Posts: 1,009
Posts: 4,064
Jazmine, 6.11.2005 01:45:
Vittu tää on perseestä!
Tiina, terkkuio/
Tais toimii...
No, mikään ei ole varmaa... katsotaan.
nonni, siitä se lähtee toimimaan..
Posts: 371
Posts: 2,154
Nitta, 5.11.2005 21:38:
---
mariquita, 5.11.2005 17:03:
---
Mäkään en usko siihen yhteen ja ainoaan oikeaan; miksi ihmeessä vain yksi ihminen näistä miljardeista voisi olla minulle hyvä?
---
Niin, on varmasti monta jotka olisi periaatteessa sopivia, mutta se on sitten se toinen asia missä elämäntilanteissa ja -vaiheissa nämä ovat verrattuna itseen. Eli onko tarpeeksi yhdistäviä asioita tai löytyykö yhteinen päämäärä.
Tämähän se vaikein onkin. Ja johtaa helposti siihen, että toisilleen täydellisesti sopivat ihmiset, ei välttämättä ole sitä ikuisesti, tai edes kauhean kauaa. Jotkut ihmiset kasvaa yhteen, toiset kasvaa erilleen. Minuus muuttuu jatkuvasti.
Mutta nää on asioita joita jokainen sukupolvi ja usea ihminen on joutunut ja joutuu jossain elämänvaiheessaan miettimään omalla kohdallaan. Lohduttavaa ajatella ettemme ole murheinemme täällä yksin
Posts: 5,021
mariquita, 6.11.2005 16:15:
Tämähän se vaikein onkin. Ja johtaa helposti siihen, että toisilleen täydellisesti sopivat ihmiset, ei välttämättä ole sitä ikuisesti, tai edes kauhean kauaa. Jotkut ihmiset kasvaa yhteen, toiset kasvaa erilleen. Minuus muuttuu jatkuvasti.
Tämä on valitettava tosiasia
Miten kummassa ne ihmiset ennen vanhaan on tämän asian ratkaisseet... miksi pirussa maailman pitää muuttua näin nopeatempoiseksi... vai onko "vika" meissä itsessämme?
Posts: 7,069
Nitta, 6.11.2005 18:44:
---
Miten kummassa ne ihmiset ennen vanhaan on tämän asian ratkaisseet... miksi pirussa maailman pitää muuttua näin nopeatempoiseksi... vai onko "vika" meissä itsessämme?
Todennäköisesti ennen ei tällasia ongelmia ollut näin suuressa mittakaavassa, nykyään ero tuntuu olevan trendi. Maailmassa muutenkin taidettiin ajatella erilailla, ja ei niin pienet asiat tuntuneet niin suurilta mitä tänään. Joskus jos katsoo esim. Suomi-filmin klassikoita ja katsoo miten siinä pariskunnat tai yleensä mies ja nainen puhuu toiselleen, niin aika eri tyylillä sitä ennen keskusteltiin :D
Pointti tais kadota, mut ajoin sitä takaa et ennen sellaset asiat, mistä nykyään erotaan, ei olleet niin määräävässä asemassa mitä nykyään, ja sitä sit jaksettiin vaikka kuolemaan asti yhessä :D
Posts: 489
Miten kummassa ne ihmiset ennen vanhaan on tämän asian ratkaisseet...
Uskoisin, että ennen vanhaan ei tunteita juurikaan näytetty, ja tärkeintä oli arjen ja töiden sujuva pyöritys. Ainakin olen saanut sellaisen käsityksen, kun äitini on kertonut elämänmenosta lapsuudenkodissaan maaseudulla Lapissa heti sotien jälkeen. Vanhemmat eivät osoittaneet hellyyttä lapsilleen eikä toisilleen. Mentaliteetti oli varmaan juuri se, että kun on yhteen menty niin yhdessä pysytään. Ehkä silloinkin saatettiin mennä naimisiin rakkaudesta, mutta vaikka tunteet vuosien mittaan haalenivat tai puoliso ratkesi vaikka ryyppäämään, ei ero tullut kysymykseenkään vaan yhdessä kitkutettiin hamaan hautaan saakka.
Vielä 1970-luvulla äitini avioero ja uusi avioituminen isäni kanssa sai pahat kielet laulamaan kylillä. Oli rohkea veto äidiltäni erota, kuin myös isältäni ottaa pitkän poikamieselämän jälkeen vaimoksi eronnut neljän lapsen äiti, vaikka "tasokkaampiakin" naisia olisi ollut tarjolla.
Eipä tuollaisia aikoja kannata haikailla takaisin.
Sir Dominique Trévisan, 6.11.2005 19:14:
---
Nitta, 6.11.2005 18:44:
---
Miten kummassa ne ihmiset ennen vanhaan on tämän asian ratkaisseet... miksi pirussa maailman pitää muuttua näin nopeatempoiseksi... vai onko "vika" meissä itsessämme?
---
Todennäköisesti ennen ei tällasia ongelmia ollut näin suuressa mittakaavassa, nykyään ero tuntuu olevan trendi. Maailmassa muutenkin taidettiin ajatella erilailla, ja ei niin pienet asiat tuntuneet niin suurilta mitä tänään. Joskus jos katsoo esim. Suomi-filmin klassikoita ja katsoo miten siinä pariskunnat tai yleensä mies ja nainen puhuu toiselleen, niin aika eri tyylillä sitä ennen keskusteltiin :D
Pointti tais kadota, mut ajoin sitä takaa et ennen sellaset asiat, mistä nykyään erotaan, ei olleet niin määräävässä asemassa mitä nykyään, ja sitä sit jaksettiin vaikka kuolemaan asti yhessä :D
Tai sitten eroen suosio johtuu stigman poistumisesta. Eronneita ei enää katsota kieroon kylänraitilla, ainakaan kaupungeissa.
Posts: 7,069
Annakins, 6.11.2005 19:33:
---
Tai sitten eroen suosio johtuu stigman poistumisesta. Eronneita ei enää katsota kieroon kylänraitilla, ainakaan kaupungeissa.
Mä oon kyl tuossa eri mieltä, ainakin täällä ruuhka-suomen ulkopuolella edelleen tuo ero on aika tabu, eikä siitä pahemmin puhuta, ja kyllä siitä katseitaki saa.
Sir Dominique Trévisan, 6.11.2005 19:37:
---
Annakins, 6.11.2005 19:33:
---
Tai sitten eroen suosio johtuu stigman poistumisesta. Eronneita ei enää katsota kieroon kylänraitilla, ainakaan kaupungeissa.
---
Mä oon kyl tuossa eri mieltä, ainakin täällä ruuhka-suomen ulkopuolella edelleen tuo ero on aika tabu, eikä siitä pahemmin puhuta, ja kyllä siitä katseitaki saa.
Se on varmaankin totta, pienillä paikkakunnilla kun kaikki tuppaa tuntemaan toisensa.
Posts: 5,021
Avernian, 6.11.2005 18:55:
"Jumalauta pysytään yhdessä tai joudutaan kirkonkiroukseen, kylillä pahan silmän alle ja saat vielä vaimo kirveestäkin!"
Ehkä ennenvanhasta ei tarvitse ottaa mallia.
Ei tuosta ainakaan
Kirveen käyttöön on varmastikin hyvänä avittajana, niin ennen kuin nykyään, alkomahooli. Mutta ehkä jostain hyvistä asioista?Kirjoitin edellä: Miten kummassa ne ihmiset ennen vanhaan on tämän asian ratkaisseet... miksi pirussa maailman pitää muuttua näin nopeatempoiseksi... vai onko "vika" meissä itsessämme?
Voisin purkaa tähän hieman mitä asioita tarkoitin: Se että perheet eivät ole hajonneet niin helposti... lasten elämään turvallisuutta, varmuutta elämään ylipäätään. Maailman nopeatempoisuuteen on vaikuttanut teollistuminen ja tietokoneet ym. tietoliikenne. Olettehan huomanneeet kuinka ihanaa on välillä sulkea tämä aparaatti ja kännykkäkin ja painua metsään kävelylle? Meistä itsestämme voimme hakea vikaa ainakin silloin jos annamme tämän ympäröivän maailman liiaksi vaikuttaa itseemme tullen stressaantuneiksi ja huonovointisiksi.
Parannuskeinoja kellään?
Sir Dominique Trévisan, 6.11.2005 19:14:
Todennäköisesti ennen ei tällasia ongelmia ollut näin suuressa mittakaavassa, nykyään ero tuntuu olevan trendi. Maailmassa muutenkin taidettiin ajatella erilailla, ja ei niin pienet asiat tuntuneet niin suurilta mitä tänään. Joskus jos katsoo esim. Suomi-filmin klassikoita ja katsoo miten siinä pariskunnat tai yleensä mies ja nainen puhuu toiselleen, niin aika eri tyylillä sitä ennen keskusteltiin :D
Pointti tais kadota, mut ajoin sitä takaa et ennen sellaset asiat, mistä nykyään erotaan, ei olleet niin määräävässä asemassa mitä nykyään, ja sitä sit jaksettiin vaikka kuolemaan asti yhessä :D
Heitäpä jokin esimerkki noista eron syistä...?
Itse ajattelen että nykyään ihmiset eivät ole niin valmiita tekemään kompromisseja, sillä on niin "helppoa" löytää uusi. Tässäkin voidaan kuitenkin mennä ojasta allikkooon, ellei sisäistetä mitä haetaan.
Itselläni eroihin on yleensä liittynyt suunnaton ahdistus ja pelko siitä että en siinä suhteessa olisi voinut toteuttaa itseäni sellaisena kuin olen. Toki kulmat hioutuvat, mutta itseään ei pidä lähteä muuttamaan toisen vuoksi. (tästäkin varmaan löytyy keskustelua joitakin sivuja edempänä, mutten jaksa selata)
verratkaapa muuten näitä (en malttanut olla vertaamatta itse
):ja sitä sit jaksettiin vaikka kuolemaan asti yhessä
"Jumalauta pysytään yhdessä tai joudutaan kirkonkiroukseen, kylillä pahan silmän alle ja saat vielä vaimo kirveestäkin!"
Posts: 34
Mulla on yks ihan mielenkiintoinen, minulle erittäin positiivinen/negatiivinen treffikokemus.
Oltiin kerran kavereiden kanssa juhlimassa eräässä rokissa Suomen maalla ja siellä törmättiin vanhoihin luokkavereihin ja jutskailtiin niiden kanssa oikeestaan koko päivä.
Kamuilla oli mukanaan muutama naisihminen, oli tyttöystäviä ja niiden kamuja. Noh yks niistä pojista sanoi, että tuossapa olis sulle kuules yks tyttö ihan vapaana ja näytti yhtä blondia...No mä sanoin sille,e ttä tuo on ihan mukava mut tuo brunette tuolla takana on vielä mukavempi :)
Noh...aikaa vierähti ja sain itsestäni sen verran irti, että menin juttelee tytölle ja sithän se aika vasta vierähtikin. Juteltiin ja oli niin mukavaa, silloin oli niin mukavaa että sen hetken muistaa aina.
Ilta päättyi ja oli kotiin lähdön aika. Me lähdettiin kaverin kanssa kotiin ja mikä inhottavinta mä en kerenny saamaan sen tytön numeroa....nyyh...oli vähän tyhmää
Siitä meni sit muutama viikko ja näin yhtä vanhaa luokkakaveria...sit kysyin siltä että sattuuko olemaan tämän tytön numeroa ja kuinka ollakaan sillä oli!!! jippii :)
Sithän se vasta vaikea paikka olikin näin ujolle pojalle...pitäis olevinaan soittaa sille ja kertoa jotain järkevää. No eiku hammasta purren soitto...mikä yllättäen meni ihan jees. Positiivista sinänsä...sain sovittua treffit ja se menikin sit jo Manololle liian vaikeaksi.
Mentiin treffeille, käytiin kahvilla ja kävelyllä rannalla...mentiin sit illalla vielä kaakaolle. Oli muuten kivaa mut ei ollu kivaa ollenkaan. Pikku-Marko oli vaan niin jäissä, en osannu tehdä mitään ku oli näin käyny. Ujo poika kauniin naisen kanssa treffeillä...meni ihan käsiin ja se harmittaa vieläkin. Päätettiin, että ei enää tavata.
Aikojen saatossa tapahtui jos yhtä ja toista...ihan ihmeellisiä asioita mitkä johti lopulta siihen, että tämä ihana tyttönen on nyt minulle ertittäin tärkeä ja erittäin hyvä ystävä :)
Että kaikkea sitä voi tapahtua... :)
Se onkin oikeastaan ainut muisto hyvistä treffeistä...vaik oonki käyny tasan kolme kertaa treffeillä.
Hyviä aikoja odotellessa
Oltiin kerran kavereiden kanssa juhlimassa eräässä rokissa Suomen maalla ja siellä törmättiin vanhoihin luokkavereihin ja jutskailtiin niiden kanssa oikeestaan koko päivä.
Kamuilla oli mukanaan muutama naisihminen, oli tyttöystäviä ja niiden kamuja. Noh yks niistä pojista sanoi, että tuossapa olis sulle kuules yks tyttö ihan vapaana ja näytti yhtä blondia...No mä sanoin sille,e ttä tuo on ihan mukava mut tuo brunette tuolla takana on vielä mukavempi :)
Noh...aikaa vierähti ja sain itsestäni sen verran irti, että menin juttelee tytölle ja sithän se aika vasta vierähtikin. Juteltiin ja oli niin mukavaa, silloin oli niin mukavaa että sen hetken muistaa aina.
Ilta päättyi ja oli kotiin lähdön aika. Me lähdettiin kaverin kanssa kotiin ja mikä inhottavinta mä en kerenny saamaan sen tytön numeroa....nyyh...oli vähän tyhmää
Siitä meni sit muutama viikko ja näin yhtä vanhaa luokkakaveria...sit kysyin siltä että sattuuko olemaan tämän tytön numeroa ja kuinka ollakaan sillä oli!!! jippii :)
Sithän se vasta vaikea paikka olikin näin ujolle pojalle...pitäis olevinaan soittaa sille ja kertoa jotain järkevää. No eiku hammasta purren soitto...mikä yllättäen meni ihan jees. Positiivista sinänsä...sain sovittua treffit ja se menikin sit jo Manololle liian vaikeaksi.
Mentiin treffeille, käytiin kahvilla ja kävelyllä rannalla...mentiin sit illalla vielä kaakaolle. Oli muuten kivaa mut ei ollu kivaa ollenkaan. Pikku-Marko oli vaan niin jäissä, en osannu tehdä mitään ku oli näin käyny. Ujo poika kauniin naisen kanssa treffeillä...meni ihan käsiin ja se harmittaa vieläkin. Päätettiin, että ei enää tavata.
Aikojen saatossa tapahtui jos yhtä ja toista...ihan ihmeellisiä asioita mitkä johti lopulta siihen, että tämä ihana tyttönen on nyt minulle ertittäin tärkeä ja erittäin hyvä ystävä :)
Että kaikkea sitä voi tapahtua... :)
Se onkin oikeastaan ainut muisto hyvistä treffeistä...vaik oonki käyny tasan kolme kertaa treffeillä.
Hyviä aikoja odotellessa
Posts: 158
Nitta, 6.11.2005 19:58:
... Toki kulmat hioutuvat, mutta itseään ei pidä lähteä muuttamaan toisen vuoksi.
Hmmh... mä näkisin että toikin on kyl osittain meidän ajan ongelmia. Oma erilaisuus, individualisuus, persoonallisuus ja ylipäänsä se suuri Mä on niin ylikorostunut, että eihän se oo ihme ettei suhteet kestä. Me <> Mä. Ite en oo oikein ikinä tajunnut että millä periaatteella mä olen olevinaan niin hieno ihminen ettei mun tarttis tehdä suhteessa kompromisseja ja muuttaa itteeni silloin tällöin jollain tapaa.
Ja ei - mä en tarkoita että pitää yrittää muokata itsestään ehdoin tahdoin jotain mitä toinen haluaa, se ei varmaan edes toimi. Mä tarkoitan sitä että pitäis opetella tuntemaan itsensä sen verran hyvin että tietäis mitkä on ne oman luonteen tärkeimmät erityispiirteet ja kehittää niitä. Muissa jutuissa sit voikin ehkä tehdä vähän helpommin kompromisseja tai joskus ihan down right muutoksia.
Posts: 5,636
Nauskiss, 4.11.2005 16:45:
Onko lehden selailu välttämättä väliinpitämättömyyttä? [Senkin voi tehdä niiiiiin monella tavalla...]
No aika vaikeaa sillä on osoittaa kiinnostusta toiseen. "Hei, olet niin kivaa seuraa, että haluaisin eteeni hömppälehden ^^".
[Ts. joku selailee lehteä vasemmalla kädellä ja pystyy silti keskittymään tiiviisti juttukumpaaniinsa - toinen selailee lehteä paetakseen tilanteesta ja muitakin variaatioita varmasti löytyy. Huonoin niistä ei varmaankaan ole se, että molemmat selailee leppoisasti lehteä aamukahvilla.]
Ihan sama luuleeko pystyvänsä keskittymään vaiko ei, kohteliaana sitä ei silti voi pitää. Aamukahvilla se nyt on se ja sama selaileeko vai ei, mutta jos erikseen lähtee kahville viettämään aikaa seurustelukumppaninsa kanssa tai treffeille, niin tilanne on eri.
Posts: 5,021
dubious, 6.11.2005 21:28:
Ja ei - mä en tarkoita että pitää yrittää muokata itsestään ehdoin tahdoin jotain mitä toinen haluaa, se ei varmaan edes toimi. Mä tarkoitan sitä että pitäis opetella tuntemaan itsensä sen verran hyvin että tietäis mitkä on ne oman luonteen tärkeimmät erityispiirteet ja kehittää niitä. Muissa jutuissa sit voikin ehkä tehdä vähän helpommin kompromisseja tai joskus ihan down right muutoksia.
Second that
Posts: 532
Epailija, 6.11.2005 21:41:
---
Nauskiss, 4.11.2005 16:45:
Onko lehden selailu välttämättä väliinpitämättömyyttä? [Senkin voi tehdä niiiiiin monella tavalla...]
---
No aika vaikeaa sillä on osoittaa kiinnostusta toiseen. "Hei, olet niin kivaa seuraa, että haluaisin eteeni hömppälehden ^^".
Onneks on monia keinoja osoittaa kiinnostusta, jopa samanaikaisesti kun selailee lehteä vasemmalla kädellä.
[Ts. joku selailee lehteä ja pystyy silti keskittymään tiiviisti juttukumpaaniinsa - toinen selailee lehteä paetakseen tilanteesta ja muitakin variaatioita varmasti löytyy. Huonoin niistä ei varmaankaan ole se, että molemmat selailee leppoisasti lehteä aamukahvilla.]
---
Ihan sama luuleeko pystyvänsä keskittymään vaiko ei, kohteliaana sitä ei silti voi pitää. Aamukahvilla se nyt on se ja sama selaileeko vai ei, mutta jos erikseen lähtee kahville viettämään aikaa seurustelukumppaninsa kanssa tai treffeille, niin tilanne on eri.
Joo, totta on, ettei se oo kohteliasta käytöstä. Mutta, mä pyrinkin tapailemaan vain yhtä epäkohteliaita miehiä kuin itsekin olen.
Sikäli se ei oo mulle/meille ongelma.
Ja, lupaan entistäkin tiukemmin vältellä arkielämässään klassisen kohteliaita herrasmiehiä, etten aiheuta pettymystä kelleen.
Posts: 2,154
dubious, 6.11.2005 21:28:
Ite en oo oikein ikinä tajunnut että millä periaatteella mä olen olevinaan niin hieno ihminen ettei mun tarttis tehdä suhteessa kompromisseja ja muuttaa itteeni silloin tällöin jollain tapaa.
Ja ei - mä en tarkoita että pitää yrittää muokata itsestään ehdoin tahdoin jotain mitä toinen haluaa, se ei varmaan edes toimi. Mä tarkoitan sitä että pitäis opetella tuntemaan itsensä sen verran hyvin että tietäis mitkä on ne oman luonteen tärkeimmät erityispiirteet ja kehittää niitä. Muissa jutuissa sit voikin ehkä tehdä vähän helpommin kompromisseja tai joskus ihan down right muutoksia.
Mä en näe, miten itsensä kehittäminen liittyy seurusteluun. Eikös itsen tunteminen ja kehittäminen kuulu/ pitäisi kuulua ihan arkielämään, oli sitten sinkku tai suhteessa?
Toki kompromissien tekeminen on aika lailla välttämättömyys, jos tahtoo suhteen toimivan, mutta tiettyyn pisteeseen asti. Itselläni on takana yksi sellainen suhde, jossa tunsin hukkuvani jonnekin taka-alalle oman itseni kanssa, eikä se ollut edes sen toisen osapuolen syy, vaan ihan mun itseni. Otin liikaakin huomioon sen toisen _aina_ ja _kaikessa_. Pitemmän päälle sellaisessa ahdistuu.
Ja aikojen erilaisuudesta vielä:
Mun nähdäkseni erojen (ja siis nimenomaan avioerojen) lisääntyminen johtuu ensisijaisesti siitä, että nykyään uskalletaan erota, jos liitto ei kertakaikkiaan enää toimi. Kyllä se edelleen on aika harvinaista, että kukaan ottaisi eroa ihan heppoisin perustein, kyllä sitä pohtii monta unetonta yötä. Vaikeampaa se monesti on lähteä kuin jäädä, mutta se ei tee siitä yhtään sen enempää väärää ratkaisua pahoissa tilanteissa
[pieni]nimim. onnellinen avioerolapsi[/pieni]
Posts: 34
Kun mä oon suhteessa pyrin yleensä olemaan oma itseni ja kehittämään itseäni sitä suhdetta varten..en toista ihmistä varten tai no tietty osittain. En tietenkään mitenkään määrätietoisesti asia asialta vaan se kyllä tulee oman hyvinvoinnin ja tunteen perusteella. ...voi kuulostaa järjestelmälliseltä mut ei se sitä oo...
Mä oon(tai ainakin olin) kaikkien mielestä liian kiltti ihminen, tiedän sen itsekin. Sit kun mä haluan, että kanssaolija on onnellinen niin usein asia on mennyt siihen, että toinen tylsistyy.Tiedän, että ei pidä olla liian kiltti, mut en mä haluakaan olla, enkä siihen yritäkään pyrkiä, mutta mun tekemiset vaan vissiin antaa sen vaikutuksen. Viimeisessä kolmessa suhteessa oon saanu kuulla siitä negatiivisia juttuja.
Mulle itselle puolisona olemisesta ei tule sellainen olo, että antaisin kaiken oman pois ja keskittyisin vaan toiseen!! Ei tod. mä vaan vissiin oon sit liian kiltti naisille...vittu kun ei yhtään ärsytä....mutta kuitenkin jos minulle vielä joskus suhde suodaan niin tolle saralle on keksittävä jotain...mä en halua olla tylsä, enkä kyllä sitä olekaan omasta mielestäni. Ainakin viime suhteen loppumisen jälkeen musta on tullu vittumainen kusipää, joka aattelee vaan itteensä (sen verran sain osumia viime suhteesta!)...mut eihän sen ihan noinkaan pidä mennä mut ainakin vähän oon kovistunu.
Yritä nyt sit mennä näillä...
T: "Oisit hyvä aviomies, mut vielä en halua sun kans seurustella"
Mä oon(tai ainakin olin) kaikkien mielestä liian kiltti ihminen, tiedän sen itsekin. Sit kun mä haluan, että kanssaolija on onnellinen niin usein asia on mennyt siihen, että toinen tylsistyy.Tiedän, että ei pidä olla liian kiltti, mut en mä haluakaan olla, enkä siihen yritäkään pyrkiä, mutta mun tekemiset vaan vissiin antaa sen vaikutuksen. Viimeisessä kolmessa suhteessa oon saanu kuulla siitä negatiivisia juttuja.
Mulle itselle puolisona olemisesta ei tule sellainen olo, että antaisin kaiken oman pois ja keskittyisin vaan toiseen!! Ei tod. mä vaan vissiin oon sit liian kiltti naisille...vittu kun ei yhtään ärsytä....mutta kuitenkin jos minulle vielä joskus suhde suodaan niin tolle saralle on keksittävä jotain...mä en halua olla tylsä, enkä kyllä sitä olekaan omasta mielestäni. Ainakin viime suhteen loppumisen jälkeen musta on tullu vittumainen kusipää, joka aattelee vaan itteensä (sen verran sain osumia viime suhteesta!)...mut eihän sen ihan noinkaan pidä mennä mut ainakin vähän oon kovistunu.
Yritä nyt sit mennä näillä...
T: "Oisit hyvä aviomies, mut vielä en halua sun kans seurustella"
Posts: 158
mariquita, 7.11.2005 12:55:
Mä en näe, miten itsensä kehittäminen liittyy seurusteluun. Eikös itsen tunteminen ja kehittäminen kuulu/ pitäisi kuulua ihan arkielämään, oli sitten sinkku tai suhteessa?
Tottakai muuttuminen kuuluu jokaisen elämään, oli sinkku tai ei, mutta mä tarkoitinkin lähinnä sitä että mulla on semmoinen fiilis että nykyään tosi moni on _varsinkin_ suhteessa jotenkin yliherkkä kaikille olemassaoleville tai kuvitelluille muutospaineille mitä suhde joskus edellyttää. Jotenkin sitä pidetään hirveenä mörkönä jos muuttaa itseään ja elintapojaan toisen ihmisen takia.
Posts: 2,178
