Epailija, 17.11.2005 13:13:
---
GoA, 17.11.2005 11:54:
...unelmien herrasmies ostaa sulle tikkarin kun on makean himo ja näyttää hämärässä komealta.
---
Tämähän kuulostaa ihan multa. Ainakin tuo jälkimmäinen. Siis jos silleen siristää silmiäänkin vielä. ;D
Vaikka GoA:lla ja pHazella on todella hyvä pointti tuossa ylempänä, niin kaikista vaatimuksista ei realistisuuden nimissä tarvitse kuitenkaan luopua. Kannattaa toki vähän miettiä, että mitkä niistä omista kriteereistä ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vain ylimääräistä plussaa, mutta johonkin ihmiseen tyytyminen ei varsinaisesti kuulosta kauhean mielenkiintoisen suhteen alulta. Ei sellaista kohtaloa välttämättä haluaisi omallekaan kohdalle, että olisi joku, johon vain tyydytään. Ei vaikka tietäisikin, ettei ole se unelmien prinssi tai prinsessa valtaosan silmissä. Kyllä suhteen olisi ainakin minun mielestäni hyvä lähteä siltä pohjalta, että haluaa seurustella nimenomaan tämän tietyn henkilön kanssa, eikä niin, että haluaa seurustella ja tämä toinen henkilö vain sattuu olemaan sopiva kompromissi. Harmi, ettei elämä ole niin helppoa, että sitä aina osaisi sanoa kummasta tilanteesta on kyse. Kannattaa kuitenkin miettiä, että onko sellainen tyytymiseen perustuva suhde jotain, mitä haluaa...
...toisaalta kannattaa myös varoa ajattelemasta ansaitsevansa jotain parempaa - kukaan täällä ei ole mitään ihmissuhdetta ansainnut, puhumattakaan sitten jostain paremmasta ihmissuhteesta (tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi huonossa suhteessa kärsiä vain sen takia, ettei ansaitse sitäkään). En siis sano, että odottakaa sitä prinssiänne tai prinsessaanne valkoisen ratsukon selässä, mutta ei sitä nyt välttämättä kannata tyytyä siihen aseenkantajaankaan muuleinensa vain sen takia, että saisi elää parisuhteessa.
Ei tietenkään. Pointti oli se että jos kumppanissa on vaikka pari ominaisuutta josta ei pidä mutta jos ne ei maailmaa kaada ja suhde menee muuten hyvin niin kannattaa ehkä miettiä sitä että onko valmis hyväksymään toisen huonot puolet vai ei.
Ja monella myös tuo ulkonäkö vaikuttaa senverta paljon ettei ole halukas edes yrittämään mitään. Ja älkää käsittäkö väärin, en ole mikään vain sisin ratkaisee tyyppejä vaan mullekin merkkaa ulkonäkö paljon. Mutta tuossakin realistisuutta kehiin.
En itse odota löytäväni mitään mallia enkä oikeastaan haluakaan. Mä haluan vain sellasen perussöpön tytsyn itelleni. Mut kuiteskin hurmataan tehokkaasti katseella ja hymyllä joten itse kiinnitän niihin huomiota aikas paljon. Mut vaiks tykkäänkin bruneteista niin käytännössä mulle on ihan sama minkä väriset hiukset toisella on. Ja vaikka ite treenaankin niin en todellakaan vaadi/odota et tytsyllä ois sixpäk jne (ei kyl mullakaan ole
).
Itse ainakin nuorempana vaadin ja halusin aivan liikaa toiselta sukupuolelta minkä seurauksena, (yllätys yllätys) vietinkin paljon aikaa sinkkuna. Nykyään olen ainakin osittain realisoitunut. Ei ole enää suurta vaatimuslistaa joka on ehdoton.
Olen myös oppinut että ihmistä kohtaan voi alkaa tuntemaan paljon enemmän siinä vaiheessa kun vain tutustuu enemmän. Toisin sanoen omalla kohdalla ulkonäölliset vaatimukset ovat vähentyneet kun taas henkisiä ominaisuuksia osaa arvostaa enemmän. Ja niidenkin kohalla voi katsoa läpi sormien muutamia juttuja.
Mutta jokainen taplaa tyylillään, mulla ei ole oikeutta kritisoida muiden toimintoja. Mutta ajateltavaa voin kyllä antaa. :)
EDIT: Poistin yhden typon, pidemmälle en jaksanut tarkastaa.