmäksi livahdin narikkaan. Silmäpeli jatkui illan mittaan, mutta ujona kuin teinityttö käänsin katseeni aina pois. Ja loppujen lopuksi ruuhkaisessa paikassa poika jäi tahallaan seisomaan eteeni ja kävelin häntä päin. Lyhyyteni ansiosta en siinä tukoksessa edes tajunnut ketä päin kävelin. Kun kohotin katseeni pyytääkseni anteeksi, olin kuin halvauksen saanut. Poika vain hymyili ja sanoi moi. Irvistin jonkun hymyn tapaisen ja livahdin KARKUUN! Onko naurettavampaa?
Myöhemmin jutellessani kaverin kanssa jonka poikakin ilmeisesti tunsi, hän tuli esittäytymään ja olin aivan luu kurkussa, kun kaveri lähti vessaan, olin tosi vaikeena ja ei yhtään helpottunut et poika katseli mua jotenkin huvittuneena. Livahdin taas pois. Lopulta kun lähdin ravintolasta ja odotin siinä edessä kyytiäni hän tuli juttelemaan. Hyvä kuin sain sanaakaan suustani. Hän pyysi jatkoille, kieltäydyin. Ja autossa kirosin itseäni.
Tämän jälkeen tosiaan teki mieli hakata päätä seinään.
Poika ei ole paikkakunnalta joten en varmaan häntä ihan heti näe..
Tunsin itseni niiin idiootiksi.

Olen huomannut myös etten puhu enää uusien ihmisien kanssa niin vapautuneesti itsestäni kuin ennen, varon kaikkea mitä sanon. Jotenkin tuntuu ettei enää synkaa ihmisien kanssa niin kuin ennen.

Pitääkö sitä mennä psykiatrille vai onko muita samanlaisia tapauksia?

Et ole yksin. Itse yleensä pakenen tanssilattialle ja koetan vältellä kaikkia mahdollisia spottei missä vois joutua puhumaan naiselle, joskus kun kaverin kanssa on liikkeellä niin on helpompi olo ku aina voi mennä kaverin taakse piiloon ku on niin pieni :)

Kukaan ei ikinä uskois ni en edes väitä

Taidan kyllä olla aika ujo onhan sitä netis iisii, mutkun pitäs paikanpäällä sanoo jotain ni hiljasta pitelee ainaki vieraitten ihmisten kesken. Pari viinapaukkuu vie kyl todentotta estot aika hyvin vai panettaako alkoholi jotenki enemmän

Alkoholi poistaa estot seksihalujen ilmaisemiseen, tiedä sitte onko paljo perää siinä et pullo punkkuu tekee kiimaseks.

Syder:
Alkoholi poistaa estot seksihalujen ilmaisemiseen, tiedä sitte onko paljo perää siinä et pullo punkkuu tekee kiimaseks.

ainakin suomalaiset usein turvautuvat tähän suunnitelmaan... hyvä suomi! punaviini ja kyllä se alkoholi muutenkin pitkittää sessioita yleensä... piuviu

Mä oon todella ujo..

Fyraett:
Ujous on rasittavaa

Mie oon niin ujo, että tarttis hakeutuu hoitoon

Minäkin olin melko ujo joskus about reilusti nuorempana ja
eipä se kivaa ollut.. hieman vanhemmalla iällä tuli paniikkihäiriö
joka rajoitti myös jonkin verran vaikka en ollut enää niin ujo.
Nykyään olen todella puhelias ja puhun jopa liikaakin
muutaman tutun mielestä...:) Myös tuntemattomille on
helppo puhua ja tutustunkin melko helposti uusissa
tilanteissa. Ujous on takana mutta ollut osa elämää.

Mun karkea mielipide: Suomalaiset on kaikki ujoja pohjimmiltaan. Harva suomalainen on suulas selvinpäin tai teeskentelemättä. Vierailu keski- euroopassa sai tän mielipiteen aikaseks...
Ite olen myös tosi ujo. Ennen olin vielä ujompi. En saanu sanaa suusta. Nykyään kun tutustun ihmiseen niin vcin huoletta avautua hänelle ja heittää läppää. Aloitteen tekeminen on silti edelleen todella vaikeeta*blush*

Oon nii ujo et joudun ajaa autol täysii ettei kukaa näkis mua

Käenpoika:
Oon nii ujo et joudun ajaa autol täysii ettei kukaa näkis mua

zamper:
---
Verottaja:
Mie oon niin ujo, että tarttis hakeutuu hoitoon

---


mä kans mut minne sitä sit vois mennä no ei ehkä ihan hoitoon asti mutta aika lähellä

Kyllähän ainakin esiintymisjännitykseen järjestetään kaikenlaisia kursseja.. ja tietysti kannataa hakea apua jos on niin ujo että se todella häiritsee elämää..

FlameBoy:
Ite olen myös tosi ujo. Ennen olin vielä ujompi. En saanu sanaa suusta. Nykyään kun tutustun ihmiseen niin vcin huoletta avautua hänelle ja heittää läppää. Aloitteen tekeminen on silti edelleen todella vaikeeta*blush*

Kyl itekin on tullu oltuu aikoinaan ujo, todellinen piimä. Onneks tää elämä on tuonu vuosien varrella mukanaan aimo annoksen itseluottamusta ja sitä myötä rohkeutta ja sosiaalisuutta! Ja se on hyvä se!!

Hmm, olin ujo joskus 7v sitten, nykyään ei ujoile oikeastaan koskaan, johtuu varmaan iästä ja tottapuhuen en kyllä vaihtais enään siihen punasteluun mitä oli joskus teininä

Oon ollut tosi ujo varmaankin melkein aina.. vähemmän nykyään, mutta tietyissä jutuissa ei vain saa aikaseksi sanoa sitä mitä pitäisi ja sitten jälkeenpäin harmittaa. Kaitpa ujoudestakin kasvaa ulos jos haluaa. esim. ennen kaikki tuommoiset esitykset/esitelmät olivat tosi pahoi, mutta harvemmin nykyään semmosesta stressaa.

&

-v-

Mä oon varmaa maailman ujoin ihminen, mut kyl se ujous lähtee pois oikean ihmisen seurassa ja juttu lähtee luistamaan.

Avernian:
---
copycat:
Onpas paljo ujoja.

---


Jep. Ihmisillä on selvästi ihan eri käsityksiä siitä mitä ujous on. Monet ihmiset jotka on bileitten puheliaimpia ja iloisimpia ja suosittuja ja ensimmäisinä ehdottamassa jatkoja tuntemattomille yms. ovat täällä julkisesti julistautuneet ihan oikeasti ujoiksi.

ehehheh. kullostaa huvittavalta..

ujoudesta ja muista ahdistuksista pääsee kyllä eroon tarvittaessa, ainakin hetkellisesti..
mulla ainakin auttaa: viina+tupakka+kahvi+muut päihteet
(en kyllä suosittele kenellekään mitään noista...eieieiei...)
ja sit jos ei noi enää auta niin lääkäriltä tarvittaessa saa semmottia rauhottavia pillereitä, ne kuulemma auttaa ;)

juupajoo...