Ollaanpas täällä nyt pessimistejä
Ite olen ollut pian 2 vuotta sinkkuna ja voin kertoa että välillä
meinaa kyllä usko loppua. Vaikka on muutama hyvä ystävä niin
välillä sitä tuntee olonsa pirun yksinäiseksi.
Mutta mä en luovuta, ku mä tiedän että joku saa
musta vielä pirun hyvän miehen
mie oon ollu yli kaksi vuotta sinkkuna (ok mulla oli pitkä suruaika villen poismenon jälkeen) mutta silti en oo nyt mitenkään erityisemmin ettiny ketään... Joskus toki on tosi yksinäistä mut sekin sitten menee ohi kun tapaa hyviä ystäviä ja laittaa hyvää musiikkia soimaan
Ehkä en senkään takia ole valmis sitoutumaan koska mä haluun sitten kunnon suhteen.. mitään pikaliittoja mun kohalle taikka yhen yön juttuja.
mut oon mie kyl yksinäänikin viihtyny... jotenkin myös ehkä luon ittelleni illuusion yksin on paljon parempi elää kuin suhteessa koska ne ketä oon rakastanu eniten on satuttanu mua tavalla taikka toisella eniten, ja mä en ehkä enää kestä jos mun sydän särkyy viellä kerran.
mä en ees muista et oisin joskus seukannu ihan tosissani (ala-aste-juttuja siis ei lasketa mukaan). joskus kyl iskee kaipuu jonkun kainaloon, mut hyvin sitä itekin sit pärjää. ja kranttu ku oon ni en taida ihan heti sitä miestä löytää, jos koskaan... toivottavasti.
UnityF:
mie oon ollu yli kaksi vuotta sinkkuna (ok mulla oli pitkä suruaika villen poismenon jälkeen) mutta silti en oo nyt mitenkään erityisemmin ettiny ketään... Joskus toki on tosi yksinäistä mut sekin sitten menee ohi kun tapaa hyviä ystäviä ja laittaa hyvää musiikkia soimaan
Ehkä en senkään takia ole valmis sitoutumaan koska mä haluun sitten kunnon suhteen.. mitään pikaliittoja mun kohalle taikka yhen yön juttuja.
mut oon mie kyl yksinäänikin viihtyny... jotenkin myös ehkä luon ittelleni illuusion yksin on paljon parempi elää kuin suhteessa koska ne ketä oon rakastanu eniten on satuttanu mua tavalla taikka toisella eniten, ja mä en ehkä enää kestä jos mun sydän särkyy viellä kerran.
niin no maria tuntee mun tarinan, tosin mua muuten jaksaa ihmetyttää ihmisen kestokyky, sitä vaan aina jaksaa jostain syystä eteenpäin, itelläni se 1½ vuotta takana.
En mäkään ole välttis valmis muuttamaan yhteen jne.. mutta ois hyvä että ois mahdollisuus harkita sellaista.
Täytyy ottaa huomioon että mä oon aina sen verran liikenteessä että harvoin pysyn paikallani vaan aina oon tekemässä jotain, pitäis löytää joku joka jaksaa samaan tahtiin, niin pelottavaa kuin se onkin.
Yhdeksän kuukautta ja päivä takana, eikä sinällään itse sinkkuus tunnu missään sen enempää kuin vaikka vuosi sitten. Vajaa 23 vuotta sinkkuilua yhteen menoon antaa hieman perspektiiviä. Yhdeksän kuukautta ei ole mitään. Kaksi vuotta ei ole mitään. Viisi vuotta ei ole mitään... Ihan kuten seurustelussakaan muutama vuosi ei ole vielä juuri mitään, jos omaa perspektiiviä asiaan.
Ja hei, kaikki eivät löydä kumppania. Jotkut elävät aina yksin. Jos pelkäätte päätyvänne tuohon tilanteeseen, niin valitettavasti se on hyvinkin mahdollista. Life is pain, deal with it.
Epailija:
Yhdeksän kuukautta ja päivä takana, eikä sinällään itse sinkkuus tunnu missään sen enempää kuin vaikka vuosi sitten. Vajaa 23 vuotta sinkkuilua yhteen menoon antaa hieman perspektiiviä. Yhdeksän kuukautta ei ole mitään. Kaksi vuotta ei ole mitään. Viisi vuotta ei ole mitään... Ihan kuten seurustelussakaan muutama vuosi ei ole vielä juuri mitään, jos omaa perspektiiviä asiaan.
Ja hei, kaikki eivät löydä kumppania. Jotkut elävät aina yksin. Jos pelkäätte päätyvänne tuohon tilanteeseen, niin valitettavasti se on hyvinkin mahdollista. Life is pain, deal with it.
ei se siitä että jäis yksin, ainakaan mulla.. kyllä sitä tarjontaa riittää.. se on enemmänkin kiinni siitä että onko se oikea henkilö, niistä vääristä riittää kyllä valinnanvaraa.. tosin mä otan mielummin sen sinkkuuden siinä vaiheessa.
Dives:
ei se siitä että jäis yksin, ainakaan mulla.. kyllä sitä tarjontaa riittää.. se on enemmänkin kiinni siitä että onko se oikea henkilö, niistä vääristä riittää kyllä valinnanvaraa.. tosin mä otan mielummin sen sinkkuuden siinä vaiheessa.
Väitänpä, että valtaosa täällä sais kyllä jonkun... Mutta valtaosa meistä ymmärtää, että on sinkkuuttakin turhempaa
seurustella jonkun kanssa pelkästään sen takia että voi sanoa seurustelevansa...
Dives:
ei se siitä että jäis yksin, ainakaan mulla.. kyllä sitä tarjontaa riittää.. se on enemmänkin kiinni siitä että onko se oikea henkilö, niistä vääristä riittää kyllä valinnanvaraa.. tosin mä otan mielummin sen sinkkuuden siinä vaiheessa.
Miksi ihmeessä minä laskisin nuo väärät vaihtoehdot mukaan yhtälöön? Tyhmähän se on, joka sellaisen kanssa pakolla suhteen rakentaa. In my not-so-humble opinion.
Epailija:
--- Dives:
ei se siitä että jäis yksin, ainakaan mulla.. kyllä sitä tarjontaa riittää.. se on enemmänkin kiinni siitä että onko se oikea henkilö, niistä vääristä riittää kyllä valinnanvaraa.. tosin mä otan mielummin sen sinkkuuden siinä vaiheessa.
---
Miksi ihmeessä minä laskisin nuo väärät vaihtoehdot mukaan yhtälöön? Tyhmähän se on, joka sellaisen kanssa pakolla suhteen rakentaa. In my not-so-humble opinion.
Epailija:
Miksi ihmeessä minä laskisin nuo väärät vaihtoehdot mukaan yhtälöön? Tyhmähän se on, joka sellaisen kanssa pakolla suhteen rakentaa. In my not-so-humble opinion.
Mutta vaikket sä olekaan näin tyhmä, niin on täysin päivänselvää ja lähes kaikkien tiedossa,
että silti on olemassa suunnaton määrä suhteita joiden ainoa rakennusalusta on juuri tälläinen
"seurustelemista-seurustelemisen-vuoksi" - juttu... Niin sääli kuin se onkin...
Dementation:
Mutta vaikket sä olekaan näin tyhmä, niin on täysin päivänselvää ja lähes kaikkien tiedossa,
että silti on olemassa suunnaton määrä suhteita joiden ainoa rakennusalusta on juuri tälläinen
seurustelemista-seurustelemisen-vuoksi - juttu... Niin sääli kuin se onkin...
Totta kyllä, mutta en siltikään näe mitään järkevää yhteyttä tämän asian painottamisen ja alkuperäisen viestini välillä. Riski jäädä yksin on silti olemassa.
Enkä muuten sanonut, etten minä olisi noin tyhmä. Vielä en ole ollut, mutta katsotaan tilannetta uudestaan vaikka viidentoista vuoden päästä.
Epailija:
Totta kyllä, mutta en siltikään näe mitään järkevää yhteyttä tämän asian painottamisen ja alkuperäisen viestini välillä. Riski jäädä yksin on silti olemassa.
Enkä muuten sanonut, etten minä olisi noin tyhmä. Vielä en ole ollut, mutta katsotaan tilannetta uudestaan vaikka viidentoista vuoden päästä.
Minä näin niissä yhteyden, siinä meidän maailmankuvamme ilmeisesti poikkeaa toisistaan...
No ei siitä sen enempää...
Ja tuolla jälkimmäisellä kerroin vaan omaa mielipidettäni. Sinä et ole kommentoinut omaa älyäsi
tässä aiheessa, mutta sen perusteella, mitä olen sun ajatuksia lukenut, niin vaikutat sen verran
fiksulta, että ymmärrät tälläisen yksinkertaisen totuuden josta nyt oli puhetta...
Mutta katsellaan 15 vuoden kuluttua, jos (ja kun) yhä istumme nettifoorumeissa jauhamassa
paskaa ja ihmettelemässä, miksi olemme yksin... *muhaha*
Se, mitä kahden ihmisen välisiin tunteisiin tulee, muodostuu voimakkaimmin minun
mielestäni henkilöiden kohdatessa ja keskenään keskusteltaessa. Joskus niinkin
voimakkasti että yhdenillanjuttu on väistämättä edessä. Näin ei minun kohdallani.
On hyvä tiedostaa omat tunteensa ennen kuin ryhtyy rakentamaan ikuista
suhdetta,
koska silloin tietää elementtinsä ja niiden tärkeysjärjestyksen.
Nyt jo pidemmän aikaa oltuani sinkkuna tiedän mitä suhteeltani haluan ja
nehän ovat nuo perinteiset lämpö ja läheisyys.
Jestas... 259 sivua sinkkuutta... Ei voi pitää paikkaansa, kaikki hyvät kun tuntuu olevan varattuja Ehkä meitä huonoja on vain liikaa *heiii*
Mutta joo, kun on pyörinyt suhteissa jos jonkinlaisissa niin kyllä sitä katsoo mihin ryhtyy. Yrittää ottaa aina rauhallisesti... Epäonnistuen usein pahasti. Ihastuminen on saatanasta
EyesClosed:
Jestas... 259 sivua sinkkuutta... Ei voi pitää paikkaansa, kaikki hyvät kun tuntuu olevan varattuja Ehkä meitä huonoja on vain liikaa *heiii*
tai sit joku ei vaan oo tajunnu miten hyviä me ollaan!*iihhih*
Mutta joo, kun on pyörinyt suhteissa jos jonkinlaisissa niin kyllä sitä katsoo mihin ryhtyy. Yrittää ottaa aina rauhallisesti... Epäonnistuen usein pahasti. Ihastuminen on saatanasta
no aamen. ei oo mitään typerämpää ja turhauttavampaa ku ihastuminen. ja kuitenki sitä joskus erehtyy sellaseenki.
<><:
no aamen. ei oo mitään typerämpää ja turhauttavampaa ku ihastuminen. ja kuitenki sitä joskus erehtyy sellaseenki.
Osui ja upposi.. vaikka joka kerta vannoo viisastuvansa vahingosta niin kuinkas taas käykään.. Tyhmä kai sitä on ku geneettinen vietti vie ja logiikka vikisee. *iihhih*
”Halu uskoa voittaa rationaalisen järjen aina ja kaikkialla missä nämä kaksi joutuvat vastakkain.”
On kyllä ollu niiiiiiin paska päivä, että oman raksun syli ois ainoa toimiva lääke.. *huokaus*
Täytynee tyytyä katkarapusalaattiin ja telkkariin.. säälittävää..
<><:
ei oo mitään typerämpää ja turhauttavampaa ku ihastuminen
Eipä! Mä sanon ison vastalauseen tohon! Mä ihastun ihan älyttömän helposti, mut musta se on ihan älyttömän kivaa! Ainakin tähän asti ollut Mun ihastumiset ei yleensä kyl oo mitään vakavaa, se vaan tarkottaa, et pidän kyseisen ihmisen seurasta. Ehkä tän tajuaminen on saanu mut pitämään ihastumisesta
Tosin kyllähän niistä ihastumisista saattaa joskus tulla jotain vakavampaa, mut kyl sen sit huomaa aikanaan kumpaa ihastumista se on