Slind, 8.6.2008 05:15:
Itsehän olen liikenteessä sillä ajatuksella että olen yksin. Ja se että seurustelisin, ei muuttaisi tätä tosiasiaa. Joo, ehkä minulla olisi fyysisesti joku, mutta en ehkä kuitenkaan kaipaa sitä fyysistä läheisyyttä (toki sekin kelpaisi). Samoin seksuaalisesti, minulla olisi joku vaan tähän mennessä oikea käsi on ollut ihan jees. Uskon että henkisesti olisin aivan yhtä yksin kuin nytkin, siksipä olisi itseäni kohtaan väärin seurustella ja kuvitella että se fyysinen läheisyys on se mikä tekee elämästä täydellisen. Ja jos näin on, ts. elämä ei fyysisellä läheisyydellä parane, on elämäni nyt jo täydellistä.
Haha, logiikka aukoton. Silti tuntuu niin tyhjältä, vaikka järki sanoo toisin. Onneksi järki voittaa, aina (paitsi näin kännissä (ja siksi olikin tarkoitus lopettaa ryyb)).
Logiikkasi lähtöoletukset: Olet henkisesti yksin. Seurusteleminen ei muuta sitä, että olet henkisesti yksin. Et tarvitse seurustelun tuomaa fyysistä läheisyyttä tai seksuaalista kanssakäymistä pysyäksesi hengissä, mutta ne kelpaisivat.
Logiikkasi väitetty tuote 1.: On sinua itseäsi kohtaan väärin tehdä seuraavaa: seurustella ja samalla kuvitella, että fyysinen läheisyys on se mikä tekee elämästä täydellisen.
Logiikkasi väitetty jatkotuote 2.: Elämä ei fyysisellä läheisyydellä parane.
Logiikkasi väitetty toinen jatkotuote 3.: Elämä on nyt jo täydellistä.
Noniin.. Mielestäni noissa lähtöoletuksissa ei ole mitään hirveästi hälytyskelloja nostattavia oletuksia. "henkisesti yksin oleminen" voidaan helposti määritellä siten, että se on tosi väite. Myös mainitsemasi tarpeet ovat ainakin joidenkin perinteisten psykologisten mallien perusteella sellaisia, jotka eivät kuulu mitenkään ihmisen elämälle välttämättömiin tarpeisiin.
Sitten päästäänkin noihin lopputuotteisiin.. Numero yksi on siitä mielenkiintoinen logiikan tuote, että siinä käytetään käsitettä "väärä". Sitä mikä on oikein ja mikä on väärin ei ole mitenkään kiinnitetty, väite vain tempaistaan tuulesta eikä edes kiinnitetä mikä tahon näkökulmasta ja millä säännöillä tämä on väärin. Oletuksiin pitäisi tällöin sisällyttää runsaasti eettistä taustaa ennen kuin tällainen lopputulos voidaan edes yrittää loogisesti tuottaa..
Oli miten oli, väite on helppo uskoa jo ihan ilman mitään logiikkaa ja perusolettamuksia, sillä loogisesti konkunktion negaatio on tosi mikäli yksikin konjunktion osista on epätosi. Tässä esimerkissä se, että joku oikeasti kuvittelisi, että on olemassa jokin asia X, joka tekee elämästä täydellisen, tuntuu triviaalisti varsin typerältä väittämältä.
Henkilökohtaisesti en vain näe mitään loogista yhteyttä perusolettamuksien ja tuotteen 1 välillä. En siis mitenkään voi perusolettamuksista johtaa tätä jo valmiiksi triviaalisti totta olevaa "tuotetta".
No jos me nyt jatketaan tätä leikkiä vielä hetki ja oletetaankin, että tuote 1 on yksi lähtökohtaisista olettamuksista, eikä niinkään logiikan tuote. Lähinnä tämä tuote 1 sanoo sen, että jos seurusteleminen yhdistetään johonkin väärään toimintaan niin näiden yhdessä tekeminen on edelleen väärin - eli seurusteleminen ei ole sellainen asia, joka tekisi triviaalisti väärästä asiasta oikean jos ne vain tehdään yhdessä.
Tuote 2. Väität, että olet näistä lähtöoletuksista johtanut, että "elämä ei fyysisellä läheisyydellä parane". Mitä ihmettä? On tietenkin olemassa sellasia hypoteettisia viitekehyksiä, joiden näkökulmasta läheisyydellä voi olla negatiivisia vaikutuksia ja täten läheisyys ei mitenkään triviaalisti paranna elämänlaatua, mutta minusta on vähintäänkin puutteellinen logiikan esitys väittää, että tässä esitetyt oletukset aikottomasti todistaisivat logiikan keinoja käyttämällä sen, että ei ole olemassa mitään sellaista tilannetta, jossa fyysinen läheisyys ei parantaisi elämänlaatua.
Voin lähteä spekuloimaan mitä olet yrittänyt hakea. Olet ottanut lisäoletuksena sen, että henkinen yksin oleminen on täysin irrallaan fyysisestä läheisyydestä, joten fyysinen läheisyys ei vaikuta henkiseen yksin olemiseen. Sitten olet tehnyt siitä, että et välttämättä tarvitse läheisyyttä elääksesi ja siitä, että fyysinen läheisyys ei lisää henkistä läheisyyttä johtopäätöksen joka sanoo, että fyysinen läheisyys ei missään tapauksessa voi vaikuttaa elämänlaatuusi.
Tämä ajatteluketju sisältää sellaisia implisiittisiä olettamuksia kuin: Elämänlaatu on välittömältä yhteydeltään irrallinen fyysisen läheisyyden määrästä. Henkinen yksin oleminen/yhteys on jotenkin yhteydessä elämänlaatuun. Ei ole mitään muita asioita, jotka vaikuttaisivat elämänlaatuun, joihin fyysinen läheisyys voisi olla yhteydessä, joka vaikuttaisi elämänlaatuun.
Phew. Onpahan aikamoisia oletuksia. Voin sanoa, että joistakin näistä olen vähintäänkin eri mieltä, mutta loogisen päättelyn vääräksi todistamiseen riittää, että osoitan niistä yhdenkin virheelliseksi. Jotta ei nyt mentäisi ihan riman alta (tästä viestistähän tulisi aivan liian lyhyt ja joku saattaisi jaksaa lukea sen) niin otetaan noista ihan ensimmäinen, vähän vähemmän triviaalisti virheellinen väite:
"Fyysinen läheisyys ei vaikuta henkiseen läheisyyteen"
Fyysinen läheisyys on helppo määritellä riittävästi, olkoon se tässä tapauksessa yksilön omaksi kehoksi mieltämänsä atomijoukon havainnoitu hyvin pieni etäisyys toisen ihmisen kehoksi miellettyjen atomien joukosta.
Henkinen läheisyys taas on vähän hankalampi määritellä. Itselle tulee mieleen kaksi pääasiallista lähestymistapaa. Toinen on se, että kahden ihmisen aivojen tietynlaiset neutroniketjut ovat osin samankaltaisia ja toinen on se, että ihminen yksinkertaisesti kuvittelee toisen ihmisen ajattelevan joiltakin osin samalla tavalla ja täten kokee toisen ihmisen olevan henkisesti lähellä itseä. Kutsutaan ensimmäistä nyt leikkisästi "objektiiviseksi henkiseksi läheisyydeksi" ja jälkimmäistä "subjektiiviseksi henkiseksi häleisyydeksi" ja käsitellään niitä erikseen.
Objektiivisen henkisen läheisyyden tapauksessa voidaan tehdä sellainen nykytieteen tilaan perustuva olettamus, että aivojen neuroniketjut ovat dynaamisia ja niiden muokkautumiseen vaikuttaa aistihavaintojen kautta ulkopuolinen maailma. Voidaan tehdä sellainen olettamus, että ihmisten pääasiallisten aistien rajallisen havaintoetäisyyden takia ihmisen neuroniketjujen dynamiikkaan vaikuttaa merkittävästi ainoastaan kulloisellakin hetkellä lähellä oleva ympäristö. Voidaan myös olettaa, että ihmisten neuronidynamiikan muutos voidaan määritellä kahden tekijän yhdisteenä: aivojen hetkellinen tila ja aivoihin vaikuttava ulkoinen ärsyke. Tämän jälkeen voidaan tehdä sellainen olettamus, että mikäli kahden henkilön aivojen tila on riittävän samankaltainen ja he kokevat riittävän samankaltaisia ärsykkeitä aistiensa kautta, he muodostavat uusia neuroniketjuja, jotka vievät aivojen tilaa kohti yhdenmukaisempaa lopputilaa.
Nyt mikäli kaksi ihmistä ovat fyysisesti lähekkäin niin on oletettavaa, että he kokevat runsaasti samankaltaisia ärsykkeitä. Tilastollisesti voidaan sanoa, että koska aivojen neuronimäärä on niin merkittävä, on todennäköistä, että sieltä löytyy sellaisia osia, jotka ovat näillä kahdella yksilöllä niin samankaltaisia, että ne muodostavat koettujen ärsykkeiden vaikutuksen seurauksena lopputulokseltaan vielä yhtenevämpiä neuroniketjuja. Nämä taas tulevien ärsykkeiden tapauksessa johtavat yhä merkittävämpään yhtäläisyyteen yksilöiden aivokemiallisissa tiloissa ja voidaan sanoa, että pitkällä aikavälillä yksilöiden "objektiivinen henkinen yhteys" kasvaa siksi, että he ovat olleet fyysisesti läheisiä. Se kuinka nopeata ja merkitävää vämä objektiivisen henkisen yhteyden muodostuminen on, riippuu siitä kuinka yhteneviä yksilöiden aivojen alkutilat olivat.
Subjektiivisen henkisen läheisyyden tapauksessa taas kyse on vain henkilön subjektiivisesta kokemuksesta (joka triviaalisti vaikuttaa elämänlaatuun), joka voi olla myös täysin yksipuolista, vaikka kohteena olisikin toinen ihmisyksilö (ja silti vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun). Tässä vaiheessa haluaisin pitää pienen tauon ja pyytää kaikkia niitä, jotka oikeasti lukivat tänne saakka jättämään profiiliini privakommentin (ihan vain hymiö tms riittää) ja jos kiinnostaa muiden vastanneiden lukumäärä niin asiasta voi ilmoittaa samassa yhteydessä ja voin vaikka perustaa aiheelle ryhmäviestin. Mutta jos vaikka sitten takaisin asiaan, eli subjektiivisiin kokemuksiin.
Subjektiivisia kokemuksia on vaikea käsitellä universaalisti loogisella tasolla ilman varsin korkeita abstraktiotasoja tai aivojen perusmekanismeista nousevia yhtäläisyyksiä. Koska korkeatasoiseen abstrahointiin perustuva logiikka on mielestäni aina ollut vähintäänkin sumeahkoa (;)), olen taipuvainen perustelemaan näkemyksiäni jälkimmäisen suhteen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kaikkien lempiaihe, seksi, fyysisen läheisyyden ehkä intensiteetiltään vaikuttavin muoto.
Ainahan seksi ei tietenkään mitään subjektiivista henkistä läheisyyttä tuo - tällainen ajattelu olisi helposti kumottavissa esimerkiksi haasstattelemalla raiskattuja ja prostituoituja. Tavoitteena oli kuitenkin näyttää, että tällaisia tilanteita ylipäätään on olemassa, joten annetaan nyt aika avokätisesti oletettuja reunaehtoja: Seksi tapahtuu kahden ihmisen välillä, kummatkin osapuolet haluavat sitä, kummatkin osapuolet ottavat myös toisen tarpeet huomioon seksin aikana, kummatkin soapuolet nauttivat seksistä fyysisesti ja saavat kummatkin orgasmin. Lopulta kummatkin osapuolet tuntevat henkisesti hyvää oloa siitä, että ovat voineet tuottaa toiselle ihmiselle hyvää oloa omalla toiminnallaan ja käpertyvät toistena lämpimään syleilyyn, orgasmin jälkeisen samaan aikana herkän ja turran olon keskelle (tämähän on aika yleinen skenaario aina teidänkin harrastaessanne seksiä, eikö? ;)). Lisäksi oletetaan, että henkilöiden tiedossa ei ole erityisiä syitä sille, että tilanne ei voisi tulevaisuudessa toistua.
Mielestäni tällaisessa tilanteessa on sekä luonnollista, että loogista ihmiselle A olettaa, että ihminen B välittää jonkin verran siitä miltä henkilöstä A tuntuu ja mitä hänelle tapahtuu. Tätä puoltavia aspekteja ovat sekä se, että toinen henkilö todennäköisesti toivoo joskus vastaisuudessa kokevansa tilanteen uudelleen että lisäksi se, että toinen henkilö oletettavasti kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi voidessaan välittämisen ja huomioimisen seurauksena tuottaa toisille hyvää oloa.
Tämä välittämisen oletuksen kautta on luonnollista johtaa se, että henkilöllä B on selkeä motiivi pyrkiä muokkaamaan omaa ajatteluaan vähintäänkin simuloimaan henkilön A ajattelua. Kun tämän yhdistää orgasminjälkeiseen utuiseen olotilaan, joka vahvistaa kummankin osapuolen tunnetiloja, on vähintäänkin oletettavaa, että henkilö A kokee henkilön B siirtyneen lähemmäksi häntä joiltakin ajatusrakenteiltaan ja täten kokee subjektiivisesti henkilön B lähentyneen häntä henkisesti.
Täten voimme mielestäni suhteellisen vakaasti todeta, että oletus siitä, että fyysinen ja henkinen läheisyys eivät mitenkään vaikuttaisi toisiinsa, on loogisesti virheellinen koska olemme löytäneet väitteelle vastaesimerkin.
Tuote 3. Vaikka tuote 3 onkin riippuvainen jo virheelliseksi todistetun tuotteen 2 oikeellisuudesta, voidaan sitä kuitenkin käsitellä loogisesti olettaen edelleen tuotteen 2 pitävän paikkaansa. Tästäkin huolimatta tuote 3 on triviaalisti todistettavissa epätäydelliseksi todistukseksi, mikäli tuodaan esille sellainen näkökulma, että käsitteeseen "elämän täydellisyys" liittyy myös muita aspekteja kuin henkinen läheisyys, joiden tilaa ei olle loogisessa päättelyssä osoitettu tuotetta tukevaksi. Esimerkkinä elämän täydellisyyteen (eli optimaaliseen elämänlaatuun) vaikuttavat nykyaikaisen psykologian tutkimuksen valossa perustarpeiden lisäksi myös mm. yksilön asenteet ja selviytymisstrategiat, joiden tulisi näyttää olevan optimaalisia elämänlaadun näkökulmasta.
Täten voisinkin siis antaa sinulle "viisaan" neuvon. Älä usko kaikkea mitä kykenet mielestäsi aukottomasti todistamaan, sillä sinä - niin kuin me kaikki muutkin ihmiset - olet varsin huono tuottamaan todella aukottomia loogisia johtopäätöksiä. Henkilökohtaisesti kehottaisin uskomaan kykeneväsi todistamaan aukottomasti vain ne loogiset johtopäätökset, jotka merkittävästi ja jatkuvasti parantavat elämänlaatuasi, eli lisäävät onnellisuuden kokemuksiasi. Muuten kannattaa uskoa olevansa tyhmä kuin saapas ja täysin kykenemätön muodostamaan objektiivisia loogisia tuotoksia elämästä.