aurinko, 26.6.2006 22:18:
Mutta itken sitä sitte vasta kun pitää mennä veikan häihin ilman seuralaista :P
Mulla on ihania sukulaisia, jotka kyllä jaksaa muistuttaa kuinka ikävää on olla yksin... ja vielä tässä iässä... :/
Niin, kyllä sun iässä pitäis olla pari muksua ja kultainen noutaja ainakin!
Taas tuntuu et viihtyy täällä vallan mainiosti
ei viitti ees katsekontaktii ottaa keneenkään ettei vaan ihastuis (ihastun siis todella helposti*nauru* )
ja sit siinä menis taas pari kuukautta "hukkaan" ku miettis vaan sitä ihastusta.
Nyt voi keskittyy kaikkiin omiin juttuihin :) ja ihan vaan hengailuun!
Tässä nyt ollu sen 3kk sinkkuna, eikä mulle kyllä edelleenkään oo tullut mitään semmosta "ihanaa olla vapaa" fiilistä.
Kyllä se vaan on niin että ite on ne elämänsä sinkkuhäröilyt eläny jo aikasemmin, eikä se semmonen "vapaus" enää kiinnosta.
En nauti sinkkuelämästä ja yksin olemisesta oikeestaan ollenkaan, vaan olen kyllä ihan selkeesti seurustelevaa tyyppiä.
En nyt tietenkään pidä itteäni mitenkään niin vanhana että pitäs jo olla naimisiin menossa ja muksuja tekemässä, mutta kyllä oma ajattelumaailma enemmän ja enemmän kääntyy siihen että haluais jo löytää sellasen ihmisen kenen kanssa oikeesti alkaa rakentaa sitä yhteistä tulevaisuutta.
Eikä vaan tyylillä "no katotaan päivä kerrallaan miltä tuntuu". Ei nappaa moiset jutut enää.
Tietysti semmosen ihmisen löytäminen saattaa olla tällä hetkellä aika vaikeeta, kun ei itsekkään oikeen tiedä vielä mihin suuntaan oma elämä vie, ja miltä se oma tulevaisuus mahtaa näyttää. Vaikeeta sovittaa kahen ihmisen elämää yhteen toimivaks kokonaisuudeks, jos toisella ei oo vielä mitään hajua esimerkiks mitä duunia tulee tekemään, tai mitä elämä ylipäänsä tulee pitää sisällään.
No, onneks sentään on tällä hetkellä ihana halikaveri, joka lievittää sitä pahinta yksinäisyyden tunnetta ja läheisyyden kaipuuta.
"Vaatimuslistaan" vois viel lisätä sen, että tuppisuita ei katella. Mikään ei oo ärsyttävämpää kun itse on äänessä 98% ajasta kun ideaalitilannen ois se Nykäsen mainitsema 50/60. Vaikka rakastankin omaa ääntäni niin ois se kiva jos toinen sanoo hitusen enemmän kuin "joo", "ehkä", "ei".
Riitti mulle vähäksi aikaa, sekä häissä vierailu että asiasta keskusteleminen.
---
So true. Kaikki kissanristiäiset on just samanlaisia, samoine kysymyksineen, jopa sama sukulainen saattaa esittää samoja kysymyksiä bileistä toiseen.
Tänäkin kesänä vielä ainakin yhet rippijuhlat ja yhet häät
Tähän samaan ketjuun jatkaakseni niin mun tilanne meni viime kesänä kans aika ärsyttäväksi. Kummitäti sai päähänsä ruveta ettiin mulle "sopivaa" tyttöä. voi Crap! Siinä ne puno mutsin kans juonia ja mä tunsin itteni onnettomaksi peräkammarin pojaksi. Ja mitVit! oon ollu vasta 3 vuotta sinkkuna, ja nyt vasta tunnen aikuistuneeni hiukan. Kaikki aikanaan.
hallucinogen, 27.6.2006 09:31:
[...]tuppisuita ei katella. Mikään ei oo ärsyttävämpää kun itse on äänessä 98% ajasta kun ideaalitilannen ois se Nykäsen mainitsema 50/60. Vaikka rakastankin omaa ääntäni niin ois se kiva jos toinen sanoo hitusen enemmän kuin "joo", "ehkä", "ei".
Word. Vaikka en itse ns. hiljaisia hetkiä pidäkään kiusallisina, niin keskustelukumppanit, joilta joutuu suolimaan ulos vastaukset, ovat todella ärsyttäviä. Itse olen todella sosiaalinen ihminen (lue: puhun paljon) ja koska mun mielestä tärkeintä suhteessa kuin suhteessa on huumorintajun kohtaaminen ja toimiva keskustelu asiatasollakin, niin tämä ei näiden "tuppisuiden" kanssa oikein toimi. Toki on niitä tapauksia, jotka "lämpenevät" keskusteluille vasta paremmin tutustuttuaan, mutta tällaisiin henkilöihin tutustuminen onkin työn ja tuskan takana, mitä en välttämättä ole valmis näkemään.
Entäs sellaiset ihmiset jotka mielummin puhuvat vähemmän, mutta kuuntelevat kyllä hyvin ja suunsa avatessaan sen myös osoittavat? Mä en diggaa hirveästä hölötyksestä, vaikkakin kyllä kuuntelen ihan mielelläni niin en jaksa itse koko ajan puhua. Ja mun mielestä aika kriittinen testi sille, onko jonkun toisen kanssa luonnollinen ja hyvä olla, on se pystyykö tämän seurassa olemaan ihan hiljaa.
AnderS, 27.6.2006 12:39:
Tähän samaan ketjuun jatkaakseni niin mun tilanne meni viime kesänä kans aika ärsyttäväksi. Kummitäti sai päähänsä ruveta ettiin mulle "sopivaa" tyttöä. voi Crap! Siinä ne puno mutsin kans juonia ja mä tunsin itteni onnettomaksi peräkammarin pojaksi. Ja mitVit! oon ollu vasta 3 vuotta sinkkuna, ja nyt vasta tunnen aikuistuneeni hiukan. Kaikki aikanaan.
Mä koin tuon jo yläasteen jälkeisenä kesänä. Eivät kyllä onnistuneet, vaikka "ehdokaslista" muuttui viikottain :D
toma, 27.6.2006 12:49:
Entäs sellaiset ihmiset jotka mielummin puhuvat vähemmän, mutta kuuntelevat kyllä hyvin ja suunsa avatessaan sen myös osoittavat? Mä en diggaa hirveästä hölötyksestä, vaikkakin kyllä kuuntelen ihan mielelläni niin en jaksa itse koko ajan puhua. Ja mun mielestä aika kriittinen testi sille, onko jonkun toisen kanssa luonnollinen ja hyvä olla, on se pystyykö tämän seurassa olemaan ihan hiljaa.
Toimii. Ennemmin sellainen, joka puhuu vähän, mutta omaa mielipiteitä, kuin sellainen joka puhuu paljon, ja puolet on sellaista mölyä, jonka voi pitää vaikka siellä mahassaan.