Ujous

Mä olen kanssa tosi ujo,vaikka sitä harva uskookaan. Varsinki sillon kun pitäis mennä tekee tuttavuutta johonkoin uuteen tyttöön ja kaiken lisäksi se on musta tosi ahdistavaa. Sitten kun tuntee ihmisen niin kaikki menee hyvin ja läppä lentää...

Ujous on ihan perseestä.Just nyt siitä on eniten haittaa kun pitäis saadaa uusii tuttavuuksii kun oma nainen on jättäny*blush*

Ei oo yhtään hauskaa...

prkl.. uusien kasvojen kans mulla sama vika ettei oikee tiä mitä sanoo ja miten toinen loppupeleissä reagoi sit.
joidenki kans vaa on heti samalla taajuudella ja homma toimii jo ku katsot toista silmiin.
en neuvoja osaa antaa, kuhan kommentoin *iihhih*

ajattele silleen et se toinenkin jännittää sitä tilannetta.. tiedän et ne ekat treffit on pahimmat mut se on loppujen lopux aika sama mitä sen kanssa teet tai mimmosta läppää heitä jos se on susta kiinnostunu.. ei kannata stressaa olla vaan chillisti ja todellakin oma ittensä, rehellisyydellä voittaa aina..

Juu täällä kans yksi ujo tapaus. On totta että ujous voi häiritä elämää. Itse olin nuorempana vielä paljon ujompi mutta onneksi ikä on tuonut hieman varmuutta.

Mutta vinkiksi voisin sanoa seuraavaa. En tiedä auttaako mutta minun kohdalla ainakaan ei ole haitannut. Kerro hänelle ujoudesta heti aluksi. Näin voitte aloittaa keskustelun esimerkiksi yleisesti ujouteen liitttyen. Tämä ei ole mikään erikoinen/varma pokaus keino mutta ainakin saatte yhden keskustelun aiheen miistä puhua. Hiljaisuus ei myöskään välttämättä ole niin vakava asia. Sille meinaa vois myös nauraa. Ja voithan aina myös kysyä ihan pokalla vaan että mistäs sitten puhutaan. Jos ei neito sano siihen mitään niin tuumaa että olllaan sitten hiljaa.

Tietenkään tämä ei kaikkiin tehoa mutta eipä kukaan ole täydellinen. Kyllä tähään ikään päästyään ihmiset ymmärtävät ujouden jo normaaliksi joten sen ei pitäisi esteenä olla. Joidenkin mielestä se saattaa olla jopa söpöä/suloista. Ja tietenkin tärkeää on olla oma itsesi. Älä yritä esittää jotain sellaista mitä et ole koska naisilla on kuudes aisti jolla ne vaistoavat jos mies valehtelee/ei ole oma itsensä jne.

Ja sitten omaa avautumista. Vieraita ja varsinkin kauniita naispuolisia tapauksia on vaikea lähestyä, ainakin jos mielessä olisi heidän iskeminen. Siinä yksi syy miksi en tuota edes juuri harrasta. Tavallaan mielessä on ajatus että pitäisi antaa itsestään niin loistava kuva blaa blaa blaa. Ja tämähän johtaa taas ikuiseen sinkkukierteeseen. Eikö elämä olenkin julmaa. Nooh, tuo lähestymisen vaikeus riippuu myös siitä millainen ihminen on kyseessä. Eli siitä millaisen vaikutelman naisesta saan ensikatsomalla. Alkoholihan luonnollisesti vähentää epävarmuutta mutta on melko tyhmää alkaa kännissä pokailemaan joten tuota nyt ei pahemmin harrasteta vaikka siihen olen kyllä sortunut.

Ujous vaikuttaa myös esiintymispelkoon joka on minun kohdallani melkoisen suuri. Pienessä ja tutussa porukassa ei mitään hätää ole, ei myöskään jos esimerkiksi koulussa puhutaan omalta paikalta. Mutta heti kun kävelee pari metriä luokan eteen on asia aivan toinen. Jännityksen minun kohdallani on punastumista ja nopeasti puhumista. Nämä ovat sellaisia asioita jotka hävettää mutta joille ei myöskään voi mitään.

Ja tuo punastuminenhan häiritsee eniten itseään. Ja osa syynä siihen on se että nuorempana tuosta tuli pientä pottuilua. Vielä hauskempaa asiasta tekee sen että kuitenkin sitä haluaa herättää huomiota pukeutumalla erikoisesti. Ja toisaalta siis tykkään ihmisten katseista mutta toisaalta välillä ne ahdistavat. Olen siis melkoinen sekopää.

Mutta tässä taitaa olla nyt vähäksi aikaa riittävästi tekstiä ja avautumista. Lisäillään tarvittaessa.

fadeout:
GoA: kirjotat paljon, mutta asiaa

Nuo vinkit on hyviä ja jos järki sen verran kulkee niin tarpeen tullen voisin jopa kokeilla. Ja muutenkin helpottaa kun huomaa, ettei ole aivan yksin tällaisten asioiden kanssa.

Itsekin olen melko esiintymis kammoinen, vaikka kunnialla on kaikesta aina selvitty. Ehkäpä pikku hiljaa ymmärrän ettei tää elämä oo nii vakavaa. Myös näitten naisten suhteen

Hyvä että teksti kelpasi. Ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja on oikein hauskaa tiedossa. =)

Ja pitää muistaa ettei anna ujouden muuttaa elämää. Esiintymistaito paranaa esiintymällä, vaikka kivaa se ei olekkaan. =)

GoA:
Ujous vaikuttaa myös esiintymispelkoon joka on minun kohdallani melkoisen suuri. Pienessä ja tutussa porukassa ei mitään hätää ole, ei myöskään jos esimerkiksi koulussa puhutaan omalta paikalta. Mutta heti kun kävelee pari metriä luokan eteen on asia aivan toinen. Jännityksen minun kohdallani on punastumista ja nopeasti puhumista. Nämä ovat sellaisia asioita jotka hävettää mutta joille ei myöskään voi mitään.

Ja tuo punastuminenhan häiritsee eniten itseään. Ja osa syynä siihen on se että nuorempana tuosta tuli pientä pottuilua. Vielä hauskempaa asiasta tekee sen että kuitenkin sitä haluaa herättää huomiota pukeutumalla erikoisesti. Ja toisaalta siis tykkään ihmisten katseista mutta toisaalta välillä ne ahdistavat. Olen siis melkoinen sekopää.

Hassua, tuntu kun oisin ite kirjottanu noi kohdat*iihhih* Eli kyl tääl on ainaki toinen sekopää jos tota voi sekopäisyydeks kutsuu*nauru*

Orfeus:
---
GoA:
Ujous vaikuttaa myös esiintymispelkoon joka on minun kohdallani melkoisen suuri. Pienessä ja tutussa porukassa ei mitään hätää ole, ei myöskään jos esimerkiksi koulussa puhutaan omalta paikalta. Mutta heti kun kävelee pari metriä luokan eteen on asia aivan toinen. Jännityksen minun kohdallani on punastumista ja nopeasti puhumista. Nämä ovat sellaisia asioita jotka hävettää mutta joille ei myöskään voi mitään.

Ja tuo punastuminenhan häiritsee eniten itseään. Ja osa syynä siihen on se että nuorempana tuosta tuli pientä pottuilua. Vielä hauskempaa asiasta tekee sen että kuitenkin sitä haluaa herättää huomiota pukeutumalla erikoisesti. Ja toisaalta siis tykkään ihmisten katseista mutta toisaalta välillä ne ahdistavat. Olen siis melkoinen sekopää.

---


Hassua, tuntu kun oisin ite kirjottanu noi kohdat*iihhih* Eli kyl tääl on ainaki toinen sekopää jos tota voi sekopäisyydeks kutsuu*nauru*

Sairaita oomme kaikki.

” ole oma itsesi ” tarkoittaa mulle ainakin sitä, että ” älä häpeä olla oma itsesi ”. Eli vaikka olenkin vähän suorasanainen ja kerron mielelläni mielipiteeni jostain asiasta niin mä myös sen teen. Saapahan jotain puheenaiheita. Btw älkää turhaan menkö kahville, jos et luota itseesi. Menkää kiskaisee drinksut tai parit niin saa vähän rennomman fiiliksen ja juttu lentää paremmin

Onnea kuitenkin treffeille!

mun mielestä pahin virhe on ”korjata” ujoutta reippaalla kännäämisellä ja sitten alkoholin tuomalla ”avoimuudella” olla niin reteenä.. ei toimi, ei. oma itsensä kannattaa olla, ja reilusti myöntää olevansa hermostunut.

mut kaikki menee varmasti hyvin, kun tunnet tuota ihmistä jo ja hän on varmasti jo osoittautunut hyväksi tyypiksi. kiltit tytöt ei sano pahasti

mä ainakin oletan aina että kaikki on yhtä herkkiä kun minä ja olen ihan ylikiltti *iihhih* ikinä en sano (riittävän) pahasti, vaikka olis miten törkee idiootti iskemässä

pupuankka:
mun mielestä pahin virhe on ”korjata” ujoutta reippaalla kännäämisellä ja sitten alkoholin tuomalla ”avoimuudella” olla niin reteenä.. ei toimi, ei. oma itsensä kannattaa olla, ja reilusti myöntää olevansa hermostunut.

mut kaikki menee varmasti hyvin, kun tunnet tuota ihmistä jo ja hän on varmasti jo osoittautunut hyväksi tyypiksi. kiltit tytöt ei sano pahasti

mä ainakin oletan aina että kaikki on yhtä herkkiä kun minä ja olen ihan ylikiltti *iihhih* ikinä en sano (riittävän) pahasti, vaikka olis miten törkee idiootti iskemässä

Samaa mieltä. Mielummin selvinpäin hermostuneena olen. Kuitenkaan alkoholin rentouttama tila ei ole sellainen mikä ihmisellä yleensä on (tai no, riippuu tapauksesta. ).

Ja totta on että koska hän jo tuntee sinua jonkun verran niin sinun ujoutesi ei tule häntä haittaamaan joten sitä sinun ei tarvitse jännittää.

Taas huomaamme muuten että vaadittiin nainen tuo sanomaan koska eihän tuollainen minulle mieleen tullt. Viisaita ja ihania kyllä olette. Ja muutenkin kiltit tytöt rok rok.

Tosin minä olen kyllä taitava sanomaan pahasti... Mutta siitä enemmän toisessa topicissa. =)

okei kyl tietty kannattaa nähdä myös selvinpäin, mut varmasti yhteisistä tapaamisista huppelissakin tuottaa paljon hyviä juttutuokioita Ja tunnetusti varsinkin miehet ovat rohkeampia silloin, kun ovat edes pari saaneet kurkusta alas...

alien:
okei kyl tietty kannattaa nähdä myös selvinpäin, mut varmasti yhteisistä tapaamisista huppelissakin tuottaa paljon hyviä juttutuokioita Ja tunnetusti varsinkin miehet ovat rohkeampia silloin, kun ovat edes pari saaneet kurkusta alas...

Tuo kyllä ikävä tosiasia.

fadeout:
---
pupuankka:
mä ainakin oletan aina että kaikki on yhtä herkkiä kun minä ja olen ihan ylikiltti *iihhih* ikinä en sano (riittävän) pahasti, vaikka olis miten törkee idiootti iskemässä

---


Mä olen sen luonteinen, että ”kovat” muijat ei oikeen iske. Sellanen kiltteys ja herkkyys (jos se on luonnollista) saa mun rajattoman luottamuksen. Itsekin kun sellainen hölmö olen

Kiitos pupuankallekkin kommenteista. Onneksi on tällainen foorumi olemassa

I agree 100%.

Mä inhoon sanoja treffit. Jotenkin siihen sanaan liittyy ihan hirveesti kaikkia ns. oletuksia, ehkä taka-ajatuksia, tai jonkinlaisia paineita. Siks jos joku mut pyytää kahville mä yleensä suostun pääasiassa tutustumisen merkeissä. En niinkään jonkun kummallisen mies-nainen-suhde-rakkaus-jutun tiimoilta. Yleensä. Mä ainakin tunnen itteni paljon kotosemmaks just niin.

Mä oon kanssa ujo, tosin itseluottamus on hitaassa kasvussa. Esiintyminen ihmisten edessä (esim. koulussa) ei tuota enää ongelmia, nykyään melkeen hakeudun semmosiin tilanteisiin. Yläasteellla asiat oli ihan toisin, punastelua ja änkyttämistä luokan edessä.
Ikä sitä itseluottamusta tuo, harrastuksilla sitä voi kanssa kohottaa. Sen lisäks nykyään on niin hulluja kavereitä, että ei niiden kanssa voi oikeen ujostella, seura kai tekee kaltaisekseen.

Ujous on aina ollut varjopuoleni. Olen huono vain kävelemään ja puhumaan vieraille mutta nyt on alkanut kadota esiintymispelkoni. Ennen pelkäsin aina että jokin menee pieleen.
Olen pienoinen perfektionisti joten en välttämättä uskalla ilmaista tunteitani kovin helposti ennenkuin osaan sanoa hyvin että missä mennään.
Etenkin intin jälkeen on osa ujoudesta ruvennut katoamaan mutta on sitä vielä tarpeeksi tallella että tunnen olevani ujo poika

Täällä myös samoja asioita. Ikä ja armeija vaikuttivat paljon tuohon esiintymiskykyyn. Ja totta että kaveriporukassa ei tuota ujostelua niin paljon esiinny, seura auttaa.
Ja itseluottamusta täälläkin kasvatetaan. Hitaasti mutta varmasti.