tiipi:
mulla ainakin se on vähän ristiriitasta, kun juuri silloin kun pitäisi tehdä uuteen tuttavuuteen vaikutus, niin ujostuttaa. mutta sit jos ei ole \'taka-ajatuksia\' jonkun uuden tuttavuuden suhteen, niin silloin taas juttuu luistaa niiiin hyvin.
No tuohan johtuu ihan yksinkertaisesti siitä että siitä ei niin välitä mitä joku satunnainen ohikulkija ajattelee, mutta sitten kun on joku johon on vähän ihastunut (tai jos siihen pitää tehdä sitä vaikutusta muuten vaan) niin sitten sitä rupeekin miettimään kuumeisesti mitähän hienoa ja koolia sitä tekis tai sanois...
Eli / - täällä jälleen yksi ujostelija joka sentään uskaltaa täällä puoli-anonyymisti sen tunnustaa...
Treffeistä: on ole paljon treffaillut, mutta tiedän muusta kokemuksesta että ihmiset puhuu mielellään itsestään - ainakin niistä yleismaallisemmista asioista kuten mistä on kotoisin, mitä lemmikkejä omistaa, mitä harrastaa, ym. Eli aina kannattaa kysyä jotain toisesta (vaikka miten jännä nimi sillä on, tai että kuinka hienot vaatteet sillä on, jne, jne), ja jos juttu meinaa loppua kesken eikä toinenkaan tunnu jatkavan sitä eteenpäin niin sitten on ihan ok vaihtaa puheenaihetta johonkin vähän samalla suunnalla olevaan.
Se on se ensitapaaminen tai juttelemaan meneminen kaikkein vaikeinta ja mäkin olen huomannut että se on PALJON helpompaa jos A) tutustuu ensin vaikka täällä klubbarissa ja sitten menee moikkaamaan irl, tai B) jos on joku yhteinen tuttu jonka kautta pääsee tutustumaan. Muutoin ainakin meikäläiselle se tuntuu niin teennäiseltä ettei mitenkään kehtaa.
Sitten alkoholista: ainakin sen ensikontaktin kanssa se on ainakin mulle henkilökohtaisesti ihan välttämättömyys jollei ylläolevia kanavia ole saatavilla. Mulla myös juttu luistaa paljon paremmin humalassa ja olen muutenkin paljon avoimempi - selvin päin mä oon huomannut selkeästi ajattelevani ja analysoivani ihan liikaa kaikkea. Ei pitäis ottaa itseään niin vakavasti vaan mennä vaan ja murehtia myöhemmin... Mutta helppohan tuo on sanoa (en siis itsekään vielä osaa elää noin).
Ja sitten vielä (tuleepas tästä pitkä) sen seuraavan askelen tekemisestä: mulla on ainakin tapana (tietääkseni suht inhimilliseen tapaan) olettaa kaikenlaisia asioita ihmisistä vaikken paremmin tiedä, ja sitten sitä alkaa kehittelemään skenaarioita mielessään että mitähän tapahtuisi jos sille sanoisi sitä ja tätä. Loppujen lopuksi toista ei voi koskaan tuntea niin perin pohjin että voisi aina tietää miten se tulee reagoimaan.
Mulla on itsellä nyt juuri tuollainen ongelma edessä - pitäisi ottaa yksi herkkäluontoisempi asia puheeksi yhden tutun kanssa mutta pelkään niin *possu*na että se tilanne kääntyy mua vastaan ja sitten menetän potentiaalisesti erittäin hyvän kaverin.
*astuu alas saippualaatikolta ja antaa seuraavalle tilaa*